Avainsana-arkisto: kotihommia

Tyttöjen juttuja

Täällä on hyvin hiljaista, pimeää ja vähän jännittävää. Me ollaan Mennin kanssa ihan kahdestaan kotona, kun Janne ja Teevi pyyhälsivät Rauman mummulaan viikonlopuksi. Meilläkin on kyllä ohjelmaa ihan koko viikonlopuksi. Tänään on siivoiltu kotia. Ihanaa siivota, kun tietää, että tavarat pysyvät paikallaan ainakin sunnuntaihin asti. :) Makuuhuonetta lukuunottamatta me on järjestelty koko koti siistiksi. Makuuhuone siivotaan huomenna ”ovi kiinni” -menetelmällä, kun heti aamusta meille pitäisi saapua lenkkiseuraa.

Janinan kanssa olisi tarkoitus lähteä aamupäivälenkille ja valmistaa jotain ihanaa lounasta. Toivottavasti ei ole ihan järkyttävä pakkanen. Muuten ehkä vaan syödään.

Iltapäivällä meidän seuraksi tulee Greta ja ihana pieni V. Tai oikeastaan V on jo iso tyttö, jos vertaa Menniin. Meillä on tiedossa siis oikein kunnolla tyttöjen juttuja. Jossain kaikkien tyttöjen juttujen välissä mun pitäis vääntää kasaan yksi yhdistyksen kirjanpito ja sunnuntaina lähdetään partioretkelle kaikkien ihanien tyttöjen kanssa. Tiedossa on ainakin pulkan tuunauskilpailu ja nuotiomakkaraa. Mennikin pääsee kuusen alle nukkumaan päiväunia ja haistelemaan nuotion tuoksua. Ehkä siitä kasvaa isona partiolainen. Tai sitten ei, koska sehän nyt on aika noloo. :D Olisi kuitenkin kiva antaa lapsille mahdollisuus tähän mahtavaan harrastukseen, joka on itselle antanut niin paljon. Ainakin molemmat lapset saavat roikkua mukana, kun minä harrastan.

Viikkomenu 2

Ihan vain todistaakseni itselleni ja teille muille, että pysyn suunnitelmassa, aion nyt esitellä meidän tämän viikon ruokalistan. Ruokalista on saanut inspiraationsa valeäidin viikkomenuusta, mutta lisäilin sinne myös omiani. Kauppareissu suoritettiin maanantaina ja listan pituudeta huolimatta loppusumma oli yllättävän pieni. Tai no, niinhän se aina on, kun ei tarvitse ostaa vaippoja.

Tällä viikolla meillä on syöty ja syödään seuraavaa:

Maanantai:
Pyttipannu

Tiistai:
Toscanan cannellonivuoka

Keskiviikko:
Pestokanariisivuoka

Torstai:
Porkkanasosekeitto

Perjantai:
Kylmäsavulohipasta

Tavoitteeni viikkomenun luonnissa täyttyy, jos listalta löytyy yksi kalaruoka, yksi uuniruoka ja yksi keitto. Lihoja yritän vaihdella monipuolisesti, ettei koko viikkoa syötäisi jauhelihaa. Vielä kun oppisin tekemään ruokaa perunoista. Tai ei kysymys ole osaamisesta; mä vaan inhoan perunoiden kuorimista. Meillä on perunoita tasan peruna-sipulisekoituksessa.

Eilen testasimme tuota cannellonivuokaa, joka sai meillä lempinimen sibeliusmonumentti. Ruoka oli kyllä maistuvaa, mutta valmistusprosessi melkoinen. En ehkä enää ikinä halua tunkea jauhelihakastiketta cannellonien sisään. Ainakaan arkiruokana. Jos makaroniksi valitsee vaikkapa simpukkapastan, tämä ruoka olisi erinomainen arkipöydän herkku. Lisäksi ohjeessa on ainakin puolet liikaa tuota valkokastiketta ja cannellonien päät kärähtivät uunissa melko nopeasti. Täytyy ensi kerralla muistaa laittaa folio vuoan päälle, jos aion vielä cannelloneista tätä tehdä. Ehdottoman plussan ansaitsee tämän ohjeen jauhelihakastike. Pinaatti on tainnut löytää tiensä meidän kauppalapulle jäädäkseen.

Tällä hetkellä uunissa hautuu pestokanavuoka, joka oli helppo tehdä Teevin kanssa kahdestaankin. Teevi tykkää tosi paljon seurata kokkaamista ja leipomista vierestä. Kun keittiössä tapahtuu, Teevi raahaa oman TrippTrappinsa työtason viereen ja kiipeä aitiopaikalle katsomaan, mitä tällä kertaa valmistuu. Pikkuhiljaa olen antanut Teeville pieniä hommia ja hän saa esimerkiksi kaataa jauhoja tai riisejä mitasta astiaan. Pestovuokaa tehdessäkin Teevi ”mittasi” riisit vuokaan ja holautti fetat perään. Tämä on niin helppo ruoka, että parin vuoden päästä Teevi saa tehdä sen jo ihan itse. :D Jos aikuinen vaan nostaa vuoan uuniin ja pois sieltä. Hienosti Teevi kyllä tietää, ettei uuniin tai hellalla oleviin kattiloihin tai paistinpannuihin saa koskea. Joskus se kuitenkin unohtuu, jos pannulla on esimerkiksi nakkeja. Silloin täytyy äidin olla valppaana nappaamaan pienet sormet talteen.

Pienempänä Teevi istui tiskialtaassa seuraamassa keittiöpuuhia. Ehkä se olisi kohta Mennille sopiva paikka, kun lattialta alkaa kuulua hyvin nopeasti kärsimätöntä kitinää.

Viikkomenu

”Mitäs hyvää jauhelihasta?” lienee suomalaiskotien yleisin kysymys, kun mietitään seuraavaa ruokalajia. Tässä vaiheessa kaikilla on yleensä jo nälkä ja ruoalla kiire pöytään. Luovuudelle ei juuri jää aikaa.

Tällä viikolla koin todellisen kyllästymisen ainaiseen jauhelihakastiketta ja nakkikeittoa -viikkomenuuseen ja päätin, että meillä syödään jotain ihan muuta. Tai toki meillä edelleen syödään jauhelihakastiketta, mutta välillä jotain muutakin. Surffailin jonkin aikaa Pirkan nettisivuilla ja etsin meidän suille sopivia reseptejä. Jotain simppeliä, nopeaa, suhteellisen turvallista ja ennen kaikkea vaihtelua normiruokiin. Tältä näytti meidän viikkomenu tällä kertaa:

Maanantai:
Kinkkukiusaus Mustapekkakermalla

Tiistai:
Pinaattinen kanapasta

Keskiviikko:
Kylmäsavulohikeitto

Torstai:
Eilistä keittoa ja spagettikastiketta Janinalla

Perjantai:
Yllätys. Saa nähdä, jos Henna tarjoaa meille jotain. :D

Tälle viikolle pääsi kokeiluun siis vain kaksi uutta ruokalajia, koska kyllästymiseni päivänä kinkkukiusausaineet odottivat jo kaapissa ja niillä mentiin. Loppuviikon aiomme kuokkia muiden lihapadoilla, joten menusen ei voi vaikuttaa. Tiistaina kuitenkin syötiin älyttömän hyvää pinaatti-kana-fetapastaa. Se täytti kaikki vaatimukset ja jää varmasti helppojen arkiruokien listalle. Myös kylmäsavulohikeitto oli herkullista ja sekin on tullut jäädäkseen. Kalaruokia pitäisi saada listalle vähän enemmän, sillä ne on hyviä, mutta usein jäävät valmistamatta kuitenkin. Varsinkin, kun Teevi kauhoi keittolautasellisen parempiin suihin alta aikayksikön ja lisääkin piti saada. Saman vastaanoton saa yleensä myös lasagne ja kinkkukiusaus.

Pinaattinen kanapasta. Kuva: pirkka.fi
Pinaattinen kanapasta. Kuva: pirkka.fi

Ilman selkeää suunnitelmaa viikkomenuta ei tule noudatettua ja kummalliset ainesosat jää kokonaan käyttämättä. Tulee vain ihmeteltyä puolen vuoden päästä, että miksi hitossa mulla on pakastimessa pinaattia ja jääkaapissa homehtunut lime. Siitäpä syystä yritän (taas) ottaa ohjelmistoon viikkosuunnitelman laatimisen, kauppareissun suorittamisen alkuviikosta ja suunnitelmassa pysymisen. Ainakin tämä tynkäviikko onnistui mitä parhaiten. Kaikilla oli masu täynnä ja tohina keittiössä oli kova.

Tällä viikolla on katsottu myös Australian Junior Masterchefiä silmä kovana. Yritän imeyttää siitä vaikutteita Teeviin ja Menniin, jotta muutaman vuoden päästä meilläkin tarjoiltaisiin jättikatkarapuja vietnamilaisessa kastikkeessa ja leivitettyä karitsan jotakin osaa karetta. Jotain innostusta ainakin on nähtävissä, sillä parhaiten kiukuttelevat lapset saa hiljaiseksi joko vatkaamalla, rikkomalla kanamunia tai imuroimalla. Ne vaan on niin kiehtovia hommia. :D Mummilla Teevi yrittää myös rikkoa muoviset leikkimunat milloin minkäkin kaapin kulmaan.

Ruoanlaitto oli tällä viikolla oikeasti kivaa, eikä vain pakollinen kotityö muiden ohessa. Uudet reseptit tuovat vaihtelua myös tekovaiheeseen, eikä ruoan valmistaminen tunnu niin puuduttavalta kuin yleensä. Toivottavasti jaksan pysyä tässä suunnitelmassa vähän kauemmin kuin aikaisemmilla yrityskerroilla. Ja toivottavasti listalle löydetään oikeita herkkuruokia.

Ystävänpäiväleivos

P.S. Ystävänpäiväleivosta mutustaessani keksin leivoksen ja kahvin pyhän liiton. Kun kahviin laittaa tosi paljon maitoa, kaakaota ja sokeria, ja kun sitä syö äklömakean leivoksen kanssa, se on ihan hyvää. Äklömakeat, mutta herkulliset leivonnaiset syntyivät tätä Kinuskikissan ohjetta noudattaen.

Sohvalla

Tänään me ollaan vietetty aikaa sohvannurkassa. Minä, Teevi ja Menni ollaan hupsuteltu ja hömpötelty avatun vuodesohvan päällä ja katseltu telkkua, kasattu palapelejä lukemattomia kertoja, luettu kirjoja uudestaan ja uudestaan ja vähän haliteltu ja pusuteltu. Teevi varsinkin rakastaa pusuttelua ja antaa pusuja Mennille aina ohimennen.

”Oo, mikä toi on?”

Tänään on myös jätetty siivoamiset siivoamatta ja kaikki muutkin tylsät kotihommat odottavat iltaa. Lounaaksi syötiin eilisiä jämiä. Iltaohjelmassa onkin sitten lattianpesua, keittiön puunaamista, pyykkivuoren taltuttamista ja imurointia. Jannen iltaohjelmassa on pysyä lasten kanssa pois tieltä, että koti saadaan siistiksi ja päästään taas löhöämään sohvalla. :)

”Varo Menni, täältä tulee kutituskäsi!”

Iltaisin, Teevin nukkumaanmenon jälkeen me yleensä katsotaan jotain sarjaa loppuperheen voimin. Mennillä on iltaisin suurin sylipula, eikä mitään järkevää saa kuitenkaan tehtyä. Illan sarjahetki on myös hyvä keino levätä ja rauhoittua hulinapäivän jälkeen. Tällä hetkellä ollaan koukutettu itsemme uuteen Kosketus-sarjaan. Siinä on ovela idea ja numerot uppoaa aina. Ja mun lemppari on tietysti Kiefer Sutherland, jota olen seurannut jo kahdeksan 24-kauden ajan. Ainut vaikeus on muistaa, ettei hän tässä sarjassa olekaan Jack Bauer. :D