Meidän pihalla ei kasva raparperi, taaskaan. Tää on varmaan joku TYS:n kirous niitä kohtaan, jotka rakastavat raparperia. Täytyy vain katsoa vierestä, kuinka muiden villiintyneille pihoille kasvaa raparperi, kuinka se kukkii ja mätänee, kun asukkaat ei käytä sitä. Tänä vuonna kyllä päätin, että käyn pyytämässä naapurilta raparperia enemmin kuin annan niiden taas nääntyä.

Pienenä meillä oli tapana hakea mummilasta lasiin sokeria ja hipsiä sitten raparperipenkkiin valitsemaan isolehtisin varsi mupellettavaksi. Varsi dipattiin sokeriin ja sitten rouskuteltiin menemään. Se maistui ihanan kirpeältä, ihan kesältä. Tänä kesänä suuntasin samaan raparperipenkkiin veitsen ja muovipussin kanssa. Pakko oli kokeilla tätä sokerikikkaakin, mutta enään se ei maistunut niin ihanalta. Niinpä kotiin pääsi hentoja ja makeita raparperin varsia odottamaan, että niistä valmistuu jotain herkkua.

Heti maanantaina kävin ostamassa litran jäätelöä, koska eihän raparperia saa syödä koskaan ilman maitotuotteita, (pienenäkin oli pakko juoda lasillinen maitoa, vaikka se oli ihan hirvittävän pahaa, jotta sai raparperia) ja aloin leipoa raparperipiirakkaa.

Tuollainen siitä tuli. Resepti tallentui välittömästi omaan keittokirjaan, koska piirakka oli ihan taivaallista. Onneksi olen saanut äidiltä reseptikirjan, johon on tallennettu kaikki suvun vakioreseptit, mutta tyhjiä sivuja on vielä hurjan paljon omien perinteiden muodostumiselle. Tästä tulee varmasti meidän perheen kesähitti ja vierasvara. Piirakka oli helppo valmistaa, eikä siihen tarvittu mitään sokeria ja voita kummempaa.

Pohja:
150g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
300g raparperia
1rkl perunajauhoja
2tl kanelia
0,5dl sokeria

Kuorrute:
100g pehmeää voita
2dl kaurahiutaleita
1dl sokeria
1dl vehnäjauhoja

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja kuivat aineet. Painele vuoan pohjalle (ei tarvitse voidella). Sekoita raparperin palat, perunajauho, kaneli ja sokeri. Kippaa seos pohjan päälle ja levitä tasaisesti. Nypi kuorrutteen aineet sekaisin ja ripottele raparperien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 25-30min.

Itse paistoin piirakkaa vähän vähemmän aikaa, koska haluan sen jäävän keskeltä raa’aksi. Varsinkin mustikkapiirakassa tämä ominaisuus on ihan ehdoton. Jos kuitenkin haluat täysin kypsän piirakan, kannattanee pitää tuo puolituntia ainakin.

Seuraavaksi kokeiluun pääsevät cakepopsit, koska ne on niin valloittavia. Ehkä mun pitäiskin pitää herkkublogia, niin saisin tehdä ja syödä herkkuja melkein joka päivä. :)