Avainsana-arkisto: herkut

Jauhopeukalo

Meillä on asustanut pieni jauhopeukalo, kun innostuin taas pitkästä aikaa kokeilemaan taitojani leipomisen parissa. Tällä kertaa olen leiponut kuppikakkuja ja yhden täytekakun. Himottais kyllä leipoa muutama vuokaleipäkin, kun ostin vuoatkin jo. Ehkä huomenna sitten. Tai joulun jälkeen.

Olen aika helposti kyllästyvä yksilö, eikä sama resepti löydä tietään meidän kahvipöytään jollei se ole todella hyvä. On niin tylsää, jos hommassa ei ole mitään haastetta ja uuden opettelua. Kuppikakkuideoita olen ammentanut äidiltä saamastani Syötävän suloiset kuppikakut –kirjasta. Aluksi harmaita hiuksia aiheutti jokaisessa reseptissä kummitteleva muscovado-sokeri, mutta kuukkeli kertoi, että sokeri + fariinisokeri ajaa saman asian. Tällä ohjeella on syntynyt jo monen monta herkkutaikinaa.

Tällä viikolla olen opetellut valmistamaan pikeeriä ja siitä koristeita. Nyt osaan tehdä ainakin aika hienoja lumihiutaleita. :) Lumihiutaleet pääsivät koristamaan sekä talvikuppikakkuja että synttärikakkua. Ongelma siis tässä hommassa on se, että pikeeriä syntyy kerralla melkoinen määrä tuhlattavaksi.

Talviset kuppikakut.

Synttärikakkuun sovelsin Kinuskikissan Ystävänpäiväkakun reseptiä. Pohjan ja täytteet tein reseptin mukaisesti, mutta kuorrutukseen käytin kaupan valmista vaahtokarkkimassaa ja kreemin korvasin suklaakermavaahdolla. Kuorrutuksen kanssa oli vähän ongelmia, mutta ensikertalaiseksi kakusta tuli kuitenkin ihan kaunis. Ja mikä tärkeintä, todella hyvää! Myös minä, täytekakkuja inhoava yksilö, pidin tästä.

Lumikakku.

Seuraavaksi lupasin yrittää leipoa äidille lehmäkakun. Hyvää harjoitusta ennen Teevin 2-vuotissynttäreitä, joihin on tilattu, mikäs muukaan kuin, Maatttii.

 

Sateinen viikonvaihde

Tämä viikonvaihde on ollut sateisuudesta huolimatta todella mukava. Eilen saatiin vieraiksi ihana pikkuinen Lina ja Janina. Ohjelmassa oli ulkoilua, leluista kinastelua, itse tehtyjä hamppareita, höpöttelyä, lettuja, jätskiä ja ähky. Aika meni supernopeasti ja pian Teevin saikin laittaa yöunille.

Tänään aamu alkoi letuilla ja mansikkahillolla. Ei siis voi olla kovin huono päivä. Kyläilyvuorossa olivat tätskä ja mummu miehineen. Teevi pääsi taas hokemaan ”taata, taata, taata..” -mantraansa. Tämä päivä muodostui leikkimisestä, lihapullista, palapeleistä, ulkoilusta, kumisaappaista, shoppailusta ja sukulaisista.

Illalla puimme vielä sadevetimet päälle ja kipitimme lätäkölle leikkimään. Vesi roiskui ja lätisi, kun me Teevin kanssa hassuteltiin lätäköllä. Sisällä paisui sillä aikaa leipätaikina, josta leivoin vielä iltapalaksi kaksi hiivaleipää. Nam.

Kuva on askarreltu mun uudella instagram-sovelluksella. Aika jännä vimpain.. Nyt poistun kuitenkin leivän, Master Chef Juniorin ja teekupin ääreen. Josko ehtisin vähän neuloakin, ennen kuin Menni herää uniltaan.

 

Sushi-ilta

Taas me livistettiin Mennin kanssa iltamenoihin, kun Janne tuli kotiin. Vuorossa oli ainejärjestömme tyttöjen järjestämä sushi-ilta.

Molempina raskausaikoina mieleni on tehnyt sushia, vaikka ennen Teevin odotusta en ollut sitä ikinä edes maistanut. Niissä on kuitenkin suunnilleen kaikki kiellettyä. Levä, kala, äyriäiset, kaikki kiellettyjä raskaana olevilta. Pelkkä riisi wasabilla ei oikein sytytä. Teevin synnyttyä tehtiin muutaman kaverin kanssa itse sushia ja se oli tosi hyvää. Kävin myös ravintolassa maistamassa ”oikeaa” sushia ja rakastuin ruokalajiin heti. Janne nyrpistelee nenää ajatuksellekin, joten kovin usein en tätä herkkua saa. Yksin kun on aika typerää alkaa rullia vääntämään.

Tällä kertaa saatiin kasaan isompi tyttöporukka ja meitä olikin 13 ihmistä valmistamassa ja nauttimassa sushia. Oli tosi kiva nähdä taas vanhoja kavereita ja tutustua uusiin kanssaopiskelijoihin. Suurin osa olikin ihan uusia naamoja. Kaikki tulivat kuitenkin tosi hyvin juttuun, eikä kukaan tuntunut häiriintyvän Mennin läsnäolosta. Ennemminkin Menni herätti kiinnostusta ja kaikki hoitotoimenpiteet kantoliinan sitomisesta vauvan pukemiseen olivat hyvin mielenkiintoisia. Kiva että voidaan järjestää opiskelijatapahtumia, joihin minäkin pääsen osallistumaan, etten ihan ulkopuoliseksi jää.

Tämä viikko on ollut melko poikkeuksellinen, sillä minulla on joka ilta ollut jotain menoja. Maanantaina partio, tiistaina vaatekutsut ja tänään opiskelukavereiden kanssa järjestetty sushi-ilta. Loppuviikko pyhitetäänkin sitten perheen yhteisille jutuille ja kotona möllöttämiselle. On kiva, että on ohjelmaa, mutta kyllä se myös väsyttää melkolailla. Niinpä nyt on hyvä aika hipsiä peiton alle tuhisemaan.

Teetä

Eilen tulin kotiin vasta pimeän aikaan. Oli viileää ja pimeää eli saletisti syksy. Syksystä kertoo myös se, että näin opiskelukavereitani pitkästä aikaa. Kävimme nimittäin tarkastelemassa uusia opiskelijoita ja moikkaamassa vanhoja kavereita Mennin kanssa. Olo oli kyllä vanha, kun en tuntenut edes kolmannen vuoden opiskelijoita.. Itsehän siis jouduin esittäytymään viidennen vuoden opiskelijana. Hui kauhistus! Pulistiin siellä niitä näitä ja minua taisi taas puraista pieni biotekniikkakärpänen, kun kuulin legoroboteista. Saa nähdä, josko eilen tapaamani toisen vuoden opiskelijat saavat minusta seuraa labraan vuoden päästä.

Tänään Teevi hemmotteli taas meitä pitkillä aamu-unilla ja kömmittiin peittojen alta ylös vasta reilusti yhdeksän jälkeen. Päikkärit jäikin sitten väliin, kun uni ei tullut ennen kuin piti olla jo menossa Mennin neuvolaan. Neuvolassa kaikki oli hyvin ja pikkuneiti oli kerryttänyt painoa jo 5600g ja venynyt 56,6 senttiseksi. Muuten käynti olikin aika turha. Korviin kurkattiin ja keuhkoja kuunneltiin, mutta 10 minuutissa oltiinkin jo pihalla. Lääkärin mielestä näytin väsyneeltä, vaikka mielestäni olin tosi pirteä.. Miltähän olisin näyttänyt maanantaina, kun oikeasti olin väsynyt?

Suoraan neuvolasta hurautettiin Linaa moikkaamaan. Aika meni nopsaan, vaikka lapsilla olikin vähän erimielisyyksiä. Onneksi sosiaaliset taidot kehittyy pikkuhiljaa ja yhteiset hommat alkaa sujumaan paremmin.

Nyt lapsoset tuhisee ja me röhnötetään sohvalla ja juodaan teetä. Löysinkin uuden ihanan teen; Nordqvistin Seitsemäs taivas on niin herkkua. Sen makumaailman pitäisi muodostua mansikasta, sitruunasta ja vaniljasta, mutta enpä osaa sanoa maistuuko se edellämainituista miltään. Hyvää se kuitenkin on ja sisältää ruusun terälehtiä.

Teet ovat löytäneet paikkansa pilttipurkkeista. Aromit pysyy parempina, teetä on helpompi ottaa ja ulkonäkökin miellyttää ryttyisiä pusseja enemmän, joten ratkaisu on melkoisen toimiva. Suosittelen!

Raparperi

Meidän pihalla ei kasva raparperi, taaskaan. Tää on varmaan joku TYS:n kirous niitä kohtaan, jotka rakastavat raparperia. Täytyy vain katsoa vierestä, kuinka muiden villiintyneille pihoille kasvaa raparperi, kuinka se kukkii ja mätänee, kun asukkaat ei käytä sitä. Tänä vuonna kyllä päätin, että käyn pyytämässä naapurilta raparperia enemmin kuin annan niiden taas nääntyä.

Pienenä meillä oli tapana hakea mummilasta lasiin sokeria ja hipsiä sitten raparperipenkkiin valitsemaan isolehtisin varsi mupellettavaksi. Varsi dipattiin sokeriin ja sitten rouskuteltiin menemään. Se maistui ihanan kirpeältä, ihan kesältä. Tänä kesänä suuntasin samaan raparperipenkkiin veitsen ja muovipussin kanssa. Pakko oli kokeilla tätä sokerikikkaakin, mutta enään se ei maistunut niin ihanalta. Niinpä kotiin pääsi hentoja ja makeita raparperin varsia odottamaan, että niistä valmistuu jotain herkkua.

Heti maanantaina kävin ostamassa litran jäätelöä, koska eihän raparperia saa syödä koskaan ilman maitotuotteita, (pienenäkin oli pakko juoda lasillinen maitoa, vaikka se oli ihan hirvittävän pahaa, jotta sai raparperia) ja aloin leipoa raparperipiirakkaa.

Tuollainen siitä tuli. Resepti tallentui välittömästi omaan keittokirjaan, koska piirakka oli ihan taivaallista. Onneksi olen saanut äidiltä reseptikirjan, johon on tallennettu kaikki suvun vakioreseptit, mutta tyhjiä sivuja on vielä hurjan paljon omien perinteiden muodostumiselle. Tästä tulee varmasti meidän perheen kesähitti ja vierasvara. Piirakka oli helppo valmistaa, eikä siihen tarvittu mitään sokeria ja voita kummempaa.

Pohja:
150g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
300g raparperia
1rkl perunajauhoja
2tl kanelia
0,5dl sokeria

Kuorrute:
100g pehmeää voita
2dl kaurahiutaleita
1dl sokeria
1dl vehnäjauhoja

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja kuivat aineet. Painele vuoan pohjalle (ei tarvitse voidella). Sekoita raparperin palat, perunajauho, kaneli ja sokeri. Kippaa seos pohjan päälle ja levitä tasaisesti. Nypi kuorrutteen aineet sekaisin ja ripottele raparperien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 25-30min.

Itse paistoin piirakkaa vähän vähemmän aikaa, koska haluan sen jäävän keskeltä raa’aksi. Varsinkin mustikkapiirakassa tämä ominaisuus on ihan ehdoton. Jos kuitenkin haluat täysin kypsän piirakan, kannattanee pitää tuo puolituntia ainakin.

Seuraavaksi kokeiluun pääsevät cakepopsit, koska ne on niin valloittavia. Ehkä mun pitäiskin pitää herkkublogia, niin saisin tehdä ja syödä herkkuja melkein joka päivä. :)

Teevi 1v.

3.toukokuuta meidän pienestä vauvasta kasvoi taapero, kun kokonainen vuosi tuli täyteen. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua hurjan paljon ja aika on mennyt todella nopeasti. Vuosi sitten pienen pieni käärö vain nukkui ja söi. Hän oli ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma. Nyt meillä vipeltää vauhdikas nuori mies, jolta ei virta ja metkut lopu. Myös tämä taapero on ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma, mutta kuitenkin täysin erilainen.

Kutsukorttirivistö.

Ensimmäistä vuotta on juhlittu pitkän kaavan mukaan; kolmissa eri juhlissa. Ensimmäiset pienimuotoiset bileet pidettiin kotosalla virallisena päivänä. Vieraslista oli hyvin lyhyt, mutta oli tarjolla kuitenkin itse tehtyä vadelmakakkua. Kakun leipominen vähän jännitti, mutta hyvin se sitten onnistui. Kai sekin on asia, joka äitiyden myötä alkaa sujua paremmin. :)

Samana päivänä pakkauduttiin Teevin kanssa autoon ja huristeltiin vaarin luokse yökylään. Perjantai ja lauantai menikin sitten mummin kanssa seuraaviin juhliin leipoen. Sekä vieraslista, että menu olivat näissä kekkereissä huomattavasti suuremmat. Myös juhlijoita oli kaksi, kun serkkuni Oona juhlisti täyttä kymppiään yhdessä Teevin kanssa.

Mummin kanssa pullataikinan teossa.
Toinen synttärikakku.

Leivottavaa ja järjesteltävää oli hurjasti. Onneksi synttärikekkerit on vaan kerran vuodessa, sillä melko rankkaa tämä juhliminen on. Tosin meidän perheen perinteiden mukaisesti tarjottavia herkkuja oli ainakin kymmentä sorttia, kaikkea lihapasteijasta täytekakkuun ja pullasta kauralastuun. Vähemmälläkin varmasti pärjäisi, mutta aina me ajaudutaan tähän paljouteen.

Mummin kanssa lahjoja avaamassa.
Salla ja Teevi tutustumassa lahjakirjaan.

Juhlat järjestettiin Teevin kummeilla Klaukkalassa, jotta kaikki mahtuivat paikalle, eikä kenenkään tarvinnut ajella pääkaupunkiseudulta Turkuun asti. Synttärikaksikkoa oli juhlimassa lähes koko ”lähi”suku, yhteensä noin 30 vierasta. Kaikki meni hienosti ja Teevi sai paljon ihania lahjoja. Itse päivänsankari oli hieman pahalla tuulella, mutta alkujännityksen jälkeen uskallauduttiin jo vähän leikkimäänkin. Aluksi Teevi seurasi hössötystä lähinnä mummin sylistä.

Väenpaljous vähän jännitti.
Puhaltaminen ei vielä kiinnostanut.
Pulla maistui päivänsankarille.

Kolmannet juhlat vietettiin Raumalla ja paikalle oli kutsuttu Jannen puolen sukulaisia. Taas oli tarjolla ihania herkkuja, paikalla ihania ihmisiä ja Teevillä ihania uusia tavaroita. Tällä kertaa juhlistettiin myös Teevin mummua, joten tuplasynttäreitä riittää. Ehkä seuraava vauva tähtää taatan synttäripäivään, eikä hänkään saa enää pitää omia juhlia.

Äidin kanssa pakettia tutkimassa.

Kiitos kaikille juhlajärjestelyihin osallistuneille, sekä kaikille ihanille vieraille! Teevin ensimmäistä vuotta on juhlittu varsin perusteellisesti!