Meidän lasten nimet saavat osakseen kummastusta ja tavauspyyntöjä. Osa ihastelee ja osa ihmettelee, mutta meille ne ovat ihan tavalliset nimet muiden joukossa. Meillä on lapset, jotka eivät voisi olla minkään muun nimisiä. Aivan selvää ei kuitenkaan ollut, että Teevistä tulee Teevi. Koska asiaa on meiltä niin monta kertaa kysytty, aion nyt paljastaa tarinat nimien takaa.

Teevi
Masuasukki kantoi nimeä Tirppa koko raskausajan ja vielä ihan ristiäisten kynnykselle asti. En muista, mistä tämä lempinimi vauvalle tuli, mutta se istui helposti suuhun ja kuvasi meidän mielestä hyvin vatsassa kasvavaa elämää.

Nimiasiaa mietittiin pitkin raskautta ja ennen sukupuolen selviämistä olimme päässeet yhteisymmärrykseen vain tytön nimestä. Tyttövauva olisi saanut nimekseen Aini, vaikka Jannen mielestä sekin oli vähän nolo, koska sitten sillä olis päiväkodissakin AiniAan saappaat. Muutenkin Janne torppasi kaikki nimiehdotukset mitä kummallisimmin perusteluin. Lenni ei käynyt lokinpoikasen takia, Osmosta tuli mieleen Osmo Ikonen (no se olis sopinut Tätskälle), Väinöstä alkoi rallatus ”Missä on se Väinö?”, Aapo oli liian yleinen… Tuntui, että nimikirjan saattoi kahlata läpi ilman, että yksikään ehdotus olisi sopinut molemmille. Niinpä sairaalan esitietoläpyskään raapustettiin Arttu, koska A:lla alkavat nimet kuulostivat parhailta ja päätimme, että odotamme tämän tyypin näkemistä ennen nimen valintaa.

Synnytyksen jälkeen oli selvää, ettei pojasta tule Arttua: eihän se näyttänyt siltä yhtään. Itseäni häiritsi, kun sairaalan hoitohenkilökunta käytti vauvasta esitietolomakkeeseen rustattua nimeä, vaikka monta kertaa kerroin, ettemme aio käyttää nimeä myöhemmin. Olin ajatellut, että nimi on vain hätätilanteita varten. Nyt kuitenkin kaikissa Teevin papereissa lukee Arttu ja koko sairaala-ajan häntä kutsuttiin sillä nimellä. Se oli ahdistavaa, koska mielestäni Tirppa ei muistuttanut Arttua ollenkaan ja koko nimi kuulosti ihan väärältä. Parempaakaan ehdotusta ei kuitenkaan keksitty, joten Tirppa jatkoi Tirppana vielä kotiin päästyäänkin.

Asiaan palattiin päivittäin. Olihan selvää, että joku nimi lapselle on saatava. Selasin nimikirjoja ja jopa harvinaisten nimien kirjaa, mutta mikään ei kolahtanut. Monista nimistä tuli mieleen joku muu, eikä sellaista nimeä voinut antaa omalla ainutlaatuiselle lapselle. Ainutlaatuinen lapsi tarvitsisi ainutlaatuisen nimen. Ei kuitenkaan mitään kummallista. Niin me ainakin ajattelimme silloin.

Muutama viikko ennen ristiäisiä kävimme Rauman hautausmaalla kävelemässä ja luimme nimiä hautakivistä. Yritimme makustella eri vaihtoehtoja ja miettiä, mikä saattaisi sopia vaunuissa uinuvalle tuhisijalle. Hautausmaan reunalla näin hautakiven, jossa luki nimi Teevi ja se tuntui heti mieluisalta. Muut luulivat innostustani vitsiksi, mutta pikkuhiljaa uskoivat, että olin tosissani tekemässä lapsesta Teeviä. Jannekin vaati muutaman päivän totuttelujakson, mutta mieltyi nimeen sen tarpeeksi usein kuultuaan. Teevin kohdalla ei ollut pelkoa, että nimi olisi vahingossa paljastettu suvulle jo ennen ristiäisiä, koska lopullinen päätös tehtiin kaksi päivää ennen kastetilaisuutta. Tulevan nimen tiesivät vain kummit ja isovanhemmat. Muille nimi oli täysi yllätys.

Teevi läpäisee mielestäni kriteerin: ei mikään kummallinen nimi, sillä se kuulostaa ihan nimeltä. Emme halunneet nimeä, joka tarkoittaa jotain tai joka sisältää vierasperäisiä kirjaimia. Teeviä voi verrata esimerkiksi nimiin Taavi tai Leevi. Eivät ne kuulostaisi yhtään sen normaalimmilta, jolleivat ne olisi niin yleisiä. Ensimmäinen Leevikin on varmasti aiheuttanut kummastusta. Jouduimme kuitenkin tekemään selvityksen nimestä nimilautakuntaan ennen kuin se voitiin hyväksyä nimeksi. Käytimme perusteluina juuri tuota muihin nimiin verrattavuutta, tarkoittamattomuutta ja sitä, että nimi on todistetusti ainakin kaksi kertaa annettu aiemmin. Tämä selvisi väestörekisterin nimipalvelusta.

Onneksemme selvitys hyväksyttiin ja nimi meni läpi. Parin viikon päästä postilaatikkoon kolahti Kela-kortti, jossa luki maailman kaunein pojan nimi. Sittemmin myös sukulaiset ja ystävät ovat tottuneet harvinaiseen nimeen.

Menni
Toisin kuin Teevi, Menni sai nimensä jo masuasukkiaikoinaan. Teevin raskausaikoina pohdittu Aini-nimi ei tullut kysymykseen, koska se ei sopinut harvinaisen Teevin kaveriksi. Olisi ollut hassua, että toinen saa aivan tavallisen nimen. Niinpä nimiasia oli tapetilla aivan alusta alkaen. Etsinnässä oli ei-niin-yleinen nimi, joka kuitenkin kuulostaisi nimeltä. Aivan kuten Teevi.

Raskauden alkupuolella olin ajamassa Somerolle, kun radioon soitti nainen, jonka nimi oli Menni. Radiotoimittaja ihmetteli nimeä ja asiasta käytiin lyhyt keskustelu. Nainen kertoi, ettei Mennejä ole pariakymmentä enempää. Muistan, kuinka sillä hetkellä oli selvää, että masussa kasvavasta vauvasta tulisi Menni, jos hän olisi tyttö. Laitoin Jannelle heti tekstiviestin, että tiedän parhaan nimen! Ihan heti ei mennyt tämäkään nimi läpi, mutta innostukseni tarttui myöhemmin ja Jannekin alkoi kutsua vielä masussa möyrivää, sukupuoleltaan tuntematonta ihmistainta Menniksi.

Menniä kutsuttiin Menniksi ihan kaikkien kuullen vatsassa ja heti syntymän jälkeen. Silti osalle nimen päätyminen virallisiin papereihin oli yllätys. Tällä kertaa oli ihanaa, että sairaalassa lapsen rannekkeessa luki hänen oikea etunimensä ja hän myös näytti Menniltä aivan ensimmäisistä hetkistä asti. Onneksi me saatiin tyttö, sillä tällä kertaa pojalle ei ollut nimeä ollenkaan. Esitietolomakkeeseen kirjoitimme nimen Venni, joka kivasti rimmasi Mennin kanssa. Sitäpä ei voi tietää, olisiko nimi tullut jopa käyttöön asti. Ehkä.

Mennin kohdalla nimeä ei tarvinnut viedä nimilautakunnan hyväksyttäväksi, vaan nimi kelpasi suoraan. Menni on helppo rinnastaa nimiin Henni, Jenni tai Minni.

P.S. Omituista nimivalintaa kauhistelevia sukulaisia kiusasin sillä, että olisimme voineet antaa Teevin toiseksi nimeksi Timjami. Samalla logiikalla Mennin kokonimi olisi ollut Menni Meirami. Päädyimme kuitenkin tavallisempiin, suvusta perittyihin toisiin nimiin.

P.P.S. Mennin nimen kanssa sattui hauska sattumus, kun eräs tuttavani antoi lapselleen nimeksi Menni ennen kuin meidän Menni ehti syntyä. Onneksi kyseessä oli niin kaukainen tuttu, ettei nimeä tarvinnut sen takia laittaa romukoppaan. On kuitenkin melko jännää, että pienissä piireissä pyörii nyt kaksi Menniä, kun nimi on kolmen vuoden aikana annettu vain kolmellekymmenelle tytölle.