Tänään on se päivä, jona Teevi syntyi. Olen siis ollut noin 10 tuntia kauemmin raskaana, kuin koskaan ennen. Voi kuinka turhauttavia ja pitkiä nämä päivät ovatkaan, vaikka kuinka ajattelisi, että niitä on vain muutama jäljellä.
On kummallista, miten ihminen muuttuukin näin kärsimättömäksi viime metreillä, vaikka siihen asti olisi ollut rauhallinen ja kärsivällinenkin. Laskettuaika on se taikasana, jolla ihmisestä kuoriutuu suorittaja, jonka on selvittävä raskaudestaan VIIMEISTÄÄN tuona maagisena deadlinena. Vaikka jokainen aivan varmasti tietää, että tuo päivä on vain laskennallinen arvio synnytyksen ajankohdasta ja että lapsi syntyy, kunhan on valmis, hermo on silti riekaleina viimeistään viikkoa ennen laskettua aikaa.
Osasyy tietenkin löytyy siitä, ettei kroppa enää jaksaisi ja hormonitkin alkavat valmistaa kehoa ja mieltä synnytykseen. Itse olen ainakin huomannut, etten jaksaisi enää vastoinkäymisiä ja haluaisin mieluiten olla rauhassa kaikilta häiriötekijöiltä ja vain levätä ja odottaa. Teevin pienetkin kiukunpuuskat saavat hermostumaan huomattavasti helpommin. Harmittaa, kun juuri nyt minulla olisi aikaa ihan pelkästään Teeville, mutten jaksakaan tehdä hänen kanssaan juuri mitään ja hermostun helposti ilman sen suurempaa syytä. Ehkä syy löytyy siitä, että mieli valmistautuu jo uuteen tulokkaaseen tai sitten fyysinen huono olo vain verottaa niin paljon, että väsymys kiristää hermoja.
Meidän päivät on viime viikon ajan olleet todella todella pitkiä. On vain möllötetty kotona ja yritetty saada aika kulumaan. Ulkonakin on satanut päivästä toiseen, joten ulkoiluhetket ovat jääneet melko lyhyiksi. Tällainen pelkkä löysä oleilu ei oikein sovellu meidän perheestä kenellekään ja turhautumisaste kodissamme on noussut paikoittain reilusti yli sadan. Tänään äiti ja Risto onneksi tulivat viettämään sitä tylsää yhdessä meidän kanssa. Yhdessa tylsäkään ei ole niin tylsää ja tunnit kuluivatkin normaalia nopeammin.
Poimittiin Teevin kanssa viinimarjoja, leikittiin puistossa, askarreltiin ristiäiskutsuja, syötiin hampurilaisia ja mansikoita, ulkoiltiin, kerättiin mustikoita, leivottiin mustikoista piirakka, oltiin ja luettiin paljon kirjoja. Sellainen oli tämä päivä. Ihan tavallinen, muttei kuitenkaan turhauttavan tylsä.
