Pari viikkoa sitten osallistuin opiskelijaristeilylle (elämäni ensimmäiselle!), mutta ei siitä sen enempää kuin se, että löysin sieltä tuliaiseksi Teevin joulunodotuksen hittituotteen: muumijoulukalenterin. Omaa mieltäni lämmitti se tosiasia, että kalenterin kylkeen oli liimattu -50% -tarra. Tässä vaiheessa en nimittäin vielä osannut arvata kalenterin tuomaa iloa ja jännitystä joulua odottavan 2-vuotiaan elämässä. Pelkoni oli, että kaikki luukut on revitty auki jo ennen ensimmäistä adventtia ja suurin osa hahmoistakin on hukkunut jo Lucian päivään mennessä. Toisin kuitenkin kävi.
Teevi on hyvin tarkka kalenterin hahmoista ja malttaa hienosti odottaa oikeaa päivää ennen luukun avaamista. Aamuisin kalenteria ei yleensä ehditä avaamaan, mutta heti päiväkotipäivän jälkeen Teevi kipittää kalenterin luo ja sanoo: ”Avataan tää!” ja ”Mitäs sieltä mahtaa tulla?” (tuo ”mahtaa” täytyy tunkea nykyisin joka lauseeseen, mistä lie opittua). Luukku avataan suuren jännityksen leijuessa ilmassa ja seuraava kysymys on ”Kukas tää on?”. Kalenterin sisältä onkin löytynyt jo monta uudempaa tuttavuutta, kuten ”Hattivaiset”, ”Eedlikson”, ”Vilijonkan laspi” ja tietenkin ”esi-isä”.
Hahmot pääsevät ulos kolostaan vain hetken ihmettelyä varten ja sen jälkeen Teevi järjestää ne tunnollisesti takaisin omiin luukkuihinsa. Siellä ne viettävät suurimman osan ajastaan, eikä niillä saa leikkiä tai pitää esillä. Jokaisena päivänä avataan kaikki siihen mennessä avatut luukut uudelleen ja tarkistetaan, että kaikki on tallessa. Minua huvitti suuresti, kun tajusin, että Teevi on perinyt tämän hyvin tarkan järjestelmällisyyden minulta. Itseltäni tämä ominaisuus on kyllä kadonnut johonkin näin aikuisikään mennessä. Ainakin osittain. Muutenkin on hauskaa huomata, miten omat ja Jannen ominaisuudet alkavat näkyä enemmän ja enemmän myös Teevissä. Mistä lie johtuukin, että Teeville jaettiin itsenäisyyspäivän juhlassa ”vuoden höpöttäjä” -mitali?
Muuten meillä ei vielä ole päästy joulunodotuksen sisälle, sillä loppuvuoden kiire ja stressi tuntuu vielä painavan niskassa. Huomenna on kuitenkin vuorossa vuoden viimeiset tentit ja sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa valmistautua jouluun. Joulukortit on tekemättä (ja varmaan myös jäävät tekemättä), joululahjat on hankkimatta, joulukoristeet levittämättä ja joulumieli löytymättä, mutta kyllä se joulu sieltä tulee vaikka ilman näitä kaikkia, väistämättä.
Meillä on lähes ensimmäistä kertaa ihan oma joulu; joulukoristeet, jouluruoat ja joulukuusi. Pian ehkä ihan omia jouluperinteitäkin.
Tältä näyttää meidän joulu:
Äiti osti mulle Aarikan puutontun. Ehkä joskus mulla on näitä vielä monta.PaaPiin Tuiske-tonttu ja viime vuonna hankittu kulkuspuu nököttävät pianon päällä.Narsissi (vai mitä Janina?)Rakas aviomieheni osti mulle synttäriyllätykseksi kirjainkynttilät. <3Ihan oikee joulukuusi. Tän piti siis olla pöytämallia.. Hyvä isi.Sallalta synttärilahjaksi saatu Teesihvilä koristaa mikron päällistä.Pihaa piristää nyt kuusi huuruista ja ihanaa jäälyhtyä.Äidiltä peritty perintökoriste.Omppu pomput koristaa kuusen oksia.Poro.
Telkku on ollut näköradiohiljaisuudessa joulukuun ajan ja nyt pienen talvilomailun jälkeen palaamme taas ruutuun.
Lomailun aikana ei ole juurikaan levätty, sillä Teevi on oppinut liikkumaan kuin salama paikasta toiseen ja hän ylettyy jo kummallisiin paikkoihin. Seisominen ja käveleminen tukea vasten sujuu siis jo, eikä lähes mikään äidin tai isin tavara ole turvassa alle metrin korkeudella. Lomalla on myös sairasteltu, vuorotellen koko perhe, ja sekin on vienyt aikaa ja energiaa kirjoituspuuhilta. Onneksi lomaan on mahtunut myös kaikkea ihanaa, kuten kyläilyä, joulupuuhia, lahjoja, askartelua, sukulointia ja uuden oppimista.
Joulun vietimme kotona kaikessa rauhassa syöden, juoden ja paketteja availlen. Teevi ei vielä hirveästi ymmärtänyt lahjojen päälle, vaikka saikin kaikkea ihanaa. Onneksi tontut olivat olleet fiksuja ja Teevin paketeista paljastui lähinnä kaikkea tarpeellista ja käytännöllistä. Paljon vaatteita, vähän leluja ja taaperokärry. Nyt päästään opettelemaan kävelyä oikein kunnolla.
Ihana kulkuspuu toimitti joulukuusen virkaa.Muutama joululahjapurkki mummulle ja isomummulle.
Adventin kunniaksi ja myrskysäähän turhautuneena virittelin kotiin vähän joulutunnelmaa. Sinooperista mukaan tarttuneet ikkunatarrat on niin symppikset, että tekis ihan mieli olla jouluna kotona. Yleensä ei olla kotiin laitettu joulukoristeita, kun joulunpyhät menee kuitenkin reissussa. Tänä jouluna päätin kuitenkin aloittaa joulukoristeiden hamstraamisen, että niitä sitten löytyy, kun Teevi on isompi ja ymmärtää joulusta enemmän. Ja onhan ne tietty kivoja ihan omana ilonakin.
Teevi on alkanut osoittaa omaa tahtoaan yhä enemmän ja enemmän. Itkupotkuraivarit on taatut, jos äiti vie lelun (esmes äitin kännykän, tietokoneen latausjohdon tai virkkuukoukun) kädestä tai siirtää epäsopivaan paikkaan kierinyttä lasta keskemmälle lattiaa. Myös epäonnistunut suoritus lelun tavoittelussa tai liikkumisessa päättyy usein huutoon. Kotonamme vallitsee siis jo nyt tahtojen taistotila, kun äiti ja lapsi ovat aika usein eri mieltä siitä, millä saa leikkiä tai mihin on soveliasta möyriä. Katsotaanpa muutaman vuoden päästä, kun nämä kaksi itsepäistä ja mielipiteensä tiukkaan esittävää ihmisyksilöä pääsee väittelemään asioista..
..tai kirjoittamaan joulupukille. Äitin ”mä haluun” -lista on tänä vuonna pitkä ja se kattaa myös Teevin toiveet. Todennäköisesti ensimmäistä ja viimeistä kertaa saan päättää myös sen, mitä Teevi toivoo joululahjaksi. Hih. Äidin henkilökohtainen toivelista on kyllä aika lyhyt. Se sisältää vain 3 toivetta ja yhden haaveen (Haaveet ovat sellaisia, että vaikka kuinka monta kertaa kirjoittaa joulupukille, ne ei toteudu. Höh.). Teevin lista on paljon pidempi.
Teevin lahjalistalle kuuluvat tänä vuonna vielä pääasiassa käytännölliset asiat, kuten vaatteet ja astiat. Meillä kun ei ole kaapissa yhtä ainoaa 80cm vaatekappaletta odottamassa ja se on kuitenkin varmaa, että herra kasvaa kovaa vauhtia ulos noista 74 senttisistä. Onneksi suurin osa potentiaalisista tontuista tietää äidin suuren inhon sinistä väriä kohtaan ja osaavat ottaa sen huomioon. Teevihän ei siis pukeudu siniseen, jos se minusta on kiinni. (Tosin lipsun tästä jo vähän. Tosi vähän.) Toinen varma asia on se, että lapsi syö jokaikinen päivä ja pian ruoan suuhun lapioimista aletaan harjoitella itse. Siinä vaiheessa olisi huippua, jos Teevillä olisi edes muutama kunnollinen lastenlautanen, jossa on korkeat kaarevat reunat, ettei kaikki ruoka liusu lautaselta pöydälle.
Lasten lautanen. Kuva: www.pentik.com
Tämä äiti on myös hurahtanut puuleluihin ja siitä syystä myös Teevi pitää puuleluista. Ja Lamazen leluista. Brion ja Lamazen lelut on värikkäitä, laadukkaita ja todella kauniita, joten usein äidin on ihan pakko saada ostaa joku lelu. Ei Teevillä onneksi ole vielä kamalasti leluja ja jouluksikaan en toivoisi niitä vielä paljon. Tämä joulu menee kuitenkin vielä täysin ymmärtämättä ohi, joten panostakaamme myöhempiin jouluihin. Kyllä niitä aikoja vielä tulee, kun lelumainoskatalogista on ympyröity kaikki poikien lelut ja muutama tyttöjenkin.
Muutama lelu listalle kuitenkin pääsi. Liikkumaan opettelevan Teevin listalta löytyy siis ainakin Brion taaperokärry ja perässä kiskottava tipu. Lisäksi Brio on vihdoin tuonut markkinoille puupalikkasetin ilman niitä pinkkejä palikoita! Se on VIHREÄ ja niin hieno, että Teevin on pakko saada sellainen joulupukilta. Jos hän tulee yhtään äitiinsä tai edes isäänsä, niin rakentelu kuuluu suosikkileikkeihin. Yhtään ääntelevää, vilkkuvaa tai muuten vaan pattereilla toimivaa ADHD-lelua ei tähän talouteen kaivata, niin kauan kuin minä saan asiaan yhtään vaikuttaa.
Äiti on panostanut listassaan laatuun, ei määrään. Rahallisesti listan ensimmäinen tuote voittaa kaikki Teevin lahjat yhteensä. Listalla oli siis kolme asiaa.
Niistä ensimmäinen on uusi kameran objektiivi. Tällä hetkellä kamerani runko ei pääse oikeuksiinsa kun siihen on kiinnitetty joku rupunen vanha kittiputki, jolla ei oikeastaan tee mitään, jollei valaistus ole täydellinen (käytännössä siis luonnonvalo). Hinta-/laatuvertailuiden jälkeen tulin siihen tulokseen, että toivelistalleni kirjataan Canonin EF-S 17-55mm f/2.8 IS USM -objektiivi. Hintaa tällä kapistuksella on noin 850€, joten aika monta tuntia saa Janne paiskia töitä, jotta joulupukki voi toiveen toteuttaa. Se olisi kuitenkin täydellinen ja maksaisi itsensä takaisin ihanina valokuvina ensi vuodesta. Selitys meni läpi ainakin mulle itselleni. ;)
Putki. Kuva: www.canon.fi
Lopuista toiveistani selviää halvemmalla. Toinen toiveeni nimittäin on muumipyyhe (tai muutama). Meidän perheen pyyhevalikoima on kammottava kokoelma eriparisia puhkikuluneita rumiluksia, joita ei kehtaa ottaa vauvauintiin, saatika kesällä uimarannalle. Suuri toiveeni olisi, että pyyhelaatikkomme sisältäisi jokaisen oman muumipyyheyksilön, mutta näin alkuun yksikin riittäisi. Nimittäin mun.
Pyyhe. Kuva: www.finlayson.fi
Kolmas ja viimeinen toiveeni on tämän päivän uusi tuttavuus, johon rakastuin heti. Syksyn ja talven myötä muutun teellä eläväksi olennoksi, joten mun on pakko saada tälläinen:
Teekuppi. Kuva: www.magisso.com
Se on niin hieno. Ensin teelehdet laitetaan kuppiin ja kuppi täytetään vedellä. Sitten annetaan vain hautua. Kun tee on hautunut tarpeeksi, kupin voi kääntää toiseen asentoon ja lehdet nousevat pois vedestä. Siis kuinka mahtava keksintö! Sitten vain juomaan lämmintä ja tuoksuvaa teetä. Mmm.
Ja koska mulla on vielä syntymäpäivä, saan lisätä viimehetken toiveen.
Janinalla on maailman kaunein koru, jossa lukee Linan nimi. Olen siitä aika kateellinen. Niinpä toivelistalleni kuuluu tuollainen koru, jota valmistaa SuviMaria Design. Ja tietysti olisi kivempaa, jos korussa lukisi Linan sijaan Teevi. :)
Koru. Kuva: www.suvimaria.com
Ja vielä se haave:
Kuva: Janina
Ehkä vielä jonain päivänä. Mutta tästä ajatuksesta lisää huomenna. Nyt on pakko jo mennä haaveilemaan tuonne makuuhuoneen puolelle ja untenmaille, muuten ei huomenna jaksa.
