Tätskä on jo aiemminkin tehnyt meiän perheen naisväelle rusettipipot, mutta nyt Mennin oma alkoi jo kiristää sen verran päätä, ettei sitä voinut käyttää. Ja huutohan siitä tuli, kun laitoin omani päähän ja Menninkin olisi pitänyt saada laittaa RUSETTIPIPO! Äkkiä tekstiviesti tätskälle ja asia korjaantui. Kiitos taas Lauralle, meillä on aika päheet syyshatut.
Ei enterorokon näppyjä naamassa, ei nenä ruvella, ei edes pientä ihottumaa, otsatukkakin leikattu suoraan. Voiko huomenna oikeasti olla päiväkotikuvaus? Kopkop. Vielähän siis aamulla ehtii vetää turvat ja vesirokkoakaan ei ole ollut.
Mutta siis. Huomenna se on; päivä jolloin ikuistetaan teini-iän nolauskuvat ja epäonnistutaan ryhmäkuvassa. Tänä vuonna lapset ovat logistisesti paremmin sijoittuneet samaan päiväkotiin, joten sisaruskuvan mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kuin viime vuonna. Kahden hieman uhmaikäisen saaminen samaan kuvaan ei silti välttämättä onnistu aina yhtä hyvin kuin blogin kansikuvasta voisi päätellä. Jännityksellä odotan, millainen lopputulos saadaan aikaan.
Ainakin kuteet on kohdillaan, sillä tänään käytiin pikashoppaamassa sopivaa päällepantavaa huomiseen linssiludehetkeen. Parin viikon takaisen vaatekaappi-inventaarion jälkeen molempien kaapissa onkin ollut tilaa arkivaatteille, joten myös valokuvausvaateparsi valittiin sopimaan jokapäiväiseen käyttöön. Silti tykkään niistä aika paljon jo nyt! Täytyy nauttia siitä, että mä saan vielä hetken valita, mitä ipanat laittaa aamulla päälleen. Jäljellä oleva aika saattaa olla tosin aika lyhyt, koska nyt jo Teevi sanelee kaupassa, mikä käy ja mikä ei. Ja Menni tulee kovaa vauhtia perässä.
Eilen aamulla mittari näytti neljä astetta alle nollan, joten oli aika kaivaa toppavaatteet kaappien perukoilta. Teevi saa alkutalven touhuilla viimevuotisessa haalarissa ja paukkupakkasten saapuessa vaihdetaan päälle uusi puku. Kukaan ei tosin huomaa eroa, koska puvut ovat kokolappua lukuunottamatta identtiset, mustat molokidsin luottohaalarit.
Viime vuonna ostin Mennille alesta ihanan flamingon värisen molokidsin, mutta koska arvion koon Teevin mukaan, se menee Mennille joskus parin vuoden päästä. Niinpä kaivoin varastosta puvun, jota Teevi on käyttänyt ensimmäisenä talvena, ollessaan siis 6-10kk. Ruskea Ticketin 74cm haalari on juuri passeli Mennille. Vähän kyllä tuli haikea olo, kun pikkuinen Menni taapersi Teevin haalarissa ja toppahanskoissa pitkin eteistä. Onko siitä jo 2 vuotta, kun Teevi oli tuon kokoinen?
Onneksi oma pipo ja pinkit Crocsin talvisaappaat tekivät Mennistä taas itsensä näköisen.
En kyllä vieläkään lakkaa ihmettelemästä tätä lastemme kokoeroa. Menni kulkee vieläkin koon 74cm vaatteissa ja Teevi siirtyi kokoon 86cm noin 1-vuotiaana. Tästä syystä meillä siis roikkuu koon 92cm talvihaalari Mennin kaapissa odottelemassa vähintäänkin ensivuoteen. Teevin 104cm haalari periytyy Mennille ehkä joskus neljävuotiaana. :)
Palaan blogin pariin vähän kevyemmällä aiheella, ettei rimakauhu pääse lannistamaan. Janne on todennut, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja video vielä enemmän ja pitänyt sillä tavalla blogimme asiasisällön vaaditulla tasolla. Syy blogihiljaisuuteen on se, että tietokoneellaoloaika kuluu nykyisin ruotsin esseiden ja prosessitekniikan laskujen parissa ja vapaa-aika on toistaiseksi kortilla. Tällä viikolla aloitin juoksukoulun, joka vie kaksi iltaa viikosta. Lisäksi yritän kuluttaa täysiä päiviä yliopistolla, tehdä 8,5h töitä viikossa vauvauintiohjaajana, ehtiä hoitaa partioasioita, siivota kotia ja olla yhdessä perheen kanssa. Tällä hetkellä aikaa perheelle nipistetään siivoamisesta ja se valitettavasti näkyy meidän kotona. Toivottavasti huomenna saataisiin aikaiseksi jonkinnäköinen koko perheen yhteinen siivousmaraton.
Mutta siis aiheeseen. Tiistaina olin Helsingissä yhden partioprojektin tiimoilta ja minulle jäi vähän aikaa shoppailla. Listalla oli lasten välikausihanskat, mutta jostain kumman syystä muovikasseihin kertyi vähän muutakin. Kaikki oranssia. :)
Ensimmäinen sortuminen tapahtui Po.pilla, josta ostin Teeville välikausihanskat (en oransseja, kun ei ollut). Siellä se roikkui henkarissa ja huusi suorastaan, että kuuluu Teeville: oranssi siis o-r-a-n-s-s-i windfleecetakki. Koska Teevin vanha wf-takki on pieni, päätin tuhlata tähän täydelliseen yksilöön. Koko on 104cm, joten menee ainakin vuoden verran, jos Teevi ei päätä ottaa mitään jättikasvuspurttia ennen sitä. Samalla reissulla törmäsin ihanaan isäihmiseen, joka vaimon kirjoittaman listan perusteella osti kasan vaatteita. Hän osasi myös arvioida sopivia värisävyjä ja tunnisti, että turkoosi ei ole sininen, mutta vaimo ei pidä siitäkään. :) Vähän kuin olisin lähettänyt Jannen Po.pille.
Toinen oranssi asia tuli vastaan, kun vaelsin Sokoksen viidenteen kerrokseen tarkistamaan välikausihanskatilannetta (,joka oli surkea). Kerroksen kolme kohdalla törmäsin vastustamattomiin kenkiin, jotka oli heti saatava. Pikaisen kokeilun ja konsultaatioviestin jälkeen olinkin kassalla ja pääsin jatkamaan matkaa uusissa nahkamenimissä. Jee. Kerrankin ostos myös itselle.
Bobyshopin kohdalla pysähdyin vielä päivittämään suihkugeelihyllyn tilanteen ja nappasin mukaan ihanan persikkaisen saippuaputilon. Oranssin tietenkin.
Joko ehkä huomasit, että oranssi kuuluu lempiväreihini? Ehkä siis arvaat, mitä väriä valitsin kun tänään ostin minulle uuden Keep Cupin?
Ei se olekaan ihan oranssi, mutta pieni oranssi piriste siitä kuitenkin löytyy. Nyt saan juoda teeni luennolla pirteästä ja ekologisesta kupposesta. Päivän ekoteko tehty.
Tänään se julkaistiin; me&i:n uusi mallisto nimittäin. En ehkä olisi näin perillä asiasta, mutta ystäväni ryhtyi me&i-myyjäksi ja on tartuttanut minuun meandimanian. Okei, ei se ole niin vakavaa, mutta välillä kotiäitiyttä piristää pienet ilot esimerkiksi lastenvaatteiden muodossa. Me&i:n vaatteet ovat ihanan pirteän värisiä ja rentoja päällä, joten ne ovat saavuttaneet paraatipaikan meidän lasten vaatekaapeissa.
Tänä syksynä minäkin pidän ensimmäiset lastenvaatekutsuni, kun ihana ystäväni saapuu meille esittelemään uutta mallistoa. Tarkoitus on viettää mukavaa aamupäivää kaikkien äitiystävien kesken, syödä herkkuja ja samalla himoita kaikkia liian houkuttelevia vaatteita. Katsotaan, kuinka houkutuksia pystyy vastustamaan, sillä muutama lemppari uudesta mallistosta osui silmääni heti.
Yleensä uusien vaatteiden seurana on hieman liian suolainen hintalappu, joten suoraan kaupasta meille on kotiutunut vain yksi mekko, pipo ja paita. Loput meandit ovat löytäneet tiensä meille kirpputorin kautta. Silloinkin hinta on usein melko korkea, mutta hyviäkin löytöjä osuu kohdalle aina välillä. Viimeisen viikon sisään olen tehnyt neljä omasta mielestäni hyvää meandikauppaa. Merkissä hyvää on se, että vaatteet oikeasti kestävät käyttäjältä toiselle ja jos haalistumista tapahtuu, se tapahtuu ensimmäisissä pesuissa, joten uutenakin ostettu muistuttaa kohta vanhaa. Vertasin juuri uutena ostettua paitaa ja kirppikseltä yli puolet halvemmalla ostettua: kirpparipaita oli paremmassa kunnossa.
Mennin mekko kotiutui halvalla, koska siinä on liimatahra. Sitä ei tosin näe kuvasta, eikä livenäkään juuri. Kelpaa meille paremmin kuin hyvin. Tarkimmat lukijat huomaavat nyt huolestuttavan seikan: mekkohan on turkoosi ellei jopa sininen! En vielä tiedä, miten kestän tämän, mutta kuosi oli muuten niin ihana. Olen myös huomannut himoitsevani Teeville turkooseja housuja, koska melkein kaikissa meandin vaatteissa on turkoosit kantit. Katso vaikka:
Teeville sain hankittua kolme kivaa paitaa päiväkotiin. Elämän pieniä iloja! Jes.
Joistakin voi tuntua tyhmältä kuluttaa monta kymppiä pieniin vaatekappaleisiin, mutta niin kauan, kun meillä on varaa kaikkeen muuhunkin, pidän sitä ihan sopivana sijoituksena. Voi sitä rahat tyhmempäänkin käyttää. Ja nämähän voi sitten myydä siellä nettikirppiksellä vielä hyvällä rahalla eteenpäin.
Tänään suoritimme Skanssin läpimarssin, jonka aikana kasseihin tarttui muutama tekninen t-paita, alusvaatteita, juoksusukat ja lapsille aivan mahtavat kesähatut. Lähdimme alunperin hakemaan minulle noita t-paitoja, koska tarvitsen niitä tulevana viikonloppuna partiotaitokilpailuissa. Meillä oli vain tunti aikaa ja miljoona kauppaa kierrettävänä, joten kierros oli hyvin pintapuolinen. Kun tärkein eli t-paidat oli löytynyt Intersportin alerekistä, päätin kurkata vielä lastenvaateosastot, koska tarvitsimme molemmille lapsille kesälätsät.
Meidän perhe on sellaista laatua, että palamme jo kun ajattelemme aurinkoa. Emme rusketu, vaan muutumme katkaravun väriseksi noin 5 minuutin aurinkoannoksen jälkeen. Tästä syystä kesähatun vaatimuksiin kuuluu iso lieri, joka peittää korvat ja niskan, mielellään vielä puoli naamaakin. Sellaisia ei vain tunnu olevan missään, ainakaan pojalle. Pojille on vain lippiksiä eri printeillä ja kamalia vaaleansinisiä kalastajahattuja. Hyi. Tytöille löytyy kyllä kaikkia ihan kivoja lierihattuja ja ostinkin Prismasta jo yhden hauskan kesähatun samalla kun Teevi sai alesta 4€:lla samanlaisen nallehatun kuin viime vuonna. Inhosin sitä silloin ja inhoan tänäkin vuonna. Se vaan on sopivan mallinen, eikä sininen.
Mutta tänään se tapahtui. Kävelin popin myymälään ja jouduin ostamaan ryöstöhintaisen hatun, tai siis kaksi! Menin etsimään hattua vain Teeville, mutta kokoa ei ollut esillä. Myyjä lähti etsimään oikeaa kokoa ja toi samalla varastosta juuri saapuneet tyttöjen lierihatut. Rakastuin salamana, sillä se hattu oli niin nätti. Hintalappu oli suolainen, mutta nielin sen silti, koska olin niin onnellinen helposti sujuneesta kauppareissusta. Teevillekin löytyi hyvä hattu, tarpeeksi isolla lierillä. Eikä se ole sininen!
