Eilen tulin kotiin vasta pimeän aikaan. Oli viileää ja pimeää eli saletisti syksy. Syksystä kertoo myös se, että näin opiskelukavereitani pitkästä aikaa. Kävimme nimittäin tarkastelemassa uusia opiskelijoita ja moikkaamassa vanhoja kavereita Mennin kanssa. Olo oli kyllä vanha, kun en tuntenut edes kolmannen vuoden opiskelijoita.. Itsehän siis jouduin esittäytymään viidennen vuoden opiskelijana. Hui kauhistus! Pulistiin siellä niitä näitä ja minua taisi taas puraista pieni biotekniikkakärpänen, kun kuulin legoroboteista. Saa nähdä, josko eilen tapaamani toisen vuoden opiskelijat saavat minusta seuraa labraan vuoden päästä.

Tänään Teevi hemmotteli taas meitä pitkillä aamu-unilla ja kömmittiin peittojen alta ylös vasta reilusti yhdeksän jälkeen. Päikkärit jäikin sitten väliin, kun uni ei tullut ennen kuin piti olla jo menossa Mennin neuvolaan. Neuvolassa kaikki oli hyvin ja pikkuneiti oli kerryttänyt painoa jo 5600g ja venynyt 56,6 senttiseksi. Muuten käynti olikin aika turha. Korviin kurkattiin ja keuhkoja kuunneltiin, mutta 10 minuutissa oltiinkin jo pihalla. Lääkärin mielestä näytin väsyneeltä, vaikka mielestäni olin tosi pirteä.. Miltähän olisin näyttänyt maanantaina, kun oikeasti olin väsynyt?

Suoraan neuvolasta hurautettiin Linaa moikkaamaan. Aika meni nopsaan, vaikka lapsilla olikin vähän erimielisyyksiä. Onneksi sosiaaliset taidot kehittyy pikkuhiljaa ja yhteiset hommat alkaa sujumaan paremmin.

Nyt lapsoset tuhisee ja me röhnötetään sohvalla ja juodaan teetä. Löysinkin uuden ihanan teen; Nordqvistin Seitsemäs taivas on niin herkkua. Sen makumaailman pitäisi muodostua mansikasta, sitruunasta ja vaniljasta, mutta enpä osaa sanoa maistuuko se edellämainituista miltään. Hyvää se kuitenkin on ja sisältää ruusun terälehtiä.

Teet ovat löytäneet paikkansa pilttipurkkeista. Aromit pysyy parempina, teetä on helpompi ottaa ja ulkonäkökin miellyttää ryttyisiä pusseja enemmän, joten ratkaisu on melkoisen toimiva. Suosittelen!