Tämä viikonloppu on ollut hieman väsynyt; päätä särkee, siivous on jäänyt monta kertaa kesken, perheenjäsenten vatsat on vuorotellen sekaisin, ei oikein huvita. Harmi, ettei tämä vetämättömyys tartu lapsiin millään tasolla. No, onneksi ulkona paistoi aurinko ja teitä harjaillut lakaisukone kertoi keväästä! Niinpä päiväunien jälkeen suuntasimme metsäretkelle. Reppuun paketti makkaraa, muumikeksejä, tulitikut, mehua ja ketsuppipullo. Sitten vaan metikköön.

Kävelytahti oli melko verkkainen, koska Teevin lisäksi myös Menni halusi kävellä ITE. Eihän meillä tietenkään mihinkään kiire ollut, kun aikaa oltiin vain kuluttamassa keväisessä metsässä. Teevi kyseli taukoamatta kaikennäköistä ja totesi huvittavia asioita vinksinvonksin kasvaneista männyistä ja rähmälleen kaatumisesta. Yhä uudelleen. Tutuiksi tulivat niin mänty, (joulu)kuusi, koivu, suopursu, jäkälä kuin kanervakin.

Menni roikotti pupuaan mukana koko reissun ajan ja kotona se joutuikin suoraan pesukoneen syövereihin.

Mun lapsuuden huippujutut oli huippuja myös Teevin mielestä. Kivien heittely ohuen jään peitossa olevaan ojaan, jään risauttelu lätäköissä, evästauot.. On kiva, kun molempien lasten kanssa voi jo tehdä kaikennäköistä ja varsinkin Teevi on jo todella kiinnostunut asioista.

Retken kohokohta oli laavulla pidetty evästauko. Vähän pillimehua, grillimakkaraa ja sitten kipinkapin kotiin ennen pimeän tuloa. Matkalla takaisin autolle Teevi totesikin: ”Nyt äkkiä kotiin ja sitten iltapalaa ja nukkumaan”.

Nyt molemmat reippailijat ovatkin jo nukkumassa ja aikuiset taitaa seurata perässä heti Putouksen jälkeen. Hyvää yötä!