Avainsana-arkisto: askartelu

DIY: MC Koppa-koppakuoriainen

Arkielämää, ,

…koppa koppa koppa koppa koppakuoriainen on nyt valmis lähtemään lentoon päiväkodin halloween-naamiaisiin. Tästä se alkaa; päiväkodin pukujuhlat ja äidin tekemät vähän nolot naamiaisasut.

Tuntosarvet ojennukseen.
Tuntosarvet ojennukseen ja menoksi.

Ajatus leppäkerttupuvusta oli muhinut jo hetken aikaa, kun ajattelin, että haluaisin puvun, jota voisi käyttää arkenakin sitten, kun juhlallisuudet on ohi. Valmiit puvut ovat sitäpaitsi kalliita ja vielä aivan liian isoja meiän pikkukirpulle, joten itse tekeminen oli ainut vaihtoehto. Leppäkerttuhaaveet kuitenkin torpattiin Eurokankaan tylliosastolla, kun löysin maailman päheimmän glitterhörselön. Hetken raksuttamisen jälkeen keksin, miten saan sen yhdistettyä Mennin asuun. Näin leppäkerttu vaihtui koppakuoriaiseksi. Noin vain. Onneksi minä saan vielä tänä vuonna päättää ihan itse, miten naamiaisiin pukeudutaan. Ensi vuonna on varmaan jo vähän eri juttu. Ehkä.

Kipikipikipikipi..
Viuh, viuh, viuh.. kipikipikipi!

Näppäränä partiolaisena selvisin hameesta ilman ompelukonetta ja tikin tikkiä. Koko hame on solmittu kasaan pienistä tyllisuikaleista. Kiitos Tätskän vinkin, tylliunelma syntyi alle puolessa tunnissa ja ilman hampaidenkiristelyä ja ommelten valintaa. Kiitos myös molempien partiolaisuuden, kun ohje ”solmit vaan ne siihen kuminauhaan hevosenhäntäsolmuilla” meni kerralla perille ja tulosta syntyi.

Korvat hyvin, kaikki hyvin.

Oman aikataulun ja  ompelemiskokemukset huomioonottaen päädyin ostamaan mustat legginssit ja bodyn suoraan kaupasta. Onneksi mustaa löytyi, sillä se ei ole ollut hittiväri lastenvaateosastoilla, ainakaan näin pienessä koossa. Bodyyn ompelin yksinkertaiset liilat siivet pehmoisesta kankaasta. Ajatuksena oli, että bodya voi käyttää arkivaatteenakin, kun siivet eivät häiritse menoa. Siivet mahtuvat haalarin alle, eivätkä paina paljon. Tyllimekko ei ehkä ihan arkivaatteesta mene, mutta kun siihen kului alle 4 euroa, asia ei ole niin vakava. Voi sillä silti pörrätä kotioloissa vallan mainiosti vaikka joka ilta. Mä ainakin pörräisin.

Teevi 1v.

Arkielämää, , ,

3.toukokuuta meidän pienestä vauvasta kasvoi taapero, kun kokonainen vuosi tuli täyteen. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua hurjan paljon ja aika on mennyt todella nopeasti. Vuosi sitten pienen pieni käärö vain nukkui ja söi. Hän oli ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma. Nyt meillä vipeltää vauhdikas nuori mies, jolta ei virta ja metkut lopu. Myös tämä taapero on ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma, mutta kuitenkin täysin erilainen.

Kutsukorttirivistö.

Ensimmäistä vuotta on juhlittu pitkän kaavan mukaan; kolmissa eri juhlissa. Ensimmäiset pienimuotoiset bileet pidettiin kotosalla virallisena päivänä. Vieraslista oli hyvin lyhyt, mutta oli tarjolla kuitenkin itse tehtyä vadelmakakkua. Kakun leipominen vähän jännitti, mutta hyvin se sitten onnistui. Kai sekin on asia, joka äitiyden myötä alkaa sujua paremmin. :)

Samana päivänä pakkauduttiin Teevin kanssa autoon ja huristeltiin vaarin luokse yökylään. Perjantai ja lauantai menikin sitten mummin kanssa seuraaviin juhliin leipoen. Sekä vieraslista, että menu olivat näissä kekkereissä huomattavasti suuremmat. Myös juhlijoita oli kaksi, kun serkkuni Oona juhlisti täyttä kymppiään yhdessä Teevin kanssa.

Mummin kanssa pullataikinan teossa.
Toinen synttärikakku.

Leivottavaa ja järjesteltävää oli hurjasti. Onneksi synttärikekkerit on vaan kerran vuodessa, sillä melko rankkaa tämä juhliminen on. Tosin meidän perheen perinteiden mukaisesti tarjottavia herkkuja oli ainakin kymmentä sorttia, kaikkea lihapasteijasta täytekakkuun ja pullasta kauralastuun. Vähemmälläkin varmasti pärjäisi, mutta aina me ajaudutaan tähän paljouteen.

Mummin kanssa lahjoja avaamassa.
Salla ja Teevi tutustumassa lahjakirjaan.

Juhlat järjestettiin Teevin kummeilla Klaukkalassa, jotta kaikki mahtuivat paikalle, eikä kenenkään tarvinnut ajella pääkaupunkiseudulta Turkuun asti. Synttärikaksikkoa oli juhlimassa lähes koko ”lähi”suku, yhteensä noin 30 vierasta. Kaikki meni hienosti ja Teevi sai paljon ihania lahjoja. Itse päivänsankari oli hieman pahalla tuulella, mutta alkujännityksen jälkeen uskallauduttiin jo vähän leikkimäänkin. Aluksi Teevi seurasi hössötystä lähinnä mummin sylistä.

Väenpaljous vähän jännitti.
Puhaltaminen ei vielä kiinnostanut.
Pulla maistui päivänsankarille.

Kolmannet juhlat vietettiin Raumalla ja paikalle oli kutsuttu Jannen puolen sukulaisia. Taas oli tarjolla ihania herkkuja, paikalla ihania ihmisiä ja Teevillä ihania uusia tavaroita. Tällä kertaa juhlistettiin myös Teevin mummua, joten tuplasynttäreitä riittää. Ehkä seuraava vauva tähtää taatan synttäripäivään, eikä hänkään saa enää pitää omia juhlia.

Äidin kanssa pakettia tutkimassa.

Kiitos kaikille juhlajärjestelyihin osallistuneille, sekä kaikille ihanille vieraille! Teevin ensimmäistä vuotta on juhlittu varsin perusteellisesti!

Skräppäyskurssilla

Arkielämää, ,

Lauantaiaamuna Teevi jäi isin hoitoon, kun minä ja äiti livistimme skräppäyskurssille Sinelliin.

Kurssilla askarreltiin täysipainoisesti 4 tuntia. Aluksi oli vajaan vartin luento materiaaleista ja apuvälineistä, mutta sitten päästiin jo tositoimiin. Ensimmäiseksi valittiin valokuviin sopivat paperit ja sitten siirryttiin sommitteluhommiin. Mulla oli mukana mustavalkoisia kuvia Teevin ensimmäisistä pönötyksistä eli ilman tukea seisoskelusta ja tein skräppisivun niistä. Ihanaa, kun sai ihan keskeyttämättä askarrella niin kauan. Lisäksi samalla sai kokeilla erilaisia menetelmiä ja ”varastaa” ideoita muilta osallistujilta.

Sinelli on kyllä askartelijan aarreaitta. Sieltä saa ihan kaikkea mahdollista skräppäykseen ja muuhun askarteluun. Kurssin aikana saatiin käydä ostamassa lisätarpeita liikkeen puolelta, joten ainakaan materiaalista ei jäänyt homma kiikastamaan. Suurempi ongelma olikin liikatarjonta ja liian pieni lompakko. Itse olisinkin voinut ostaa kaupasta melkein kaiken ja jotain tarttuikin kotiinviemisiksi.

Paras skräppääjän apuvälinen on kyllä BigShot-kuvioleikkuri, jolla voi leikata mitä vaan. Varsinkin kirjainten leikkaaminen on sillä kuin lasten leikkiä. Itsekin tein otsikon sivuuni juuri BigShotilla.. Vempaimeen on tarjolla jos vaikka minkälaisia stansseja kirjaimista kukkiin ja perhosiin. Itselleni uusi asia oli, että BigShotilla voi leikata kaikkea, mihin sakset pystyvät. Eli esimerkiksi kankaan, huovan tai kartongin leikkaus onnistuu yhtälailla. Mun onneksi äiti osti vekottimen ja mä säästän rahojani leikkelemällä paperini siellä.

Nyt on kauhea skräppäyshimo ja paljon kaikenmaailman ideoita. Ehkä joku päivä ehdin väkertää ainakin muutaman kortin. Ajatuksena olisi tehdä kansio Teevin ensimmäisestä vuodesta, alkaen syntymästä ja päättyen synttäreihin. Välietapeiksi pääsee ainakin lapin matka, vauvauinti, ensiaskeleet ja muut tärkeät hetket. Mutta jos yhden sivun tekemiseen menee neljä tuntia ja mulla on vapaita tunteja viikossa hyvin vähän, tämä on valmis ehkä kun Teevi täyttää 18.

Onneksi ei aina ole maanantai

Arkielämää,

Nyt, kun on päässyt jo nauttimaan täysistä yöunista, yöheräämiset tuntuvat raskaammilta kuin aikoihin. Miten sitä jaksoikaan herätä yli viisi kertaa yössä? Viime yönä Teevi siis heräsi mahanpuruihin ja vietti kitisten yli tunnin keskellä yötä. Siinä sitten valvoi koko perhe..

Päivä ei kulunut sen paremmin. Teevillä on ollut varsinainen kiukkupäivä. Syli ja maito olivat ainoat sopivat asiat, kaikki muu kiukutti. Iltapäivällä aloin olla jo aika väsynyt, joten Jannen tultua töistä, lähetin pojat kävelylle ja menin lepäämään.

Lepäämisen lomassa selailin skräppäysblogeja ja etsin ideoita hääkorttiin. Monia kivoja ideoita löytyikin ja aloitin taas uuden projektin. Olen aika hyvä aloittamaan kaikennäköistä, mutta valmistuminen on sitten ihan toinen juttu. Tällä hetkelläkin keskeneräisiä projekteja lojuu ympäri asuntoa.. Teevin villatöppöset, valokuva-albumeita, olohuoneen taulut, tuo kortti jne. Toivottavasti saan tänne joskus kuvia myös valmiista projekteista.

Keittiön pöytä inspiraation keskellä.

Kurja maanantai alkaa onneksi olla loppusuoralla. Teevi nukkui hyvät iltapäiväpäikkärit ja on jo paremmalla tuulella. Kohta on iltavellin aika ja sitten nukkumatti saa hakea pojan höyhensaarille. Huomisesta tulee varmasti parempi päivä. Henkilökohtaisesti odotan huomista ratsastustuntia kuin pikkutyttö.