Ammatinvalintakysymys!
Aihearkisto: Ajatuksia
Joulunodotusta muumilaakson tahtiin
Pari viikkoa sitten osallistuin opiskelijaristeilylle (elämäni ensimmäiselle!), mutta ei siitä sen enempää kuin se, että löysin sieltä tuliaiseksi Teevin joulunodotuksen hittituotteen: muumijoulukalenterin. Omaa mieltäni lämmitti se tosiasia, että kalenterin kylkeen oli liimattu -50% -tarra. Tässä vaiheessa en nimittäin vielä osannut arvata kalenterin tuomaa iloa ja jännitystä joulua odottavan 2-vuotiaan elämässä. Pelkoni oli, että kaikki luukut on revitty auki jo ennen ensimmäistä adventtia ja suurin osa hahmoistakin on hukkunut jo Lucian päivään mennessä. Toisin kuitenkin kävi.
Teevi on hyvin tarkka kalenterin hahmoista ja malttaa hienosti odottaa oikeaa päivää ennen luukun avaamista. Aamuisin kalenteria ei yleensä ehditä avaamaan, mutta heti päiväkotipäivän jälkeen Teevi kipittää kalenterin luo ja sanoo: ”Avataan tää!” ja ”Mitäs sieltä mahtaa tulla?” (tuo ”mahtaa” täytyy tunkea nykyisin joka lauseeseen, mistä lie opittua). Luukku avataan suuren jännityksen leijuessa ilmassa ja seuraava kysymys on ”Kukas tää on?”. Kalenterin sisältä onkin löytynyt jo monta uudempaa tuttavuutta, kuten ”Hattivaiset”, ”Eedlikson”, ”Vilijonkan laspi” ja tietenkin ”esi-isä”.
Hahmot pääsevät ulos kolostaan vain hetken ihmettelyä varten ja sen jälkeen Teevi järjestää ne tunnollisesti takaisin omiin luukkuihinsa. Siellä ne viettävät suurimman osan ajastaan, eikä niillä saa leikkiä tai pitää esillä. Jokaisena päivänä avataan kaikki siihen mennessä avatut luukut uudelleen ja tarkistetaan, että kaikki on tallessa. Minua huvitti suuresti, kun tajusin, että Teevi on perinyt tämän hyvin tarkan järjestelmällisyyden minulta. Itseltäni tämä ominaisuus on kyllä kadonnut johonkin näin aikuisikään mennessä. Ainakin osittain. Muutenkin on hauskaa huomata, miten omat ja Jannen ominaisuudet alkavat näkyä enemmän ja enemmän myös Teevissä. Mistä lie johtuukin, että Teeville jaettiin itsenäisyyspäivän juhlassa ”vuoden höpöttäjä” -mitali?
Muuten meillä ei vielä ole päästy joulunodotuksen sisälle, sillä loppuvuoden kiire ja stressi tuntuu vielä painavan niskassa. Huomenna on kuitenkin vuorossa vuoden viimeiset tentit ja sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa valmistautua jouluun. Joulukortit on tekemättä (ja varmaan myös jäävät tekemättä), joululahjat on hankkimatta, joulukoristeet levittämättä ja joulumieli löytymättä, mutta kyllä se joulu sieltä tulee vaikka ilman näitä kaikkia, väistämättä.
Merkkitietoinen?
Olen ja en ole. Jossain asioissa suosin merkkiä laadun takia, mutta harvoin ulkonäön tai muun ihan pinnallisen asian takia. Lastenvaatteet ja -tarvikkeet ovat meillä enemmän merkkituotteita kuin omat rytkyt, mutta jotain merkkitietoista löytyy omastakin kaapista. Mm. ulkoiluvaatteissa olen panostanut niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla. Mikään ei ole kurjempaa kuin ulkoilla huonoissa vetimissä ja haluan antaa lapsilleni mieluisen kokemuksen kaikesta ulkoilusta, säällä kuin säällä.
Ja miksi minä nyt jotain merkkiasioita iltani iloksi pohdin? No siksi, että Sitruunankeltaista-blogin Janina haastoi minut kertomaan suosikkimerkkimme. Tässä ne siis tulevat:
kengät // Crocs ja Ten Points
viini // ei mikään
tennarit // jotkut halpikset
farkut // H&M
t-paita // Gina Tricot
alusvaatteet // H&M
laukku // Marimekko
lompakko // Marimekko
aurinkolasit // Sand ja Benetton
kello // Nomination / Suunnon sykemittari
korut // kihla- ja vihkisormukset kultaa, muut hopeaa.
TV // Samsung
känny // iPhone4s
tietokone // Macbook
meikit // Lumene
kasvovoide // Nivea
deodorantti // Palmolive
hammastahna // Pepsodent
shampoo / hoitoaine // Dove tai Nivea
saippua // Palmolive
mineraalivesi // hanavesi
leipä // itse tehty
ruoka // pastat, pitsa
jäätelö // Ainot
karkit // irtokarkit
sänky // Ikean laatikkosänky Brimnes
lakanat // Marimekko
kampaaja // ei vakkaria
päivälehti // iltalehti.fi
lehti // Novita, Me Naiset Sport, Fit
kahvi // CoffeeHousen jäälatte
tee // Nordqvistin Sadepäivän ilo
urheiluvaatteet // Soc
lanka // 7-veljestä
väri // oranssi ja pinkki
lempi some // instagram
tv-ohjelma // Greyn anatomia ja Uusi päivä
vuodenaika // Syksy
muumi // Vilijonkka
siideri // Rekorderlig Persikka-metsämansikka
Jään odottelemaan lasten versiota aiheesta, sillä jännityksellä odotan, kuinka tarkalleen ne kohtaavat Janinan kanssa. Tästä listasta löytyy jokunen eri vastaus, mutta aika samoilla linjoilla mennään. :)
Sisaruudesta
Sisaruus on ehkä elämän pisin ihmissuhde ja ainakin minulle hyvin tärkeä. Omat pikkusiskoni kuuluvat tärkeimpiin elämäni ihmisiin ja varsinkin vain 1v8kk nuoremman Sallan kanssa ollaan tekemisissä viikottain, ellei päivittäin. Pitkän välimatkan takia tapaamiset ovat harvassa, mutta onneksi on whatsappit, skypet ja facebookit. Välillä pidämme skypeä auki ja puuhailemme omiamme; vähän kuin olisi samassa paikassa ja voi aina hihkaista, kun on asiaa. Ihan kuin silloin ennen, kun sisko oli aina tavoitettavissa toiselta puolelta seinää.
Nyt kun Teevi ja Menni kasvavat, onkin ihana huomata, että sisarussuhde alkaa muodostua myös heidän välilleen. Heillä on jo ihania omia juttuja ja Teevi suhtautuu Menniin silloin tällöin hyvin huolehtivasti. Tuntuu, että nyt kun he ovat eri päiväkodeissa, kotiarkikin menee paremmmin. Mennin pureskelukin on loppunut tai ainakin vähentynyt radikaalisti. Viime viikolla kuulin pariin otteeseen, kun Teevi huusi omasta huoneestaan: ”Menni, tuu leikkimään!”. Yhteisiä leikkejä ei vielä juuri ole, mutta omat leikit vieretysten alkavat jo sujua hyvin. Menni ei enää riko kaikkia Teevin leikkejä ja Teevi on oppinut, ettei pikkusiskon kädestä voi vain napata tavaroita. Vaihtaminen ja antaminen ovat edelleen harjoiteltavien taitojen listalla, mutta joskus ne jopa onnistuvat ilman opastusta.
Yksi yhteinen leikki on eräänlainen hippa, jossa Menni juoksee karkuun ja Teevi yrittää ehtiä halaamaan Menniä. Usein tämä keittiösaareketta kiertävä kaksikko päätyy lopulta maahan makaamaan ja kiljumaan, kun halissa olikin liikaa voimaa, mutta silti toiminta on aika hellyyttävää katseltavaa.
Päiväkotimatkat Teevi haluaa nykyään kävellä itse. Aina. Olen sitten ajatellut, että miksen voisi hänen antaa kävellä, kun ei meillä mikään kiirekään ole. Pitkä (kestoltaan, ei matkaltaan) kotimatka tylsistyttää kuitenkin Menniä ja viimeiset sadat metrit annan Menninkin kävellä. Viimeaikoina Teevi on oppinut pitämään kädestä kiinni aina kävellessä ja haluaa pitää minunkin kädestä koko matkan. Kun Menni pääsee vaunuista kävelemään, Teevi tarttuu heti huolehtivasti siskon käteen ja hidastaa vauhtia entisestään. Näin meillä köpötellään loppumatka ihan hissukseen ja ihmetellään oravia, lehtiä, matoja, vastaantulijoita, käpyjä, ylämäkiä, alamäkiä, portaita, koiria, naapurin lapsia ja aivan kaikkea mahdollista. Jos Menni pyllähtää, Teevi auttaa siskon ylös kädestä vetämällä. Loppumatka täytyy yleensä ”oikaista” metsän kautta, koska siellä on kaikkein jännimmät jutut.
Toivon, että pieni ikäero niputtaa tämän kaksikon tiiviisti yhteen ja että he pysyvät parhaina ystävinä koko elämän läpi. Vaikka riidat ja kinastelu kuuluvatkin sisaruuteen, uskon, että sisaruksesta on paljon enemmän iloa kuin harmia. Ainakin on aina seuraa ja leikkikaveri ihan seinän takana.
Mennin sanainen arkku
Menni höpöttää jo vaikka ja mitä. Hän mielellään osoittelee asioita ja kuuntelee tarkkaan, kun hänelle luetaan tai kerrotaan sanoja. Hän myös toistelee paljon ja oppii näin uusia sanoja päivittäin. Tässä muutamia sanoja hänen suuresta sanaisesta arkustaan:
pupu
isi
Teevi
heippa!
vaippa
kirja
avaa-avaa-avaa
tätä-tätä-tätä-tätä (anna)
leipä
vettä
äiti
taata
pappa
kypärä
pää
nenä
napa
korva
joo
tota
Ylläolevat sanat ovat käytössä itsenäisesti eli ei siis toistamalla, vaan niin, että Menni tosiaan tietää, mitä ne tarkoittaa ja käyttää niitä oikein. Mennin puhe on selkeää ja sanat tulee terävinä. Häntä ei kyllä kukaan voi tulkita väärin. Puheenkehitys on huomattavasti aikaisempaa ja nopeampaa kuin veljellään ja ensimmäiset sanat kuultiinkin jo ennen ekoja synttäreitä. On jännää seurata, koska Menni saa veljensä kiinni. Asiaa pienellä tytöllä ainakin tuntuu olevan.
Kohti taaperoaikaa.
Nyt, kun Menni saavutti vuoden iän, meillä elää virallisesti kaksi taaperoa. Elämä tänään on ollut hieman erilaista, kuin viime vuonna (yhtä paljon tuskaa tähän päivään kyllä sisältyi, koska olin kahvakuulatunnilla). Yksivuotias osaa jo vaikka mitä, mutta on silti vielä aika pieni. On tavallaan ihanaa ja kamalaa, ettei meillä enää ole yhtään aivan avutonta pikkuotusta, vaan kaksi (melkein) kävelevää ja itse lusikoivaa lasta.
1- vuotias Menni on luonteeltaan sosiaalinen, ihmisrakas, aurinkoinen, itsepäinen, pippurinen ja pääosin hyväntuulinen. Hän vaatii paljon syliä ja ajaa välillä vanhempansa uupumukseen jatkuvalla lahkeessa roikkumisella. Onneksi hän hallitsee myös sydämet sulattavan hymyn, sillä sen avulla hän kääntää kaikki puolelleen, vaikka olisi huonompikin päivä.
1- vuotias Menni syö ITSE. Mikään muu ei tule kysymykseen. Äidin lusikoimat lusikalliset tulee takaisin samaa reittiä kuin menivätkin ja lusikkaan koskeminenkin aiheuttaa tärinäraivarit. On siis parempi riisua hienoimmat vaatekerrokset (tai kaikki vaatekerrokset) ja antaa lusikka/haarukka pikkukätöseen. Jokaisen ruokailuhetken jälkeen tie vie suoraan suihkuun, mutta kyllä osa ruoasta aina päätyy oikeaankin osoitteeseen. Itse syöden melkein mikä vain ruoka kelpaa, eikä kokkareetkaan enää ole niin inhottavia.
1- vuotias Menni nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan. Hän harjoittelee päiväunienkin nukkumista sisällä ja se onkin alkanut sujua todella hyvin. Päiväunille riittää pupu ja sänkyyn jättäminen, mutta iltaunilla uni tulee vain, jos aikuinen istuu huoneessa. Uni tulee yleensä viimeistään 10 minuutin hyörimisen jälkeen, eikä aikuisen tarvitse koskea, katsoa tai huomioida mitenkään. Riittää, kun on paikalla. Iltaunille Menni menee klo20 ja herää noin klo7. Päiväunia nukutaan enää yhdet, noin 2 tunnin mittaiset tirsat.
1- vuotias Menni puhuu PALJON enemmän kuin Teevi koskaan. Menni toistelee lähes kaiken kuulemansa ja osaa selvästi jo muutamia sanoja. Sanavarastoon kuuluu jo pupu, pulla, kakka, kukka, vaippa, äiti ja isi. Menni myös ääntelee ja ”puhuu” koko ajan, eikä hiljaista hetkeä olekaan. Huomaa, että hänellä on paljon asiaa.
1- vuotias Menni liikkuu vielä pääosin konttaamalla, mutta on juhannuksesta asti harjoitellut kävelemistä. Pienet matkat menee epävakaasti kävellen ja syliin syöksyen, mutta pidemmät matkat on syytä mennä nelivedolla. Ainakin jos on kiire. Tuen avulla Menni kävelee jo hienosti pitkiäkin matkoja. Tueksi riittää kädestä pitäminen tai taaperokärry, jonka kanssa mennäänkin ja kovaa. Eilen Menni taapersi jo keittiösaarekkeelta sohvalle ihan ilman apujoukkoja. Eiköhän lähipäivinä päästä todistamaan läpimurtoa, kun Mennikin tajuaa omat taitonsa ja uskaltautuu kävelemään kunnolla. Tällainen ahaa-elämys on jo koettu sohvalta laskeutumisen suhteen ja nyt Menni uskaltaa jo laskeutua sohvalta pylly edellä. Tämä on hyvä taito neidille, joka kiipeää ihan joka paikkaan, ihan koko ajan.
1- vuotias Menni leikkii luonnollisestikin paljon Teevin kanssa. Tämän hetken lemppareita ovat kirjat ja duplot. Myös autoleikit on Mennille tärkeitä. Hän oppi matkimaan auton ääntä jo puolivuotiaana ja osaa ajeluttaa autoja pitkin lattiaa. Superia on matkia Teevin touhuja. He konttaavat peräkkäin, kiipeilevät sohvalla, heittelevät tavaroita ja nauravat yhdessä. Toki myös riitoja on jatkuvasti, mutta sehän kuuluu sisaruuteen.
1-vuotias Menni osoittaa tahtonsa kovaa ja selvästi. Hän on oppinut kaksi tapaa, joilla asia menee perille, vaikka sitten vähän kovempaankin kalloon; kirkumisen ja puremisen. Ensimmäinen on vain ärsyttävä, toinen todella kiusallinen ja hankala. Suuttuessaan Menni nimittäin muuttuu suorastaan punaiseksi, tärisee ja kiljuu tai säksättää omalla ihmeellisellä tavallaan. Jos erehtyy menemään lähelle, saa kokea kun pienet naskalit uppoavat ihoon. Neiti on kuin terrieri, eikä päästä millään irti. Toivottavasti tästä tavasta päästään pian eroon ja Menni oppii muitakin tapoja pitää puoliaan. Onhan tietenkin tärkeää, että pikkusisko osaa laittaa isoveljelle kampoihin. Teevi onkin saanut yksinhallita tätä sisarussuhdetta jo vuoden ajan.
1-vuotias Menni on innokas uimari. Hän polskii niin ammeessa, järvessä, paljussa kuin altaassakin. Pelkkä veden näkeminen saa tytön tärisemään riemusta. Vaikka Menni ei ole päässyt vauvauintiin, on hänen kanssa uitu paljon ja sukelluksetkin sujuu ilman ongelmia. Onkin ihanaa, että syksyllä päästään taas molempien lasten kanssa pulikoimaan vauvauintiin.
1-vuotiaan Mennin vaatekoko on edelleen 74cm, mutta mitoista osaan kertoa vasta maanantain neuvolan jälkeen. Veikkaan, ettei painoa ole paljon yli 9 kiloa ja pituuskin varmaan jossain 74 sentin hujakoilla. Voi tietysti olla, että olen täysin metsässä tämän arvioni kanssa, koska perustan sen vertailuun Teevin kanssa. Menni on kuitenkin siro ja kaunis pikkuneiti. Koosta viis.