Perjantaina oli ihan tavallinen kotipäivä. Meidän arki on asettunut noudattamaan samaa todella tutuksi tullutta kaavaa. Janne lähtee töihin ihan liian aikaisin ja me muut jäädään vielä sängynpohjalle tuhisemaan. Teevi herää joskus kahdeksan aikoihin ja alkaa leikkimään pinnasängyssä. Yleensä nousen vasta siinä vaiheessa, kun kaikki pinnasängyn irtaimisto pehmoleluista lakanoihin on päätynyt laidan yli lattialle. Teevi ihmettelee hetken aikaa ja alkaa touhuta omiaan sillä aikaa, kun minä laitan puuron mikroon. Yleensä jossain tässä välissä Teevi myös kiikuttaa minulle puhtaan vaipan merkiksi siitä, että märkä yövaippa ei ole mukavan tuntuinen. Viime päivinä hän on myös käynyt valmiiksi maahan makaamaan ja odottamaan vaipan vaihtumista. Muutenkin huomaan, että arjen rutiinit ovat aiheuttaneet sen, että Teevi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja osaa odottaa (tai jopa vaatia sitä). Aamupuuron jälkeen tulee pastilli, vaatteiden vaihto, vähän leikkiä ja Mennin imetystä, molempien vaipanvaihto, sitten ulkovaatteiden pukeminen, kävely puistoon, leikkiä, takaisin sisälle, lounasta, pastilli, vaippa, pupun etsiminen, päiväunet, vaippa, välipala, pastilli, leikkiä, ulkovaatteet, puisto, isi hakee sisälle, päivällinen, pastilli, leikkiä sisällä, iltapuuro, hammaspesu, yöpuku, iltasuukot ja vilkutus, yöunet.

Rutiinin rikkoutuminen ei onneksi harmita ihan hirveästi, mutta muutamana päivänä nukkumaanmeno on ollut hankalampaa, kun minä ja Menni ei ollakaan oltu kotona. Silloin jää iltasuukot antamatta ja viimeistään aamulla on kiire tarkistamaan, että äiti ja vauva on kotona.

Perjantaina satoi kaatamalla vettä, joten päivä sujui välipalan jälkeiseen pastilliin asti normaalisti. Sitten lähdettiinkin kirpputorille välikausihaalarin metsästykseen. Sellaista ei löytynyt, mutta tein muutaman muun ihanan löydön. Kirppulöydöistä kerron myöhemmin vähän lisää. Iltaa vietettiinkin kotona ihan tavallisissa merkeissä. Paitsi illalla äiti ja isi vähän herkutteli ja katsoi elokuvaa. :)

Launtaina oli vuorossa kummilapsemme synttärit Tuusulassa, joten suuntasimme nokkamme sinne heti aamun kirpputori- ja turvaistuinshoppailun jälkeen. Turvaistuinta ei vielä ostettu, mutta käytiin sovittamassa yhtä ehdokasta autoon. Vielä on hakusessa hyvä selkä menosuuntaan penkki, johon Teevi mahtuisi istumaan vielä ainakin vuoden verran. Plussaa olisi, että sen saisi myöhemmin käännettyä toiseen suuntaan.

Synttäreiden jälkeen näimme minun vanhoja lukiokavereita Vantaalla. On ihanaa, että myös vanhat ystävät ovat pysyneet mukana meidän elämässä läpi kaikkien elämänmuutosten. Näitä ystäviä ei ole karkoittanut turkulaistuminen, pallomaha, synnytyskertomukset tai edes kakkavaipat. Laskin, että tänä vuonna tuli täyteen kahdeksan vuotta yhteistä ystävyystaipaletta ja sinä aikana on kyllä ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Suurimpia muutoksia on varmasti muutot ja meidän lapset, mutta vieläkin näemme vähintään pari kertaa vuodessa. Välillä täällä Turussa ja välillä pääkaupunkiseudulla. Vaikka nämä kaverit ovatkin (vielä) lapsettomia, ei lasten läsnäolo ole koskaan häirinnyt tapaamisia. Tietenkin lapset vähän rajoittavat tekemisiä, mutta se on sopinut kaikille hyvin.

Sunnuntaina taloomme muutti putki ja minä istuin Mennin kanssa tuntitolkulla partiokokouksissa. Putken muuttoon liittyy ystäväpariskuntamme, joka tuli tutustumaan uuteen perheenjäseneemme tarkemmin. He toivat Teeville tuliaisiksi ylimääräiseksi jääneen putken. Siis sellaisen, josta voi ryömiä läpi ja leikkiä agilitya. Sunnuntaista asti tämä onkin ollut huippujuttu, ainakin Teevin mielestä. Ensin putki oli todella pelottava ja Teeviä sai houkutella ryömimään sisään, mutta nyt tyyppi ryömii putkesta uudestaan ja uudestaan. Vanhempien onneksi putken saa solmittua kasaan ja se mahtuu asumaan Teevin sängyn alla silloin, kun se ei ole käytössä. Muuten tämä hökötys saisi meiltä aika nopeat lähtöpassit tilaongelman vuoksi. Nyt hittilelu sai meiltä kuitenkin hyvän kodin ja innokkaan käyttäjän.

Maanantai oli taas sellainen ihan tavallinen päivä. Paitsi että päätin palata koulun pariin vähän suunniteltua nopeammin. Päiväuniaikaan sain selvitettyä paljon opintoasioita ja nyt minulla on kandiaihe odottamassa. Jännää. Tavoitteena olisi saada valmista marraskuun loppuun mennessä, mutta saas nähdä. Ainakin motivaatio ja sopiva määrä kunnianhimoakin löytyi jostain kotiäidin sisuksista ja innostus on näin alkuun melko kova. Homma vaatii hieman järjestelyitä, että pääsen pariksi päiväksi fyysisesti yliopistolle, mutta muuten kirjoittelen pääasiassa kotoa käsin.

Tänään Teevi aloitti päivänsä polskimalla vauvauinnissa pitkästä aikaa. Flunssa ja Jannen työjutut ovat aiheuttaneet kolmen viikon tauon polskutteluun. Muuten päivään on kuulunut jauhelihakeittoa, ulkoilua, päiväunia, kirjanpitoa ja kiukuttelua. Ihan kaikkea normaalia. Illalla osallistuin ensimmäisille lastenvaatekutsuilleni ikinä ja ihan vaan jotain vähän tilasin.. :) Palaan asiaan, kun ihanuudet saapuu postissa.