Tänään menikin koko päivä partiohommissa. Myös blogin päivitys meni partion piikkiin ja oma blogi sai jäädä paitsioon. Käy kurkkaamassa LiPin sivujen puolella, mitä me oikein lauantaina valmisteltiin ja mikä on mun mielestä parasta partiossa just nyt: TARPOJAT!
Avainsana-arkisto: partio
Tyttöjen oma päivä
Tänään jakauduttiin poikien ja tyttöjen tiimeihin heti aamusta. Pojat jäi tekemään omia juttujaan (ilmeisesti rakentamaan legoja, ulkoilemaan ja pesemään pyykkiä) ja me tytöt hurautettiin hakemaan Anniina kyytiin. Kun mökinomistaja oli napattu mukaan, käännettiin Volvon nokka kohti Paraisia ja Anniinan ihanaa mökkiä. Tarkoituksena oli suunnitella partiojuttuja maanantain KITT:iä varten, mutta sen lisäksi ehdittiin myös syödä keittoa, leipoa pannukakku ja ottaa päikkärit.
Menni nautti mökkielämästä täysillä ja varsinkin yksi juttu oli yli muiden: puskapissa ja huussissa käyminen. Melkein koko ajan olisi pitänyt mennä pissalle. Ja mikäs minä olen sanomaan, ettei nyt voi taas olla pissahätä.. Kerran oon sanonut ja seuraavaksi piti vaihtaa housut. Aika paljon siis tehtiin tuttavuutta huussin kanssa. Ehdittiin onneksi myös nauttimaan merimaisemasta, bongaamaan härkälintu ja kulkemaan piiiitkät portaat edestakaisin muutamaan kertaan. Lopuksi pakattiin autoon parikymmentä kanisteria, pelastusliivejä ja pressu ja suunnattiin vielä kaupan kautta jatkamaan hommia kololle. Kotiin päästiin vasta seitsemän jälkeen illalla, mutta Menni oli onneksi reipas matkalainen.
Maanantaina lisää meidän puuhista, ettei vaan kukaan tarpoja pääse vakoilemaan meidän suunnitelmia täältä! Nyt vähän vielä iltapalaa ja sitten nukkumatin luokse.
Partiolainen kiireestä kantapäähän
Eilen piirsimme sudenpentujen kanssa partiopolkumme paperille. Sudenpentujen partiopolku oli vielä lyhyt, noin 1-3 vuotta ja jo se sisälsi paljon huimia juttuja ja yhteisiä muistoja. Polku alkoi kaikilla sudenpentulaumaan liittymisestä ja matkan varrelta löytyi monta retkeä, leiriä, leikkiä, kilpailua, yösuunnistusta ja kokemusta, jotka olivat painuneet sudenpentujen mieleen. Itseni yllätti se, että monen lempitapahtumiin mahtui sieniretki kaatosateessa ja uimahallireissu oman lauman kanssa. Itse olin unohtanut näistä molemmat. Tapahtumat olivat aivan tavallisia sudenpentukokouksia, peruspartiota parhaimmillaan. Mieltäni lämmitti, että tällaiset asiat nousivat sudenpentujeni mieleen vielä parin vuoden jälkeen. Nyyttärit eivät sen sijaan löytyneet kenenkään partiopolulta, vaikka ne tuntuvatkin olevat vuoden odotetuin juttu. Tästä saa voimaa ponnistaa eteenpäin. Vielä tänä keväänä suuntaamme Turkurasteille suunnistamaan ja sudenpentukilpailuihin toivottavasti koko lauman voimin. Syksyllä sudenpentuni kohtaavat ensimmäisen risteyksen partiopolullaan ja jatkavat uuteen suuntaan seikkailijoina.
Tästä innostuneena päätin piirtää oman partiopolkuni. Polkuni on jo 15 vuotta pitkä ja sisältää valtavasti muistoja ja tapahtumia vuosien varrelta. Huomaan, että partiosta olen saanut pitkäaikaisimmat ystäväni ja ikimuistoisimmat lomakuvani. Partio on ollut osa minua jo yli puolet elämästäni, joten olisi vaikea ajatella elämää ilman sitä. Partiopolulleni ei mahtunut enää mainintaa jokaisesta retkestä, leiristä saati kokouksesta, mutta ne reunustavat partiopolkuani mustikanvarpujen lailla. Partion parhaat palat ovat kuitenkin ydintoiminnassa, vaikka partiopolkuni suurimmat merkkipaalut painottuvat suuriin juttuihin. Polkuni alkaa siitä, kun liityin Tuuspartioon ja aloitin partiotaipaleeni Ulvovat sudet -laumassa. Siitä kasvoin Mainiot-vartion kautta johtajaksi ja 2001 aloitin oman ryhmän johtamisen. 12 vuotta on kulunut ja olen kokeillut erilaisia pestejä lippukunnissa ja piirissä. Eniten kuitenkin pidän toiminnasta omassa lippukunnassani. Turkuun muutettuani oma lippukuntani on ollut Littoisten Pirtapiiat, johon olen kotiutunut hyvin. Välillä piirin vaihto aiheuttaa kulttuurishokkeja, mutta on kiva huomata, että partiota voidaan tehdä monella tavalla ja silti se on kivaa.
Tällä hetkellä suoritamme Syty Partioon -merkkiä koko lippukunnan voimin. Osana sitä lippukunnanjohtajamme pyysi miettimään viisi syytä, miksi partio on kivaa juuri LiPissä. Mietin asiaa muutaman viikon ja keksin hurjan monta syytä. Päätin kuitenkin listata syyt, miksi partio on kivaa ihan missä vaan.
1. Muut partiolaiset
Tämä syy on varmasti ollut tärkein ihan ensimmäisenä ja on sitä edelleen. Partiossa oli parhaat kaverit ja lapsuuden idolit. Partiossa kivaa on se, että kaikenikäiset toimivat yhdessä. Lapsena ja teini-ikäisenä partiossa oli saatavilla hyviä roolimalleja ja johtajahan oli jokaisen lapsen idoli. Nyt vanhempana täytyy olla tarkkana, että antaa sudenpennuille hyvän mallin, sillä melkoinen vastuu sisältyy aikuisena tukena toimimiseen.
Edelleenkin rakastan partiossa sitä, että hyvät tyypit harrastavat yhdessä. Hallituksen kokoukseen mennessä tiedän, että asiat voivat olla kuivia, mutta tyypit ei. Penninpyörityskin on ihan kivaa, kun välillä juodaan teetä ja juorutaan viime viikkojen kuulumiset. Sudenpentukokous saattaa kuulostaa hullulta ajatukselta, kun kotonakin on kaksi huollettavaa lasta, mutta siellä aito innostus tarttuu minuunkin. Lisäksi näen siellä myös ehkä päivän ensimmäisen aikuisen!
2. Nuorten aktivoiminen
Partio on mielestäni hyvä harrastus aivan kaikille. Minun mielestäni on mukavaa, että harrastus aktivoi nuoria vaikuttamaan asioihin, liikkumaan luonnossa, harrastamaan liikuntaa ja nauttimaan itse tekemisestä.
On hauskaa, että sudenpennun vuoden kohokohta voi olla sieniretki, jolla löysimme muutaman suppilovahveron tai se, kun rakensimme legoja silmät sidottuina toisen ohjeen mukaan. Olen onnistunut innostamaan sudenpentuni liikkumaan luonnossa ja auttamaan toisia. Huippua. Kaikki aika pois tv:n ja ipadien ääreltä on plussaa!
3. Monipuolisuus
Partiossa voi tehdä melkein mitä vaan. Tekeminen on partiota, kun sen tekee partiohuivi kaulassa ja yhdessä muiden partiolaisten kanssa. Itse olen päässyt partiossa leireilemään kolmessa eri maassa, nukkumaan teltassa, kämpässä, suomenlinnassa ja laivan hytissä, rakentamaan saunaa, leipomaan kakkuja, tekemään tilinpäätöstä, pukeutumaan ritariksi, leikkimään limaa, kirjoittamaan avustushakemuksia, tekemään ihmispyramideja, laskemaan pulkkamäkeä tulivuoren kraaterissa, suunnistamaan Helsingin keskustassa ja umpimetsässä, laulamaan ja esiintymään, pelaamaan jalkapalloa pilkkopimeässä, melomaan koskea, valvomaan 24 tuntia, kävelemään lukuisia kilometrejä, valmistamaan rapumerran ja valmistamaan täytekakkua trangialla. Mitä sinä haluaisit tehdä?
4. Aito yhteinen innostus
Partiossa innostus tarttuu. Hyvät jutut tempaavat mukaansa ja partioasioita huomaa miettivänsä sekä vapaa-ajalla että koulussa/töissä. On ihanaa, että ihmiset innostuvat tekemään kaikkensa, että partio olisi kaikille avointa ja kivaa. Tälläkin hetkellä on meneillään monta tapahtumaa, joiden suunnittelu on täydessä tohinassa. On tärkeää, että myös tekijöillä on kivaa, jotta innostus tarttuu muihinkin.
Kun partiolaiset tapaavat vapaa-ajalla, ei yleensä mene kovin kauaa, että keskustelu kääntyy partioon. Aiheesta riittää puhuttavaa oli ihmiset partiossa eri lippukunnissa, eri kaupungeissa tai eri maissa. Yleensä jokaisella on hyvää kerrottavaa omasta harrastuksestaan.
Jannekin tietää, että jos soitan Anniinalle ”ihannopeenpikapuhelun”, on seuraavaan tuntiin turha yrittää häiritä. Jutut rönsyilevät helposti, koska aina on joku idea tai ajatus jaettavaksi.
5. Itsensä kehittäminen
Partiossa ei tule tylsää, koska aina voi kehittyä lisää. Vaihtamalla pestiä, osallistumalla kilpailuihin tai kursseille saa partioon uutta näkökulmaa ja uusia haasteita.
Kilpailut ovat partion parasta antia aikuisille partiolaisille. Ne ovat ohjelmaa, jossa aikuinenkin saa olla pelkästään osallistuja. Kilpailuissa kehittyy ryhmähenki ja pääsee käyttämään oppimiaan taitoja käytännössä. Usein käy kyllä niin, että taito menee opetteluun vasta kisayönä tai kisojen jälkeen, koska harvapa on harjoitellut oikeasti huopatossun tekemistä tai rapumerran väkertämistä ennen kuin tehtäväkäsky annetaan nenän eteen. Mutta kisoja varten päntätyillä puulajien lämpöarvoilla voi myöhemmin vaikka vähän leveillä, koska turha tietohan ei häviä päästä koskaan? Nimim. Koivun lämpöarvo on 4,15kWh/kg, mutta Haavan vain 4,0.
Jos partio siis puuduttaa, mars kurssille ja kisoihin. Voit myös haastaa itseäsi opettelemaan kirjanpidon salat hoitamalla lippukunnan raha-asioita muutaman vuoden ajan.
…Nyt joku partiolainen voi huokailla siellä, että ei se kyllä noin ruusuista aina ole. Mieti sitä hetki ja palaa sitten kohtaan 1 ja ota maratonpuhelu valitsemallesi partionjohtajalle (voin toimia tarvittaessa tukipuhelimana). Partiossa muut ihmiset ovat myös vertaistukena, kun pyryttää naamaan, eikä retkelle ole lähdössä tarpeeksi johtajia.
Kevätuutta
Tänään lumipyry masensi niin, että ulkoilun sijaan lähdimme ostoksille, ihan koko perhe. Suuntasimme Myllyyn, koska mun ostoslistalla oli partiomerkkejä ja piti päästä Partiovarusteeseen niitä hankkimaan. Yllätyksekseni sain kaikki tarvitsemani merkit kerralla. Nyt pitäis enää jaksaa ommella ne mun partiomekkoon ennen toukokuuta. No onhan tässä onneks kaksi kuukautta aikaa.. Nimim. viimeisenä iltana niitä sormet verillä ompelen.
Pakollisten merkkiostosten jälkeen suunnattiin vähän fiilistelemään lastenvaatteita. Kaikkiin kauppoihin oli saapunut ihanat kevätmallistot. Henkilökohtainen suosikkini on Seppälän babyosasto. Se on niin täynnä väriä ja iloisia kuoseja just mun mieleen. Sieltä bongasinkin alerekistä 3 euron hameen, joka oli pakko ostaa Mennille. Siitä inspiroituneena ostin myös keltaisen neuletakin ja siihen sopivat raitaleggarit. Niin superpirteitä, että takatalvikin jää kakkoseksi.
Teeville olisin halunnut keltaiset puuvillahousut H&M:stä, mutta koot loppuivatkin 86:een. Valitettavasti isompien poikien puolelta ei kyseistä väriä löytynyt ollenkaan. Voi höh. Muutenkin tuo isompien poikien osasto oli synkeä ja tylsä. Printtipaitoja ja tummia värejä. Ei meille kiitos. Tein kuitenkin kevätlöydön Teevillekin. Kappahlista kotiutui pirteä raitapipo, joka sopii täydellisesti molempiin Teevin kevättakkeihin. Pipo on käännettävää mallia ja toiselta puolelta se on kokonaan vihreä. Mörkömerkki on sillä puolella keltainen. Ihanasti sopii sekä vihreän, että keltaisen kanssa.
Teevin takit on ostettu jo aiemmin. Vihreä kuoritakki löytyi facebook-kirpparilta käytettynä. Käytönjälkiä siinä ei juurikaan näy ja kelpaa varmasti Teevin jälkeen vielä Menninkin käyttöön. Keltainen takki ostettiin Stadiumista pari viikkoa sitten, kun se oli tarjouksessa kuorihousujen kanssa settinä. Kerrankin todella pirteä väri, joka sopii sekä tytölle että pojalle! Huippua. Molempiin takkeihin on olemassa samanmerkkiset mustat housut. Nyt vaan odotan, että toi hitsin lumi sulaa pois ja se kevät vihdoin tulee. Viime viikolla jo pari kertaa päästiin ulos välikausivermeissä, mutta viikonloppuna jouduttiin palamaan toppahaalariin. Mikä pettymys.
Tyttöjen juttuja
Täällä on hyvin hiljaista, pimeää ja vähän jännittävää. Me ollaan Mennin kanssa ihan kahdestaan kotona, kun Janne ja Teevi pyyhälsivät Rauman mummulaan viikonlopuksi. Meilläkin on kyllä ohjelmaa ihan koko viikonlopuksi. Tänään on siivoiltu kotia. Ihanaa siivota, kun tietää, että tavarat pysyvät paikallaan ainakin sunnuntaihin asti. :) Makuuhuonetta lukuunottamatta me on järjestelty koko koti siistiksi. Makuuhuone siivotaan huomenna ”ovi kiinni” -menetelmällä, kun heti aamusta meille pitäisi saapua lenkkiseuraa.
Janinan kanssa olisi tarkoitus lähteä aamupäivälenkille ja valmistaa jotain ihanaa lounasta. Toivottavasti ei ole ihan järkyttävä pakkanen. Muuten ehkä vaan syödään.
Iltapäivällä meidän seuraksi tulee Greta ja ihana pieni V. Tai oikeastaan V on jo iso tyttö, jos vertaa Menniin. Meillä on tiedossa siis oikein kunnolla tyttöjen juttuja. Jossain kaikkien tyttöjen juttujen välissä mun pitäis vääntää kasaan yksi yhdistyksen kirjanpito ja sunnuntaina lähdetään partioretkelle kaikkien ihanien tyttöjen kanssa. Tiedossa on ainakin pulkan tuunauskilpailu ja nuotiomakkaraa. Mennikin pääsee kuusen alle nukkumaan päiväunia ja haistelemaan nuotion tuoksua. Ehkä siitä kasvaa isona partiolainen. Tai sitten ei, koska sehän nyt on aika noloo. :D Olisi kuitenkin kiva antaa lapsille mahdollisuus tähän mahtavaan harrastukseen, joka on itselle antanut niin paljon. Ainakin molemmat lapset saavat roikkua mukana, kun minä harrastan.
Mihin aika katoaa?
Eilen Janne huomautti minulle, että voisin välillä päivittää blogiakin. Teki mieli kysyä, että missähän välissä olisin ehtinyt, mutta sitten tajusin että kiire on ihan itse aiheutettua. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika hektisiä. Mukaan on mahtunut ristiäisjärjestelyjä, ristiäiset, liikuntaa eri muodoissa, paljon partiota, lasten kanssa olemista, siivoamisen välttelyä, lippukunnan budjetin hiomista, bussissa istumista, kavereita, pulkkamäkeä ja yksi luento.
Viikko sitten sunnuntaina meidän Menni kastettiin ja hän sai ihanan nimen lisäksi kolme maailman ihaninta kummia. Kaikki meni yleisestä härdellistä huolimatta hyvin. Kuvamateriaalia ja lisää jutunjuurta saadaan myöhemmin, joten palaan asiaan.
Juuri pari viikkoa sitten päätin liittyä Elixiaan ja etsiä aikaa ja motivaatiota liikkumiseen. Monen vuoden liikkumattomuuden jälkeen motivaation hakeminen tuntui hankalalta, mutta olen onnistunut raahaamaan itseni salille jo monta kertaa. Oikeastaan se on ollut tosi kivaakin, vaikka hieman turhauttaa oma huono kunto. Ainoastaan ajan löytyminen tuntuu haasteelliselta, ettei ihan joka päivä menisi siihen, että nähdään Jannen kanssa ovella kun toinen tulee ja toinen menee. Olen yrittänyt käydä salilla vasta niin myöhään, että ehdimme jonkun aikaa olla kotosalla koko perhe ennen kuin lähden. Vielä en ole rohjennut kokeilemaan lapsiparkkia, mutta varmasti sitäkin kokeilen, kunhan Menni vähän kasvaa. Olisi näppärää käydä salilla päivällä; saisin ajanvietettä, eikä sali olisi niin tupaten täynnä.
Tähän mennessä olen kokeillut ohjatuista tunneista zumbaa, vauvajumppaa ja juniorjumppaa. Zumba oli yllättävän mukavaa, vaikkakin ammatinvalintani näkyy varmasti tyylissäni. Yritän tehdä liikkeitä insinöörimäisen tarkasti ja olen hieman Kaikkosta kankeampi, mutta hiki siellä on tullut silti. Tanssimista minun liikehdintäni ei hirveästi muistuta, mutta olen onnistunut liikkumaan suunnilleen oikeaan suuntaan jo kahden tunnin verran. Varmasti suuntaan zumbaan jatkossakin. Vauvajumppa oli kivaa, mutta sitä ei tarjota kuin keskellä päivää, joten tuskin menen sinne uudestaan. Opin kuitenkin joitain liikkeitä, joita voi soveltaa kotonakin, jos innostusta riittää. Menni ainakin tykkäsi lennellä ja kuolata mun naamalle vatsalihasten aikana. Teevi puolestaan oli hyvin ihmeissään juniortunnista, joka siis on suunnattu lapsille. Vähän aikaa meni totutteluun ja lapsimäärän ihmettelyyn, mutta sen jälkeen Teevistä kuoriutui pieni aitajuoksijan alku. Puoli tuntia hän vain ylitti pikkuriikkisiä juoksuaitoja, uudestaan ja uudestaan.
Partio on syönyt myös aikaani melkoisesti. Viikottaisen laumaillan lisäksi olen istunut hallituksen kokouksissa, naputellut kirjanpitoa tietokoneelle, luonut ensi vuoden budjettia ja suunnitellut lippukuntamme juhlavuotta. Lisäksi autan Sallaa toisen lippukunnan retken järjestelyissä. Huhhuh. Siihen vielä päälle joulukalenterirumba ja partioyliannostus alkaa olla valmis. Onneksi partiossa on paljon kivaakin; kavereita, ulkoilmaa, innokkaita lapsia ja toteuttamisen iloa. Oikeastaan kirjanpitokin on ihan mukavaa puuhaa, jos siihen saa keskittyä täysillä. On huippua huomata, että ymmärrän jo melkein kaikki kaksinkertaisen kirjanpidon niksit ja kommervenkit ja tuntien naputtelun tuloksena saan tilin ja kirjanpidon saldot täsmäämään! Terapeuttista. (Ehkä mulla on vähän joku numerofiksaatio..)
Kolmas aikasyöppöni on tietysti koti ja kotihommat. Tällä hetkellä nautin harvinaisesta tilanteesta, kun molemmat lapset nukkuvat jo toista tuntia samaan aikaan. Yleensä tällaista luxusta ei tarjoilla, vaan koko päivä menee jomman kumman tarpeita tyydyttäessä. No, tämähän on tällä hetkelle minun kokopäivätyöni, joten suotakoon aikaa kotihommillekin. Välillä täällä kyllä näyttää siltä, ettei kukaan ole tehnyt elettäkään pitääkseen järjestystä yllä, mutta uskokaa tai älkää, täällä siivotaan ihan joka päivä.
Kun kaiken tämän lisäksi päätin jatkaa opintojani äitiysloman ohella, voisinkin sanoa kalenterin olevan aika täysi. Eilen olin ensimmäisellä luennollani aikoihin ja vaikka kyseessä oli tylsääkin tylsempi aihe (eli äidinkieli), kaksi tuntia meni nopeasti. Sain kaksi ihanaa tuntia vain istua ihan rauhassa ja joku kertoi tarkasti mitä milloinkin pitää tehdä. Oliko koulussa oikeasti ihan kivaa? :D