Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta me ei. Tällä viikolla alkoi tämän perheen viisiviikkoinen kesäloma ja säätkin ovat olleet sen mukaiset. Mittarissa möllöttävät +33 astetta eivät silti lamaannuttaneet meitä täysin, vaan suuntasimme Naantaliin moikkaamaan muumeja. Homma tosin oli sovittu jo aikaa sitten serkkuni kanssa ja ilman tällaista sitoomusta olisin ehkä lamaantunut ja istunut tuulettimen alla uima-altaassa koko päivän.
Aamu alkoi, kun aamuvirkku Menninkäinen hihkui jo ennen seitsemää sängyssään. Kropan ja mielen vastusteluista huolimatta sain itseni ylös. Vietettiin Mennin kanssa hidasta aamua: katsottiin telkkaria, syötiin aamiaista, pakkailtiin tavaroita ja odoteltiin, että muut herää. Tarkoitukseni oli lähteä Teevin kanssa torilta hakemaan evästä muumimaareissulle, mutta tyyppi veteli sikeitä niin pitkään, että päätinkin ottaa mukaan Mennin. Jo ennen yhdeksää oltiin Torilla valitsemassa viinirypäleitä ja mansikoita eväskoriin. Suomalaisen mansikan hinta oli vihdoin pudonnut ja raaskin ostaa 2 litraa mansikoita (7€). Lisäksi ostettiin kilo viinirypäleitä, koska ne ovat torilla lähes ilmaisia (1,90€/kg). Teevi oli herännyt meidän reissun aikana ja päästiin pakkautumaan autoon.
Reissun parasta antiahan on tietysti evästauot. Niinpä tämäkin retki aloitettiin evästauolla, jonka jälkeen päästiin tekemään tuttavuutta muumeihin. Päivästä on paras kertoa kuvin:
Päivä oli pitkä ja raskas kaikille, mutta hyvin selvittiin. Matkassa oli mukana siis 1- ,2- ,2- ja 4-vuotiaat lapset ja kahdet vanhemmat. Melkoista hulinaa ja paljon kävelyä pienemmille ja isommille jaloille. Mietin aluksi, olisiko Muumimaailmalla Teeville mitään tarjottavaa, mutta oli sitä. Pikkumies viihtyi hyvin, kun koko ajan oli uutta katsottavaa. Ainut ongelma oli se, että kaikki oli niin kivaa, ettei mitään olisi voinut lopettaa ja jokainen siirtymä saikin aikaan naama punaisena huutavan naperon ja rimpuilevaa kiukkusäkkiä kantavan hikoilevan vanhemman yhdistelmän. Mennikin jaksoi hienosti koko päivän, vaikka enimmäkseen ihmettelikin muiden menoa rattaiden suojista. Nukahtamaan ei malttanut kumpikaan ennen muumimaailman portista poistumista ja silloinkin päikkärit jäivät lyhyeen. Illalla uni kuitenkin tuli alta aikayksikön ja molemmat olivat nukkumassa normaalia aikaisemmin.
Ehkä saman innostus ja väsytysefektin olisi saanut aikaiseksi jossain muuallakin (esim uudessa leikkipuistossa), mutta päivä oli silti oikein onnistunut. Ehkä pidämme ensi kesänä välivuoden muumeista ja palaamme taas parin vuoden kuluttua asiaan. Sitten lapset ymmärtävät jo enemmän ja osaavat nauttia erilailla Muumimaailman tarjonnasta. Kerttu oli jo täysillä mukana hommassa ja täpinöissään odotti muumien kohtaamista. Onneksi paikalla oli lähes kaikki muumilaakson hahmot Vilijonkan lapsista poliisimestariin ja Niiskusta Hosuliin. Hahmoja oli kyllä ainakin tuplasti siihen nähden, mitä niitä oli minun lapsuudessani!
P.S. Käytiin katsomassa myös muumiteatteriesitys, joka kesti 15 minuuttia. Yllätyin, kun kaikki neljä lasta istuivat ja tapittivat esitystä koko pitkän vartin. Oli siis kiinnostava esitys, eikä kukaan edes pelännyt yhtään. Huisia.