Käytiin vähän katsomassa palmuja laavakiveä, laavakiveä ja laavakiveä, sekä uittamassa varpaita rantavedessä Lanzarotella.
Kurkkaa loput kuvat täältä.
Avainsana-arkisto: vapaalla
Uintiharjoituksia
Äiti on lähetetty partioimaan, joten lapset & isä ovat lempipuuhissaan: uimassa isomummulan uimalassa. Avustamassa oli myös tätskä, sillä isähenkilö tutustui pulikoinnin ohessa vedenalaisen kuvauksen maailmaan. Näemmä harjoitusta tarvitaan, sillä tarkkoja kuvia ei juuri saatu… Lisävalaistustakin veden alle kaivattaisiin, mutta näillä mentiin tänään ja seuraavassa tuloksia.
Syysloma
Meillä on vietetty pienimuotoista syyslomaa, kun pienin siskoni ilmestyi meille oleilemaan oman syyslomansa ajaksi. Minullakin sattui olemaan perjantaina vapaapäivä, joten Jannea lukuunottamatta otimme varaslähdön viikonloppuun lomailemalla jo perjantain. Meillä onkin ollut ihan huippuminiloma ja on ehditty tehdä kaikkea mukavaa ja rentoa yhdessä.
Torstaina käytiin Crocsin kanta-asiakaspäiviltä ostamassa Teeville talvijalkineet ja Diana tuli meille. Peruskouluissa kun on sellainenkin kuin syysloma. Itsehän en tiedä semmoisista mitään, koska ensiviikollakin on loman sijaan tenttiviikko ja hirmuisesti kirjallisia hommia tehtäväksi. Varsinaisesti luentoja ei ole, mutta vietän yliopistolla varmaan enemmän aikaa kuin näillä normiviikoilla olen viettänyt. Torstaina mentiin vain ajoissa nukkumaan ja valmistauduttiin perjantain menoihin.
Perjantaina yritettiin pitkään nukkumista, mutta noustiin kuitenkin jo seitsemältä ylös. Piirrettyjen voimalla saatiin puolisen tuntia pötköttelyaikaa olohuoneen siskonpedissä, mutta sitten olikin jo ruvettava hommiin. Teevi on kova komentelemaan nykyään ja nopeasti kuuluikin ”Diina tulee tänne leikkimää mun kaassa.” Ja niinhän on sitten tehtävä. Kymmenen pintaan lähdin näöntarkastukseen ja jätin Dianan vahtimaan lapsia. Sain silmälasituomion, mutta pikaisen konsultaatiopuhelun jälkeen päätin olla ostamatta laseja (toistaiseksi). Onneksi on sisko, joka myy silmälaseja työkseen. Saan ehkä vielä ihan kivat silmälasit kunhan ehdin Espooseen asti.
Loppupäivä meni ulkoillen, kaupassa käyden, ruokaa laittaen ja leikkien. Ihan kaikessa rauhassa kerrankin. Jannen työpäivän jälkeen suoritettiinkin vuoronvaihto ja me lähdettiin Dianan kanssa viettämään siskosten omaa iltaa Cheekin keikalle Logomoon. Mentiin taktisesti myöhässä, mutta niin oli tainnut tehdä moni muukin, sillä 20 minuuttia ovien aukeamisen jälkeen jono ylettyi vielä satojen metrien päähän. Keikka oli kyllä hyvä ja oli hauskaa viettää aikaa yhdessä Dianan kanssa. Me kun aika harvoin vietämme aikaa ihan kahdestaan ja usein mielenkiinnonkohteetkin on 11 vuoden ikäeron takia hieman erilaiset.
Tänään olikin ihan huipuista huipuin päivä, ainakin jos Teeviltä kysyttiin. Ja jos multa kysytään, oli huipuinta, että koko konkkaronkka nukkui tänään yhdeksään. Luksusta. Tehtiin me myös kaikkea muuta kivaa.
Aamupäivällä pakkauduttiin Volvoon ja hurautettiin auto parkkiin Rantakertun kulmille odottamaan lounasaikaa. Siitä lähdettiin pienelle kätkökierrokselle jokirantaan. Ensimmäisenä oli vuorossa risteily Förillä ja se oli kuulkaas jännittävää. Teevi odotti laiturilla kuin tatti ja käveli nätisti lauttaan. Toisella puolella hän kääntyi heti odottamaan uudestaan, jotta pääsisi taas oranssin lautan kyytiin. Ja niin mentiin edestakaisin. Siinä jossain välissä Janne ehti käydä loggaamassa sen Förin kätkönkin ja jatkoimme reissua joen toisella puolella.
Kävelimme ihan hissukseen (lue: Teevin tahtia) koko matkan Suomen joutsenelle asti ja ihmettelimme jokaikistä matkan varrelle osunutta sorsaa ja laivaa; aina soutuveneestä isoon purjeveneeseen. Sää oli ihanan aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä. Onneksi oli varustauduttu lämpimin vaattein.
Teevistä on tullut jo aika haka geokätköilijä. Hän tietää tarkalleen, mistä on kyse ja osallistuu usein etsintöihin. Vielä hän ei ole löytänyt kätköjä ennen meitä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule vastaan. Ennemmin kuin arvaammekaan. Pitkän kävelymatkan jälkeen käänsimme nokkamme kuitenkin takaisin ja tallustelimme Rantakertulle lounaalle. Rantakertun rento ilmapiiri ja hampparibuffet sopivat loistavasti lapsiperheille ja kaikki löytävät varmasti syötävää koko rahan edestä.
Puolentunnin jälkeen aloin pelätä Mennin halkeamista, koska menossa oli ainakin kuudes nakki ja vatsaan oli hujahtanut jo jokunen ranskanperuna ja mieletön määrä vesimelonia. Ne ei tainneet kassalla tietää, mitä lupasivat, kun antoivat tämän neidin syödä ilmaiseksi.
Buffetpöydästä löytyi myös yllättäviä lemppareita, kun Teevi halusi kolmannen sipulirenkaan ja Mennikin popsi salaattipöydän antimia hyvällä halulla.
Vatsat täynnä jatkoimme jokivarsikävelyä, mutta tällä kertaa kohti keskustaa. Keskustassa teimme muutaman täsmäiskun lastenvaateosastoille ja palasimme parin kätkön kautta autolle. Tulipahan tänään käveltyä muutama kilometri ja vietettyä aikaa raittiissa ilmassa ennen kuin illan räntäraevesisateet saavuttivat Turun.
Reissun lopuksi Teevi ja Janne veivät Dianan junalle ja kävivät samalla ihastelemassa junia asemalla. Me Mennin kanssa hieman siivoiltiin ja odoteltiin tuoretta hääparia häämatkakuvineen meille glögille.
Ilta meni matkakuvia katsellen, sohvalla hyppien, glögiä juoden, valokuvia selaillen, tuliaisia availlen, blogia kirjoittaen ja Greyn anatomiaa katsellen. Kaikinpuolin loistava päivä siis. Huomenna tämä loma loppuu, kun vuorossa on lippukunnan syyskokous ja töissä vauvauinnin valokuvaukset, mutta se on vasta huomenna se.
Paloauto
Viikonloppuna isä & lapset –osasto suhasi Lapin Löylypäiville. Reissussa Mummun kanssa nähtiin yhtä sun toista, mutta ennen kaikkea paloautoja. Montaa kokoa ja sorttia, ja kaikki piti päästä koeajamaan. Ohessa kuvakavalkaadia.
Partiolainen kiireestä kantapäähän
Eilen piirsimme sudenpentujen kanssa partiopolkumme paperille. Sudenpentujen partiopolku oli vielä lyhyt, noin 1-3 vuotta ja jo se sisälsi paljon huimia juttuja ja yhteisiä muistoja. Polku alkoi kaikilla sudenpentulaumaan liittymisestä ja matkan varrelta löytyi monta retkeä, leiriä, leikkiä, kilpailua, yösuunnistusta ja kokemusta, jotka olivat painuneet sudenpentujen mieleen. Itseni yllätti se, että monen lempitapahtumiin mahtui sieniretki kaatosateessa ja uimahallireissu oman lauman kanssa. Itse olin unohtanut näistä molemmat. Tapahtumat olivat aivan tavallisia sudenpentukokouksia, peruspartiota parhaimmillaan. Mieltäni lämmitti, että tällaiset asiat nousivat sudenpentujeni mieleen vielä parin vuoden jälkeen. Nyyttärit eivät sen sijaan löytyneet kenenkään partiopolulta, vaikka ne tuntuvatkin olevat vuoden odotetuin juttu. Tästä saa voimaa ponnistaa eteenpäin. Vielä tänä keväänä suuntaamme Turkurasteille suunnistamaan ja sudenpentukilpailuihin toivottavasti koko lauman voimin. Syksyllä sudenpentuni kohtaavat ensimmäisen risteyksen partiopolullaan ja jatkavat uuteen suuntaan seikkailijoina.
Tästä innostuneena päätin piirtää oman partiopolkuni. Polkuni on jo 15 vuotta pitkä ja sisältää valtavasti muistoja ja tapahtumia vuosien varrelta. Huomaan, että partiosta olen saanut pitkäaikaisimmat ystäväni ja ikimuistoisimmat lomakuvani. Partio on ollut osa minua jo yli puolet elämästäni, joten olisi vaikea ajatella elämää ilman sitä. Partiopolulleni ei mahtunut enää mainintaa jokaisesta retkestä, leiristä saati kokouksesta, mutta ne reunustavat partiopolkuani mustikanvarpujen lailla. Partion parhaat palat ovat kuitenkin ydintoiminnassa, vaikka partiopolkuni suurimmat merkkipaalut painottuvat suuriin juttuihin. Polkuni alkaa siitä, kun liityin Tuuspartioon ja aloitin partiotaipaleeni Ulvovat sudet -laumassa. Siitä kasvoin Mainiot-vartion kautta johtajaksi ja 2001 aloitin oman ryhmän johtamisen. 12 vuotta on kulunut ja olen kokeillut erilaisia pestejä lippukunnissa ja piirissä. Eniten kuitenkin pidän toiminnasta omassa lippukunnassani. Turkuun muutettuani oma lippukuntani on ollut Littoisten Pirtapiiat, johon olen kotiutunut hyvin. Välillä piirin vaihto aiheuttaa kulttuurishokkeja, mutta on kiva huomata, että partiota voidaan tehdä monella tavalla ja silti se on kivaa.
Tällä hetkellä suoritamme Syty Partioon -merkkiä koko lippukunnan voimin. Osana sitä lippukunnanjohtajamme pyysi miettimään viisi syytä, miksi partio on kivaa juuri LiPissä. Mietin asiaa muutaman viikon ja keksin hurjan monta syytä. Päätin kuitenkin listata syyt, miksi partio on kivaa ihan missä vaan.
1. Muut partiolaiset
Tämä syy on varmasti ollut tärkein ihan ensimmäisenä ja on sitä edelleen. Partiossa oli parhaat kaverit ja lapsuuden idolit. Partiossa kivaa on se, että kaikenikäiset toimivat yhdessä. Lapsena ja teini-ikäisenä partiossa oli saatavilla hyviä roolimalleja ja johtajahan oli jokaisen lapsen idoli. Nyt vanhempana täytyy olla tarkkana, että antaa sudenpennuille hyvän mallin, sillä melkoinen vastuu sisältyy aikuisena tukena toimimiseen.
Edelleenkin rakastan partiossa sitä, että hyvät tyypit harrastavat yhdessä. Hallituksen kokoukseen mennessä tiedän, että asiat voivat olla kuivia, mutta tyypit ei. Penninpyörityskin on ihan kivaa, kun välillä juodaan teetä ja juorutaan viime viikkojen kuulumiset. Sudenpentukokous saattaa kuulostaa hullulta ajatukselta, kun kotonakin on kaksi huollettavaa lasta, mutta siellä aito innostus tarttuu minuunkin. Lisäksi näen siellä myös ehkä päivän ensimmäisen aikuisen!
2. Nuorten aktivoiminen
Partio on mielestäni hyvä harrastus aivan kaikille. Minun mielestäni on mukavaa, että harrastus aktivoi nuoria vaikuttamaan asioihin, liikkumaan luonnossa, harrastamaan liikuntaa ja nauttimaan itse tekemisestä.
On hauskaa, että sudenpennun vuoden kohokohta voi olla sieniretki, jolla löysimme muutaman suppilovahveron tai se, kun rakensimme legoja silmät sidottuina toisen ohjeen mukaan. Olen onnistunut innostamaan sudenpentuni liikkumaan luonnossa ja auttamaan toisia. Huippua. Kaikki aika pois tv:n ja ipadien ääreltä on plussaa!
3. Monipuolisuus
Partiossa voi tehdä melkein mitä vaan. Tekeminen on partiota, kun sen tekee partiohuivi kaulassa ja yhdessä muiden partiolaisten kanssa. Itse olen päässyt partiossa leireilemään kolmessa eri maassa, nukkumaan teltassa, kämpässä, suomenlinnassa ja laivan hytissä, rakentamaan saunaa, leipomaan kakkuja, tekemään tilinpäätöstä, pukeutumaan ritariksi, leikkimään limaa, kirjoittamaan avustushakemuksia, tekemään ihmispyramideja, laskemaan pulkkamäkeä tulivuoren kraaterissa, suunnistamaan Helsingin keskustassa ja umpimetsässä, laulamaan ja esiintymään, pelaamaan jalkapalloa pilkkopimeässä, melomaan koskea, valvomaan 24 tuntia, kävelemään lukuisia kilometrejä, valmistamaan rapumerran ja valmistamaan täytekakkua trangialla. Mitä sinä haluaisit tehdä?
4. Aito yhteinen innostus
Partiossa innostus tarttuu. Hyvät jutut tempaavat mukaansa ja partioasioita huomaa miettivänsä sekä vapaa-ajalla että koulussa/töissä. On ihanaa, että ihmiset innostuvat tekemään kaikkensa, että partio olisi kaikille avointa ja kivaa. Tälläkin hetkellä on meneillään monta tapahtumaa, joiden suunnittelu on täydessä tohinassa. On tärkeää, että myös tekijöillä on kivaa, jotta innostus tarttuu muihinkin.
Kun partiolaiset tapaavat vapaa-ajalla, ei yleensä mene kovin kauaa, että keskustelu kääntyy partioon. Aiheesta riittää puhuttavaa oli ihmiset partiossa eri lippukunnissa, eri kaupungeissa tai eri maissa. Yleensä jokaisella on hyvää kerrottavaa omasta harrastuksestaan.
Jannekin tietää, että jos soitan Anniinalle ”ihannopeenpikapuhelun”, on seuraavaan tuntiin turha yrittää häiritä. Jutut rönsyilevät helposti, koska aina on joku idea tai ajatus jaettavaksi.
5. Itsensä kehittäminen
Partiossa ei tule tylsää, koska aina voi kehittyä lisää. Vaihtamalla pestiä, osallistumalla kilpailuihin tai kursseille saa partioon uutta näkökulmaa ja uusia haasteita.
Kilpailut ovat partion parasta antia aikuisille partiolaisille. Ne ovat ohjelmaa, jossa aikuinenkin saa olla pelkästään osallistuja. Kilpailuissa kehittyy ryhmähenki ja pääsee käyttämään oppimiaan taitoja käytännössä. Usein käy kyllä niin, että taito menee opetteluun vasta kisayönä tai kisojen jälkeen, koska harvapa on harjoitellut oikeasti huopatossun tekemistä tai rapumerran väkertämistä ennen kuin tehtäväkäsky annetaan nenän eteen. Mutta kisoja varten päntätyillä puulajien lämpöarvoilla voi myöhemmin vaikka vähän leveillä, koska turha tietohan ei häviä päästä koskaan? Nimim. Koivun lämpöarvo on 4,15kWh/kg, mutta Haavan vain 4,0.
Jos partio siis puuduttaa, mars kurssille ja kisoihin. Voit myös haastaa itseäsi opettelemaan kirjanpidon salat hoitamalla lippukunnan raha-asioita muutaman vuoden ajan.
…Nyt joku partiolainen voi huokailla siellä, että ei se kyllä noin ruusuista aina ole. Mieti sitä hetki ja palaa sitten kohtaan 1 ja ota maratonpuhelu valitsemallesi partionjohtajalle (voin toimia tarvittaessa tukipuhelimana). Partiossa muut ihmiset ovat myös vertaistukena, kun pyryttää naamaan, eikä retkelle ole lähdössä tarpeeksi johtajia.
Laadukas lauantai
Tänään on meillä on vietetty laatulauantaita. Lauantaita, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole pakko, eikä kiire. Tällaisissa päivissä mä olen kyllä niin huono, vaikka niistä pitäisikin vain nauttia. Mun mielestä pitäisi aina olla tarkka suunnitelma ja tavoitteellista ohjelmaa. Pelkkä oleminen tuntuu turhalta. Mehän tehdään sitä samaa kaikki päivät muutenkin. Silti meillä on ollut tänään paljon kivaa ohjelmaa (ja vähän ei niin kivaa ohjelmaa).
Päivä alkoi kahdeksalta, kun Teevi tepsutteli meidän huoneeseen ja vaati muita nousemaan ylös. Menni tankkasi vähän maitoa ja jatkoi uniaan, kun me muut hipsimme aamupalalle. Yö oli mennyt hyvin, joten kaikki saivat aloittaa päivän pirteinä. Menni heräsi vain kerran ja nukahti itsekseen hetken kitisemisen jälkeen. Vartin yli kuusi Menni tuli juomaan maidot ja jäi meidän väliin nukkumaan aamu-unia. Yleensä me ollaan sen verran laiskoja ja unisia, ettei kumpikaan jaksa kantaa neitiä takaisin omaan sänkyyn. Onneksi suurin osa yöstä menee nykyään jo omassa sängyssä.
Aamupäivällä mun ja Teevin oli tarkoitus mennä juniorijumppaan ja niin me mentiinkin, hetkeksi. Teevi alkoi itkeä jo ovella ja sai hirvittävän paniikkikohtauksen, kun kaikki muut lapset alkoivat juosta ympäriinsä. Pikkumies takertui minuun ja huusi: ”POIS, POIS” niin kovaa kuin kurkusta lähti. Viimeksikin Teevi jännitti hetken, mutta juoksenteli pian muiden seassa. Tällä kertaa jännitys ei tuntunut helpottavan, vaikka mentiin sivusta katsomaan kaikessa rauhassa. Kun mikään ei ollut hyvin ja huuto oli jatkunut vartin, päätin, ettei me nyt tänään jumpata. Eihän meidän ole pakko. Lapsiryhmät aiheuttavat Teeville jännitystä. Omassa pihassakin Teevi jähmettyy seuraamaan muiden touhuja, jos lapsia on tavallista enemmän. Pikkuhiljaa pitäisi lapsiryhmiinkin tottua, ettei päiväkoti olisi ihan hirvittävä shokki syksyllä. Tällä kertaa kuitenkin poistuttiin jumpasta ja käytiin hakemassa lounasherkkuja kaupasta.
Päiväunet korvattiin Cars-elokuvan katsomisella, koska uni ei meinannut tulla lukuisista yrityksistä huolimatta. Tässä vaiheessa tuntui, että tällaiset vapaapäivät ei kyllä ole yhtään kivoja. Mikään ei tasan mene niin kuin on ajatellut. Päiväuniaikaanhan mun piti siivota ja Jannen tehdä töitä. Mihin päiväuniaikaan? No loppujen lopuksi me saatiin tehtyä vaikka mitä: verhoiltiin keittiön tuolit uudestaan, päivitettiin blogi uuteen osoitteeseen, imuroitiin ja katsottiin sitä elokuvaa. Janne taisi tehdä hetken niitä töitäkin. Ihan hyvä saavutus sekin. Eihän meidän pitänyt tehdä yhtään mitään tänään.
Iltapäivällä meidän seuraan liittyi Limeperheen ihana naisväki. Ohjelmassa oli ruoanlaittoa ja mäenlaskua. Ensimmäisenä valmistettiin meidän perheen uutta lempiherkkuruokaa; quesadilloja. Ne on niin helppoja, kun jokainen voi itse valita täytteensä ja näin saadaan myös lapsille maistuvaa ruokaa. Lasten versioon ujutettiin tomaattia, juustoa ja kinkkua. Aikuiset latoivat lettujen väliin mm. salsaa, kanaa, juustoa, cheddarkastiketta, tomaattia ja paprika-sipulihöystöä. Lisäksi meillä oli vihersalaattia ja coleslawta. Mmm. Niin hyvää ja hyvin maistui pikkusuillekin.
Ähkyä lähdettiin karkottamaan pulkkamäkeen. Oli niin kivaa, kun puoli kuusi ulkona oli vielä valoisaa. Menni sujautettiin untuvapussissaan vaunujen uumeniin ja taaperot lastattiin pulkkien kyytiin. Huomatkaa, kuinka haalarit on mätsätty pulkkien kanssa ja pipot villataljojen. ;) Tunti hujahti äkkiä ja ulkoilu väsytti meidän taaperot illan kannalta lupaavan tehokkaasti. Ehkä iltaunilla nukkumatti löytäisi lapset päiväunia paremmin.
Nyt ilta jatkuu rauhallisissa merkeissä. Nukkumatti on löytänyt molemmat lapset, eikä suunnistamiseen mennyt kovinkaan kauaa. Mennikin nukahti pienen itkun jälkeen omaan sänkyyn ihan itsekseen (sama tapahtui ensimmäistä kertaa eilen!!). Minulla on mies, jäätelöä, sohva ja elokuva. Mitä muuta sitä tarvittaisiinkaan?