Täällä on hyvin hiljaista, pimeää ja vähän jännittävää. Me ollaan Mennin kanssa ihan kahdestaan kotona, kun Janne ja Teevi pyyhälsivät Rauman mummulaan viikonlopuksi. Meilläkin on kyllä ohjelmaa ihan koko viikonlopuksi. Tänään on siivoiltu kotia. Ihanaa siivota, kun tietää, että tavarat pysyvät paikallaan ainakin sunnuntaihin asti. :) Makuuhuonetta lukuunottamatta me on järjestelty koko koti siistiksi. Makuuhuone siivotaan huomenna ”ovi kiinni” -menetelmällä, kun heti aamusta meille pitäisi saapua lenkkiseuraa.
Janinan kanssa olisi tarkoitus lähteä aamupäivälenkille ja valmistaa jotain ihanaa lounasta. Toivottavasti ei ole ihan järkyttävä pakkanen. Muuten ehkä vaan syödään.
Iltapäivällä meidän seuraksi tulee Greta ja ihana pieni V. Tai oikeastaan V on jo iso tyttö, jos vertaa Menniin. Meillä on tiedossa siis oikein kunnolla tyttöjen juttuja. Jossain kaikkien tyttöjen juttujen välissä mun pitäis vääntää kasaan yksi yhdistyksen kirjanpito ja sunnuntaina lähdetään partioretkelle kaikkien ihanien tyttöjen kanssa. Tiedossa on ainakin pulkan tuunauskilpailu ja nuotiomakkaraa. Mennikin pääsee kuusen alle nukkumaan päiväunia ja haistelemaan nuotion tuoksua. Ehkä siitä kasvaa isona partiolainen. Tai sitten ei, koska sehän nyt on aika noloo. :D Olisi kuitenkin kiva antaa lapsille mahdollisuus tähän mahtavaan harrastukseen, joka on itselle antanut niin paljon. Ainakin molemmat lapset saavat roikkua mukana, kun minä harrastan.
Eilen kävin pilatestunnilla. Pilates pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille äiti-ihmisille, mielellään heti synnytyslaitokselta saatavalla lähetteellä. Niin mukavaa, hyödyllistä ja tehokasta se oli.
Jos haet googlen kuvahaulla sanaa ”pilates”, et välttämättä uskaltaisi pilatestunnille. Nimittäin ei. En ollut yhtä notkea, harmoninen, laiha tai hymyileväinen väännellessäni itseäni omituisiin asentoihin, mutta pidin siitä silti. Kuka ihan oikeasti hymyilee korvasta korvaan keskittyneesti, kun pitää ajatella hengitystahtia, vuorotahtisia käsiä ja jalkoja ja siinä samalla yrittää venyä luonnottomiin mittoihin? No ei kukaan. Ei edes se ohjaaja.
Äiti-ihmisille suosittelen pilatesta sen takia, että se on oiva hetki olla ajattelematta mitään. Pilateshengitys pitää aivot kiireisenä koko tunnin. On yllättävän vaikeaa muistaa hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos (samalla sihisten). Jo sen tekeminen vie ajatukset tehokkaasti uhmataisteluista, päiväunettomuudesta ja sotkuisesta keittiöstä. Lisäksi pilates kehittää keskivartaloa tukevia lihaksia ja kirsikkana kakun päällä: lantionpohjan lihaksia. Juuri tämä keskivartalon korsetti on pahasti päässyt repsahtamaan, kun sinne väliin on yhdeksäksi tai 18 kuukaudeksi ängennyt salamatkustaja.
Pilatesliikkeet lisäävät keskivartalon voimaa, notkeutta ja liikkuvuutta. Juuri niitä asioita, joita tarvitsemme jokapäiväisessä elämässä ja jotka tukevat meitä myös muissa lajeissa. Tunnilla saa jättää kaikki sarjat kesken, jos siltä tuntuu, mutta annetaan myös lisähaasteita niitä kaipaaville. Pitkät venytykset helpottavat kantamisesta, kyykkimisestä ja lattialla leikkimisestä kipeytyneen selän ja kylkien oloa. Itse rakastin eniten liikettä, jossa jalat laitettiin salmiakkiasentoon kropan eteen, käsillä otettiin nilkoista kiinni ja sitten kiikuttiin edestakaisin lähes niskaseisontaan ja siitä aloitusasentoon. Hyvin rutisi selkä.
Ensimmäinen tunti meni hengittämiseen keskittyen, mutta väitän, että onnistuin tavoittamaan liikkeet ainakin etäisesti. Lajissa hauskaa on se, ettei siinä tarvitse olla mitenkään hyvä, jotta siitä voi nauttia. Olen varma, että pian notkeus, hengitystekniikka ja kehonhallinta lisääntyy niin, että liikkeistä tulee helpompia ja voin vaikka yrittää hymyillä sihisemisien välissä. Saatan myös muutaman kerran jälkeen muistaa, mitä tarkoittikaan merenneito tai sotilas. Helpottaa kummasti, kun tietää, mistä puhutaan!
Tästä pilateskokemuksesta voimaantuneena kipittelin kuntosalilta kotiin läpi vesilammikoiden ja loskasöhjöteiden. Tällä kertaa matkaa kertyi oikeasti 5,6km. Puolessa välissä Janne oli lasten ja rattaiden kanssa vastassa ja jatkoimme kotiin koko perheen voimin. Tiistaina gepsi oli keksinyt ihan omia lisälenkkejä ja illalla lannistuin, kun huomasin että olinkin juossut vain vajaa 4km. Höh. No se olisikin ollut melkoinen suoritus juosta 5km niin kovaa. Ehkä voin ottaa sen tavoitteeksi tälle keväälle. :)
Tänään tullessani lenkiltä kotiin eteisessä odotti innokas kolmikko.
”Tuu Menni heti näyttämään äitille, mitä sä oot oppinut?”
Teevin ryömimisputki on taas kaivettu esiin ja Teevi konttaa sitä edestakaisin päivät pitkät. Tänään Janne oli laittanut Mennin putken suulle kurkkimaan Teevin touhuja ja hetken päästä neiti olikin ollut jo toisessa päässä. Yllätys oli melkoinen. Nimittäin vauhdista ja tekniikasta päätellen menninkäinen on tainnut harjoitella salaa öisin jo pidemmän aikaa.
”Pois tieltä Teevi, mun vuoro!”
Menni sujahti muutaman metrin matkan alta aikayksikön ja naureskeli mennessään. Päässä isi käänsi ympäri ja sitten uudestaan. Aika hauskaa menoa. Tästä huomasi, että pikkuneiti ihan oikeasti osaa liikkua tavoitteellisesti ja sinne suuntaan, mihin haluaa.
”Kukkuu. Täältä mä tuun!”
P.S. Mullakin meni lenkki ihan putkeen. Jaksoin juosta VIISI kilometriä, enkä kertaakaan edes pysähtynyt kävelemään. Hyvä minä! Sykkeet kyllä olivat sen mukaiset, mutta eiköhän sekin asia tästä kevään mittaan muutu. Ainakin juokseminen tuntui kivalta ensimmäisen kilometrin jälkeen, eikä hengästymiskuolema ollut edes lähellä.
Tulppaanit tuovat kevään joka vuosi. Keittiön pöydällä kukkii nyt kymmenen pirteää kukkasta, jotka ruokakauppareissulta kotiutin. Halpa ja helppo tapa tuoda piristystä kotiin.
Toinen helppo ja halpa piristyskeino on uudet kankaat vanhoihin tuoleihin. Meillä kotikodissa vaihdettiin tuolinpäällisiä aina fiiliksen mukaan ja sen tavan olen tuonut mukanani myös tähän kotiin. Jo tuoleja ostaessa vaatimuksena oli, että istuinosan kankaat on helppo vaihtaa. Nyt tuoleissa on kolmannet eri kankaat ja tsädää, tuolit ovat taas kuin uudet! Näppärää.
Raitakangas on Ikeasta. Ikean kankaat ovat paksuja ja kestäviä, mutta hintalappu ei silti päätä huimaa. Lisäksi kankaista löytyy varmasti jokaiseen makuun sopiva kuosi. Kaikin puolin hyvä diili siis. Tällä kertaa meille valikoitui oikea väripommi. Aluksi väripaljous hieman hirvitti, mutta oikeastaan värit istuvat niin hyvin yhteen, että kokonaisuus on aika hillitty. Vielä pitäisi ommella keittiön verho samasta kankaasta ja kevätsisustus olisi valmis.
Tänään on meillä on vietetty laatulauantaita. Lauantaita, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole pakko, eikä kiire. Tällaisissa päivissä mä olen kyllä niin huono, vaikka niistä pitäisikin vain nauttia. Mun mielestä pitäisi aina olla tarkka suunnitelma ja tavoitteellista ohjelmaa. Pelkkä oleminen tuntuu turhalta. Mehän tehdään sitä samaa kaikki päivät muutenkin. Silti meillä on ollut tänään paljon kivaa ohjelmaa (ja vähän ei niin kivaa ohjelmaa).
Päivä alkoi kahdeksalta, kun Teevi tepsutteli meidän huoneeseen ja vaati muita nousemaan ylös. Menni tankkasi vähän maitoa ja jatkoi uniaan, kun me muut hipsimme aamupalalle. Yö oli mennyt hyvin, joten kaikki saivat aloittaa päivän pirteinä. Menni heräsi vain kerran ja nukahti itsekseen hetken kitisemisen jälkeen. Vartin yli kuusi Menni tuli juomaan maidot ja jäi meidän väliin nukkumaan aamu-unia. Yleensä me ollaan sen verran laiskoja ja unisia, ettei kumpikaan jaksa kantaa neitiä takaisin omaan sänkyyn. Onneksi suurin osa yöstä menee nykyään jo omassa sängyssä.
Aamupäivällä mun ja Teevin oli tarkoitus mennä juniorijumppaan ja niin me mentiinkin, hetkeksi. Teevi alkoi itkeä jo ovella ja sai hirvittävän paniikkikohtauksen, kun kaikki muut lapset alkoivat juosta ympäriinsä. Pikkumies takertui minuun ja huusi: ”POIS, POIS” niin kovaa kuin kurkusta lähti. Viimeksikin Teevi jännitti hetken, mutta juoksenteli pian muiden seassa. Tällä kertaa jännitys ei tuntunut helpottavan, vaikka mentiin sivusta katsomaan kaikessa rauhassa. Kun mikään ei ollut hyvin ja huuto oli jatkunut vartin, päätin, ettei me nyt tänään jumpata. Eihän meidän ole pakko. Lapsiryhmät aiheuttavat Teeville jännitystä. Omassa pihassakin Teevi jähmettyy seuraamaan muiden touhuja, jos lapsia on tavallista enemmän. Pikkuhiljaa pitäisi lapsiryhmiinkin tottua, ettei päiväkoti olisi ihan hirvittävä shokki syksyllä. Tällä kertaa kuitenkin poistuttiin jumpasta ja käytiin hakemassa lounasherkkuja kaupasta.
Päiväunet korvattiin Cars-elokuvan katsomisella, koska uni ei meinannut tulla lukuisista yrityksistä huolimatta. Tässä vaiheessa tuntui, että tällaiset vapaapäivät ei kyllä ole yhtään kivoja. Mikään ei tasan mene niin kuin on ajatellut. Päiväuniaikaanhan mun piti siivota ja Jannen tehdä töitä. Mihin päiväuniaikaan? No loppujen lopuksi me saatiin tehtyä vaikka mitä: verhoiltiin keittiön tuolit uudestaan, päivitettiin blogi uuteen osoitteeseen, imuroitiin ja katsottiin sitä elokuvaa. Janne taisi tehdä hetken niitä töitäkin. Ihan hyvä saavutus sekin. Eihän meidän pitänyt tehdä yhtään mitään tänään.
Iltapäivällä meidän seuraan liittyi Limeperheen ihana naisväki. Ohjelmassa oli ruoanlaittoa ja mäenlaskua. Ensimmäisenä valmistettiin meidän perheen uutta lempiherkkuruokaa; quesadilloja. Ne on niin helppoja, kun jokainen voi itse valita täytteensä ja näin saadaan myös lapsille maistuvaa ruokaa. Lasten versioon ujutettiin tomaattia, juustoa ja kinkkua. Aikuiset latoivat lettujen väliin mm. salsaa, kanaa, juustoa, cheddarkastiketta, tomaattia ja paprika-sipulihöystöä. Lisäksi meillä oli vihersalaattia ja coleslawta. Mmm. Niin hyvää ja hyvin maistui pikkusuillekin.
Ähkyä lähdettiin karkottamaan pulkkamäkeen. Oli niin kivaa, kun puoli kuusi ulkona oli vielä valoisaa. Menni sujautettiin untuvapussissaan vaunujen uumeniin ja taaperot lastattiin pulkkien kyytiin. Huomatkaa, kuinka haalarit on mätsätty pulkkien kanssa ja pipot villataljojen. ;) Tunti hujahti äkkiä ja ulkoilu väsytti meidän taaperot illan kannalta lupaavan tehokkaasti. Ehkä iltaunilla nukkumatti löytäisi lapset päiväunia paremmin.
Telkkutiimi johdossa! Hyvä me!
Lina kiskoi pulkan ihan itse ylös asti.
Limeperhe vei revanssilaskun.
Teevikin jaksoi vetää oman pulkan mäen päälle.
Paluumatkalla alkoi vähän väsyttää.
Vetojuhdat ja reporangat matkalla kotiin.
Nyt ilta jatkuu rauhallisissa merkeissä. Nukkumatti on löytänyt molemmat lapset, eikä suunnistamiseen mennyt kovinkaan kauaa. Mennikin nukahti pienen itkun jälkeen omaan sänkyyn ihan itsekseen (sama tapahtui ensimmäistä kertaa eilen!!). Minulla on mies, jäätelöä, sohva ja elokuva. Mitä muuta sitä tarvittaisiinkaan?
Jos luulitte, että minä teen paljon käsitöitä, olitte väärässä. Eilen saatiin lasten mummulta eli mun anopilta kivoja tuliaisia. Hän kyllä väkertää käsillä kaikkea pehmonalleista korvakoruihin ja villasukista sivuverhoihin. Usein me saadaan osamme kaikista ihanuuksista. Ainakin tilauksesta syntyy melkein mitä vaan. :) Kiitos siitä!
Tällä kertaa kassista paljastui ihana virkattu mekko Mennille. Se on valtavan pirteä ja juuri sopivan kokoinen. Toivottavasti Menni ei ihan heti kasva siitä ulos, että ehditään nauttia siitä mahdollisimman kauan. Isompaa kokoa on kyllä jo tilauksessa.
Ihana mekko ja ihana Menni.
Lisäksi Pia oli huovuttanut kaulahuiveja villalangasta. Sain valita itselleni vihreän tai pinkin. Tällä kertaa yllätin itsenikin ja valitsin pinkin. Kaapista löytyy jo niin monta vihreää ja oranssia huivia, koska ne värit on jo vuosia ollut mun lempparit. Pinkki on jotenkin sujahtanut mun värimaailmaan Mennin myötä. Ja kyllä tumma pinkki on todella pirteä ja ihana väri.
Eikös olekin pirteä kaulanlämmitin?
Huovutettu on tämäkin viinipulloa vartioiva, käsinukeksikin kelpaava suloinen seepraeläin:
Tämä seepran ja muumin risteytys taitaa päästä lasten huoneeseen, koska viinipulloja meiltä ei juurikaan löydy.
Juuri tätä kirjoittaessani tuo samainen anoppi astui ovesta sisään ja toi Mennille kassillisen uusia vaatteita. Eilen kerroin hänelle epäonnisesta vaatekauppareissusta, kun yritin ostaa Mennille harmaan neulepaidan ja kahdet legginsit, mutta pankkikortti ei jostain syystä suostunut toimimaan kassalla. Hieman tökerö myyjä ei jostain syystä suostunut varaamaan vaatteita, jollen heti mene automaatilta nostamaan rahaa. En ehtinyt rahaa nostamaan, koska olin menossa jumppaan, joten vaatteet jäivät kauppaan. No, nyt mummu oli löytänyt juuri samaiset vaatekappaleet toisesta liikkeestä. Ja näköjään vähän muutakin. :) Onneksi meillä on kutakuinkin sama maku (tai ainakin olen tehnyt oman makuni riittävän selväksi), sillä lähes poikkeuksetta Pian valitsemat vaatteet miellyttävät myös omaa silmää. Niin myös tällä kertaa. Katsokaa nyt, kuinka suloisia vaatteita:
Vaatteet H&M ja Lindex.
Teevikin sai osuutensa, kun kassista löytyi myös uusi punainen salamapaita ja kahdeksan paria Cars-sukkia. Loppuilta onkin mennyt sukkia sovitellen. Jokainen pari piti saada vuorollaan jalkaan..
