Käytiin vähän katsomassa palmuja laavakiveä, laavakiveä ja laavakiveä, sekä uittamassa varpaita rantavedessä Lanzarotella.
Kurkkaa loput kuvat täältä.
Avainsana-arkisto: loma
Syysloma
Meillä on vietetty pienimuotoista syyslomaa, kun pienin siskoni ilmestyi meille oleilemaan oman syyslomansa ajaksi. Minullakin sattui olemaan perjantaina vapaapäivä, joten Jannea lukuunottamatta otimme varaslähdön viikonloppuun lomailemalla jo perjantain. Meillä onkin ollut ihan huippuminiloma ja on ehditty tehdä kaikkea mukavaa ja rentoa yhdessä.
Torstaina käytiin Crocsin kanta-asiakaspäiviltä ostamassa Teeville talvijalkineet ja Diana tuli meille. Peruskouluissa kun on sellainenkin kuin syysloma. Itsehän en tiedä semmoisista mitään, koska ensiviikollakin on loman sijaan tenttiviikko ja hirmuisesti kirjallisia hommia tehtäväksi. Varsinaisesti luentoja ei ole, mutta vietän yliopistolla varmaan enemmän aikaa kuin näillä normiviikoilla olen viettänyt. Torstaina mentiin vain ajoissa nukkumaan ja valmistauduttiin perjantain menoihin.
Perjantaina yritettiin pitkään nukkumista, mutta noustiin kuitenkin jo seitsemältä ylös. Piirrettyjen voimalla saatiin puolisen tuntia pötköttelyaikaa olohuoneen siskonpedissä, mutta sitten olikin jo ruvettava hommiin. Teevi on kova komentelemaan nykyään ja nopeasti kuuluikin ”Diina tulee tänne leikkimää mun kaassa.” Ja niinhän on sitten tehtävä. Kymmenen pintaan lähdin näöntarkastukseen ja jätin Dianan vahtimaan lapsia. Sain silmälasituomion, mutta pikaisen konsultaatiopuhelun jälkeen päätin olla ostamatta laseja (toistaiseksi). Onneksi on sisko, joka myy silmälaseja työkseen. Saan ehkä vielä ihan kivat silmälasit kunhan ehdin Espooseen asti.
Loppupäivä meni ulkoillen, kaupassa käyden, ruokaa laittaen ja leikkien. Ihan kaikessa rauhassa kerrankin. Jannen työpäivän jälkeen suoritettiinkin vuoronvaihto ja me lähdettiin Dianan kanssa viettämään siskosten omaa iltaa Cheekin keikalle Logomoon. Mentiin taktisesti myöhässä, mutta niin oli tainnut tehdä moni muukin, sillä 20 minuuttia ovien aukeamisen jälkeen jono ylettyi vielä satojen metrien päähän. Keikka oli kyllä hyvä ja oli hauskaa viettää aikaa yhdessä Dianan kanssa. Me kun aika harvoin vietämme aikaa ihan kahdestaan ja usein mielenkiinnonkohteetkin on 11 vuoden ikäeron takia hieman erilaiset.
Tänään olikin ihan huipuista huipuin päivä, ainakin jos Teeviltä kysyttiin. Ja jos multa kysytään, oli huipuinta, että koko konkkaronkka nukkui tänään yhdeksään. Luksusta. Tehtiin me myös kaikkea muuta kivaa.
Aamupäivällä pakkauduttiin Volvoon ja hurautettiin auto parkkiin Rantakertun kulmille odottamaan lounasaikaa. Siitä lähdettiin pienelle kätkökierrokselle jokirantaan. Ensimmäisenä oli vuorossa risteily Förillä ja se oli kuulkaas jännittävää. Teevi odotti laiturilla kuin tatti ja käveli nätisti lauttaan. Toisella puolella hän kääntyi heti odottamaan uudestaan, jotta pääsisi taas oranssin lautan kyytiin. Ja niin mentiin edestakaisin. Siinä jossain välissä Janne ehti käydä loggaamassa sen Förin kätkönkin ja jatkoimme reissua joen toisella puolella.
Kävelimme ihan hissukseen (lue: Teevin tahtia) koko matkan Suomen joutsenelle asti ja ihmettelimme jokaikistä matkan varrelle osunutta sorsaa ja laivaa; aina soutuveneestä isoon purjeveneeseen. Sää oli ihanan aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä. Onneksi oli varustauduttu lämpimin vaattein.
Teevistä on tullut jo aika haka geokätköilijä. Hän tietää tarkalleen, mistä on kyse ja osallistuu usein etsintöihin. Vielä hän ei ole löytänyt kätköjä ennen meitä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule vastaan. Ennemmin kuin arvaammekaan. Pitkän kävelymatkan jälkeen käänsimme nokkamme kuitenkin takaisin ja tallustelimme Rantakertulle lounaalle. Rantakertun rento ilmapiiri ja hampparibuffet sopivat loistavasti lapsiperheille ja kaikki löytävät varmasti syötävää koko rahan edestä.
Puolentunnin jälkeen aloin pelätä Mennin halkeamista, koska menossa oli ainakin kuudes nakki ja vatsaan oli hujahtanut jo jokunen ranskanperuna ja mieletön määrä vesimelonia. Ne ei tainneet kassalla tietää, mitä lupasivat, kun antoivat tämän neidin syödä ilmaiseksi.
Buffetpöydästä löytyi myös yllättäviä lemppareita, kun Teevi halusi kolmannen sipulirenkaan ja Mennikin popsi salaattipöydän antimia hyvällä halulla.
Vatsat täynnä jatkoimme jokivarsikävelyä, mutta tällä kertaa kohti keskustaa. Keskustassa teimme muutaman täsmäiskun lastenvaateosastoille ja palasimme parin kätkön kautta autolle. Tulipahan tänään käveltyä muutama kilometri ja vietettyä aikaa raittiissa ilmassa ennen kuin illan räntäraevesisateet saavuttivat Turun.
Reissun lopuksi Teevi ja Janne veivät Dianan junalle ja kävivät samalla ihastelemassa junia asemalla. Me Mennin kanssa hieman siivoiltiin ja odoteltiin tuoretta hääparia häämatkakuvineen meille glögille.
Ilta meni matkakuvia katsellen, sohvalla hyppien, glögiä juoden, valokuvia selaillen, tuliaisia availlen, blogia kirjoittaen ja Greyn anatomiaa katsellen. Kaikinpuolin loistava päivä siis. Huomenna tämä loma loppuu, kun vuorossa on lippukunnan syyskokous ja töissä vauvauinnin valokuvaukset, mutta se on vasta huomenna se.
Paloauto
Viikonloppuna isä & lapset –osasto suhasi Lapin Löylypäiville. Reissussa Mummun kanssa nähtiin yhtä sun toista, mutta ennen kaikkea paloautoja. Montaa kokoa ja sorttia, ja kaikki piti päästä koeajamaan. Ohessa kuvakavalkaadia.
Tänä kesänä.
Vaikka blogissa on ollut hiljaista, meidän elämä ei ole pysähtynyt. Olemme nauttineet kesästä ja lomasta täysin rinnoin, ostaneet asunnon, muuttaneet ensimmäiseen ikiomaan kotiin, jännittäneet päiväkodin aloitusta, reissanneet, maalanneet ja herkutelleet. Tässä muutamia lempihetkiä tältä kesältä. Tämän postauksen myötä koitamme palata arkeen ja bloginkin pariin. Tänään oli Jannen ensimmäinen työpäivä ja meidän ensimmäinen arkipäivä uudessa kodissa. Tästä se lähtee taas.. syksy.
Me olemme siis käyttäneet lomamme..
Valvoen auringonlaskuun.
Syöden makkaraa.
Viettäen aikaa mummin ja Riston kanssa.
Nököttäen uudessa nojatuolissa.
Virkaten uutta projektia.
Pyörräillen Turun saaristossa.
Ottaen tirsoja peräkärryssä.
Leväten teltassa romaanin kanssa.
Syöden eväitä kiven nokassa.
Nukkuen teltassa.
Kätköillen.
Vaarin mökillä hengaillen.
Lusikkaruokailua harjoitellen.
Maalaillen.
Suunnistusta katsoen.
Muuttaen.
Herkutellen.
Leipoen (ja herkutellen).
Uusiin kotikulmiin (ja vanhoihin naapureihin) tutustuen.
Sellainen oli tämä kesä.
Rivieran lämmössä
Viime tiistaina ajeltiin Raumalta kotiin, sillä keskiviikkona oli luvassa edellisen postauksen Muumimaailma-reissu. Aurinko porotti tuttuun tapaan pilvettömältä taivaalta ja ilmastoidusta autosta ulos astuessa lämpöaalto meinasi tyrmätä. Niinpä vaihdettiin päälle uikkarit ja ajeltiin oman kylän (tai naapurikylän) Rivieralle pulikoimaan.
Emme ole ikinä olleet rannalla koko perheen voimin, joten vähän jännitti, mitenhän se onnistuu. Molemmat lapset ovat onneksi tutustuneet veteen jo pieninä, joten vesi elementtinä oli tuttu ja turvallinen. Teevi olisikin juossut suoraan päätä veteen ja vaati muutamankin toppuuttelukerran, että ehdittiin riisumaan kengät ja ylimääräiset vaatteet ennen pulahtamista. Myös Menni oli kuin kotonaan vedessä. Pikkuneiti istui rantavedessä ja konttasi välillä karanneiden leluveneiden perään ilman minkäänlaista jännitystä.
On toisaalta hyvä, että lapset eivät pelkää vettä ja viihtyvät hyvin uimassa. Välillä tämä rakkaus vettä kohtaan on kuitenkin suorastaan vaarallinen, kun Teevi hyppäisi päistikkaa jokaiseen rutakkoon. Aurajoki ei ole se turvallisin ja miellyttävin kroolauskohde, joten sen varrella saa olla tarkkana. Myös uimahallissa Teevi saattaisi hypätä syvään altaaseen ennen aikuista, koska on niin innoissaan uimisesta. Onkin ihanaa, että syksyllä päästään taas jatkamaan vauva- ja taaperouintia yli puolen vuoden tauon jälkeen. Minä pääsen uimaan myös muiden lasten kanssa, kun aloitan vauvauintien ohjaamisen elokuussa.
Vedessä aika kului kuin huomaamatta ja tunnin jälkeen Teevi oli niin väsynyt, että kaatuili jatkuvasti veteen. Vaikka pääkin painui monta kertaa veden alle, pikkumies jatkoi reippaasti uintiharjoituksia. Ensin kävellen niin syvälle kuin pääsee ja sitten käsipohjaa takaisin rantaan. Välillä isi tai äiti auttoi uimaan syvemmälläkin, mutta hitaasti syvenevässä rannassa oli onneksi turvallista harjoitella myös ihan itsekseen. Menni keskittyi veden loiskutteluun ja hiekkaleluilla leikkimiseen vain muutaman sentin syvyisessä rantavedessä.
Rannalle suunnataan tänä kesänä varmasti vielä useasti. Aika kului nopeasti ja lapset väsyivät sopivasti niin, että molemmat simahtivat sänkyihinsä jo kahdeksan pintaan. Tukala kuumuuskin pysyi kaukana, kun vesi oli viileää. Toivottavasti sinilevä ei ihan heti pilaa kaikkia uimavesiä. Muutamissa rutakoissa sitä taitaa jo olla.
Lähdön hetkellä koettiin ensimmäistä kertaa todelliset itkupotkuraivarit, kun Teevi ei olisi halunnut lähteä kotiin. Vedestä sai kantaa sätkivän ja kiljuvan lapsen, joka laittoi hanttiin niin riisumisessa, vaipanlaitossa kuin pukemisessakin. Hepuli kuitenkin laantui muutaman minuutin taistelun jälkeen ja lopulta tyyppi suostui kävellä autolle ihan omin jaloin. Selvästi oma tahto ja 2-vuoden uhma alkaa hiipiä meillekin, eikä siltä voi välttyä mitenkään.
Päivä muumien kanssa
Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta me ei. Tällä viikolla alkoi tämän perheen viisiviikkoinen kesäloma ja säätkin ovat olleet sen mukaiset. Mittarissa möllöttävät +33 astetta eivät silti lamaannuttaneet meitä täysin, vaan suuntasimme Naantaliin moikkaamaan muumeja. Homma tosin oli sovittu jo aikaa sitten serkkuni kanssa ja ilman tällaista sitoomusta olisin ehkä lamaantunut ja istunut tuulettimen alla uima-altaassa koko päivän.
Aamu alkoi, kun aamuvirkku Menninkäinen hihkui jo ennen seitsemää sängyssään. Kropan ja mielen vastusteluista huolimatta sain itseni ylös. Vietettiin Mennin kanssa hidasta aamua: katsottiin telkkaria, syötiin aamiaista, pakkailtiin tavaroita ja odoteltiin, että muut herää. Tarkoitukseni oli lähteä Teevin kanssa torilta hakemaan evästä muumimaareissulle, mutta tyyppi veteli sikeitä niin pitkään, että päätinkin ottaa mukaan Mennin. Jo ennen yhdeksää oltiin Torilla valitsemassa viinirypäleitä ja mansikoita eväskoriin. Suomalaisen mansikan hinta oli vihdoin pudonnut ja raaskin ostaa 2 litraa mansikoita (7€). Lisäksi ostettiin kilo viinirypäleitä, koska ne ovat torilla lähes ilmaisia (1,90€/kg). Teevi oli herännyt meidän reissun aikana ja päästiin pakkautumaan autoon.
Reissun parasta antiahan on tietysti evästauot. Niinpä tämäkin retki aloitettiin evästauolla, jonka jälkeen päästiin tekemään tuttavuutta muumeihin. Päivästä on paras kertoa kuvin:
Päivä oli pitkä ja raskas kaikille, mutta hyvin selvittiin. Matkassa oli mukana siis 1- ,2- ,2- ja 4-vuotiaat lapset ja kahdet vanhemmat. Melkoista hulinaa ja paljon kävelyä pienemmille ja isommille jaloille. Mietin aluksi, olisiko Muumimaailmalla Teeville mitään tarjottavaa, mutta oli sitä. Pikkumies viihtyi hyvin, kun koko ajan oli uutta katsottavaa. Ainut ongelma oli se, että kaikki oli niin kivaa, ettei mitään olisi voinut lopettaa ja jokainen siirtymä saikin aikaan naama punaisena huutavan naperon ja rimpuilevaa kiukkusäkkiä kantavan hikoilevan vanhemman yhdistelmän. Mennikin jaksoi hienosti koko päivän, vaikka enimmäkseen ihmettelikin muiden menoa rattaiden suojista. Nukahtamaan ei malttanut kumpikaan ennen muumimaailman portista poistumista ja silloinkin päikkärit jäivät lyhyeen. Illalla uni kuitenkin tuli alta aikayksikön ja molemmat olivat nukkumassa normaalia aikaisemmin.
Ehkä saman innostus ja väsytysefektin olisi saanut aikaiseksi jossain muuallakin (esim uudessa leikkipuistossa), mutta päivä oli silti oikein onnistunut. Ehkä pidämme ensi kesänä välivuoden muumeista ja palaamme taas parin vuoden kuluttua asiaan. Sitten lapset ymmärtävät jo enemmän ja osaavat nauttia erilailla Muumimaailman tarjonnasta. Kerttu oli jo täysillä mukana hommassa ja täpinöissään odotti muumien kohtaamista. Onneksi paikalla oli lähes kaikki muumilaakson hahmot Vilijonkan lapsista poliisimestariin ja Niiskusta Hosuliin. Hahmoja oli kyllä ainakin tuplasti siihen nähden, mitä niitä oli minun lapsuudessani!
P.S. Käytiin katsomassa myös muumiteatteriesitys, joka kesti 15 minuuttia. Yllätyin, kun kaikki neljä lasta istuivat ja tapittivat esitystä koko pitkän vartin. Oli siis kiinnostava esitys, eikä kukaan edes pelännyt yhtään. Huisia.