Tänään suuntasimme pihalle aamutuimaan, mutta sade ajoi koko konkkaronkan sisälle juuri kun päästiin leikkipuistoon asti. Yleensä me ei luikita sadetta karkuun, mutta yllätyssade ehti jo kotimatkan aikana kastella meidät litimärkiksi, joten ulkoilu ei enää huvittanut. Sisällä meidän perheen meininki meinaa mennä vähän levottomaksi, joten oli kehitettävä äkkiä suunnitelma b. Sillä hetkellä muistin Oi mutsi mutsin leivoshaasteen, johon minun ei ollut tarkoitus osallistua ollenkaan, koska nyt on leivottu parin viikon aikana aivan liikaa ja koska aikaakaan ei pitänyt olla. Idea oli kuitenkin huikea, aihe passeli ja palkinto aivan mahtava, joten mikä olisi parempaa tekemistä sadepäivälle kuin Eemeli-leivoksen kehittely ja toteutus.
Kurkin kaappeihin. jääkaappiin ja karkkikätkön pohjalle etsiessäni inspiraatiota ja pyörittelin päässäni reseptejä, joita varten ei tarvitsisi lähteä kauppaan. Löysin levyn valkosuklaata, Omareita, kananmunia, voita ja marsipaania. Kuiva-aineita löytyy yleensä aina, joten kuppikakkuainekset oli kasassa. Päätin soveltaa reseptin omasta päästä, koska valmista reseptiä näille aineille tuskin löytyisi.
12kpl Eemelin nimikkokuppikakkuja syntyy seuraavista aineista:
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
130 g voita
2 kananmunaa
1 dl tummaa muscovadosokeria
1,5 dl tavallista sokeria
100g valkoista suklaata rouhittuna
1,5 dl maitoa
6 Omar-karkkia
Koristeluun marsipaania, vispikermaa ja elintarvikevärejä.
1. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi.
2. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa hetki kummankin jälkeen.
3. Sekoita kuivat aineet, rouhittu suklaa ja maito vuorotellen sekaan.
4. Nostele ruokalusikallinen taikinaa silikonisiin muffinssivuokiin ja lisää jokatoiseen vuokaan Omar-karkki.
5. Tasaa loppu taikina vuokiin ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia.
6. Koristele maalatulla marsipaanilla. Marsipaanin alle kannattaa levittää ohut kerros kermavaahtoa, jottei marsipaani pääse kuivahtamaan.
Metkuistaan tunnettu Eemeli saa tietenkin metkulla höystetyn nimikkoleivoksen! Jokatoiseen kuppikakkuun sujautetaan Omar-karkki, jotta syöjillä olisi jännättävää. (Todellinen syy tähän oli se, ettei kaapista löytynyt enempää..) Myöhemmin kyllä huomasin, että olis kannattanut laittaa ihan kaikkiin, koska oli sen verran hyvää!
Olisi ihanteellista, jos paistoaikana ehtisi siivota keittiön. 20 minuuttia on pitkä aika, mutta se kuluu äkkiä, kun pesee yhden kakkapyllyn (miksi lapsi kakkaa aina, kun leivon?), ruokkii kaksi nälkäistä suuta ja yrittää vielä ehtiä laittaa toisen nukkumaan..
Maalaamisen jälkeen anna marsipaanin kuivahtaa hetki. Vatkaa sillä aikaa kerma, leikkaa kuppikakuista kansipalat pois ja levitä jokaiselle kuppikakulle ohut kerros kermaa. Lisää marsipaanilevyt vähän ennen tarjoilua, jotta ne ehtivät pehmetä, mutta eivät kostu liikaa.
Tässä kohtaa olisi kannattanut keittää kuppi teetä, istua alas ja herkutella rauhassa, mutta keskityin kirjoittamaan tätä tekstiä. Toiseksiviimeisen kuvan kohdalla vaunuista alkoi jo kuulua ähinää, joten juonkin kylmää teetä ja syön jaetun kuppikakun..
