Ei enterorokon näppyjä naamassa, ei nenä ruvella, ei edes pientä ihottumaa, otsatukkakin leikattu suoraan. Voiko huomenna oikeasti olla päiväkotikuvaus? Kopkop. Vielähän siis aamulla ehtii vetää turvat ja vesirokkoakaan ei ole ollut.
Mutta siis. Huomenna se on; päivä jolloin ikuistetaan teini-iän nolauskuvat ja epäonnistutaan ryhmäkuvassa. Tänä vuonna lapset ovat logistisesti paremmin sijoittuneet samaan päiväkotiin, joten sisaruskuvan mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kuin viime vuonna. Kahden hieman uhmaikäisen saaminen samaan kuvaan ei silti välttämättä onnistu aina yhtä hyvin kuin blogin kansikuvasta voisi päätellä. Jännityksellä odotan, millainen lopputulos saadaan aikaan.
Ainakin kuteet on kohdillaan, sillä tänään käytiin pikashoppaamassa sopivaa päällepantavaa huomiseen linssiludehetkeen. Parin viikon takaisen vaatekaappi-inventaarion jälkeen molempien kaapissa onkin ollut tilaa arkivaatteille, joten myös valokuvausvaateparsi valittiin sopimaan jokapäiväiseen käyttöön. Silti tykkään niistä aika paljon jo nyt! Täytyy nauttia siitä, että mä saan vielä hetken valita, mitä ipanat laittaa aamulla päälleen. Jäljellä oleva aika saattaa olla tosin aika lyhyt, koska nyt jo Teevi sanelee kaupassa, mikä käy ja mikä ei. Ja Menni tulee kovaa vauhtia perässä.
Palaan blogin pariin vähän kevyemmällä aiheella, ettei rimakauhu pääse lannistamaan. Janne on todennut, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja video vielä enemmän ja pitänyt sillä tavalla blogimme asiasisällön vaaditulla tasolla. Syy blogihiljaisuuteen on se, että tietokoneellaoloaika kuluu nykyisin ruotsin esseiden ja prosessitekniikan laskujen parissa ja vapaa-aika on toistaiseksi kortilla. Tällä viikolla aloitin juoksukoulun, joka vie kaksi iltaa viikosta. Lisäksi yritän kuluttaa täysiä päiviä yliopistolla, tehdä 8,5h töitä viikossa vauvauintiohjaajana, ehtiä hoitaa partioasioita, siivota kotia ja olla yhdessä perheen kanssa. Tällä hetkellä aikaa perheelle nipistetään siivoamisesta ja se valitettavasti näkyy meidän kotona. Toivottavasti huomenna saataisiin aikaiseksi jonkinnäköinen koko perheen yhteinen siivousmaraton.
Mutta siis aiheeseen. Tiistaina olin Helsingissä yhden partioprojektin tiimoilta ja minulle jäi vähän aikaa shoppailla. Listalla oli lasten välikausihanskat, mutta jostain kumman syystä muovikasseihin kertyi vähän muutakin. Kaikki oranssia. :)
Ensimmäinen sortuminen tapahtui Po.pilla, josta ostin Teeville välikausihanskat (en oransseja, kun ei ollut). Siellä se roikkui henkarissa ja huusi suorastaan, että kuuluu Teeville: oranssi siis o-r-a-n-s-s-i windfleecetakki. Koska Teevin vanha wf-takki on pieni, päätin tuhlata tähän täydelliseen yksilöön. Koko on 104cm, joten menee ainakin vuoden verran, jos Teevi ei päätä ottaa mitään jättikasvuspurttia ennen sitä. Samalla reissulla törmäsin ihanaan isäihmiseen, joka vaimon kirjoittaman listan perusteella osti kasan vaatteita. Hän osasi myös arvioida sopivia värisävyjä ja tunnisti, että turkoosi ei ole sininen, mutta vaimo ei pidä siitäkään. :) Vähän kuin olisin lähettänyt Jannen Po.pille.
Toinen oranssi asia tuli vastaan, kun vaelsin Sokoksen viidenteen kerrokseen tarkistamaan välikausihanskatilannetta (,joka oli surkea). Kerroksen kolme kohdalla törmäsin vastustamattomiin kenkiin, jotka oli heti saatava. Pikaisen kokeilun ja konsultaatioviestin jälkeen olinkin kassalla ja pääsin jatkamaan matkaa uusissa nahkamenimissä. Jee. Kerrankin ostos myös itselle.
Bobyshopin kohdalla pysähdyin vielä päivittämään suihkugeelihyllyn tilanteen ja nappasin mukaan ihanan persikkaisen saippuaputilon. Oranssin tietenkin.
Joko ehkä huomasit, että oranssi kuuluu lempiväreihini? Ehkä siis arvaat, mitä väriä valitsin kun tänään ostin minulle uuden Keep Cupin?
Ei se olekaan ihan oranssi, mutta pieni oranssi piriste siitä kuitenkin löytyy. Nyt saan juoda teeni luennolla pirteästä ja ekologisesta kupposesta. Päivän ekoteko tehty.
Tänään lumipyry masensi niin, että ulkoilun sijaan lähdimme ostoksille, ihan koko perhe. Suuntasimme Myllyyn, koska mun ostoslistalla oli partiomerkkejä ja piti päästä Partiovarusteeseen niitä hankkimaan. Yllätyksekseni sain kaikki tarvitsemani merkit kerralla. Nyt pitäis enää jaksaa ommella ne mun partiomekkoon ennen toukokuuta. No onhan tässä onneks kaksi kuukautta aikaa.. Nimim. viimeisenä iltana niitä sormet verillä ompelen.
Pakollisten merkkiostosten jälkeen suunnattiin vähän fiilistelemään lastenvaatteita. Kaikkiin kauppoihin oli saapunut ihanat kevätmallistot. Henkilökohtainen suosikkini on Seppälän babyosasto. Se on niin täynnä väriä ja iloisia kuoseja just mun mieleen. Sieltä bongasinkin alerekistä 3 euron hameen, joka oli pakko ostaa Mennille. Siitä inspiroituneena ostin myös keltaisen neuletakin ja siihen sopivat raitaleggarit. Niin superpirteitä, että takatalvikin jää kakkoseksi.
Kaikki vaatteet Seppälästä.
Teeville olisin halunnut keltaiset puuvillahousut H&M:stä, mutta koot loppuivatkin 86:een. Valitettavasti isompien poikien puolelta ei kyseistä väriä löytynyt ollenkaan. Voi höh. Muutenkin tuo isompien poikien osasto oli synkeä ja tylsä. Printtipaitoja ja tummia värejä. Ei meille kiitos. Tein kuitenkin kevätlöydön Teevillekin. Kappahlista kotiutui pirteä raitapipo, joka sopii täydellisesti molempiin Teevin kevättakkeihin. Pipo on käännettävää mallia ja toiselta puolelta se on kokonaan vihreä. Mörkömerkki on sillä puolella keltainen. Ihanasti sopii sekä vihreän, että keltaisen kanssa.
Vihreä takki Polarn o. pyret, keltainen takki Everest, pipo Kappahl.
Teevin takit on ostettu jo aiemmin. Vihreä kuoritakki löytyi facebook-kirpparilta käytettynä. Käytönjälkiä siinä ei juurikaan näy ja kelpaa varmasti Teevin jälkeen vielä Menninkin käyttöön. Keltainen takki ostettiin Stadiumista pari viikkoa sitten, kun se oli tarjouksessa kuorihousujen kanssa settinä. Kerrankin todella pirteä väri, joka sopii sekä tytölle että pojalle! Huippua. Molempiin takkeihin on olemassa samanmerkkiset mustat housut. Nyt vaan odotan, että toi hitsin lumi sulaa pois ja se kevät vihdoin tulee. Viime viikolla jo pari kertaa päästiin ulos välikausivermeissä, mutta viikonloppuna jouduttiin palamaan toppahaalariin. Mikä pettymys.
Noin kuukausi sitten mietin äidilleni sopivaa 50-vuotislahjaa ja päädyimme siskoni kanssa tilaamaan hänelle korun, johon kaiverrettiin meidän nimet. Koru oli tosi kaunis ja eri versioita selaillessani aloin himoita korua myös itselleni. En halunnut kuitenkaan täysin samanlaista, joten valitsin itselleni hieman erilaisen mutta samantyylisen korun.
Tänään postilaatikosta löytyi ihana pieni paketti, joka oli suljettu pinkillä nauhalla. Paketti oli sulkenut sisuksiinsa kauniin korun, kahdella kauniilla nimellä varustettuna.
Korut olivat eri valmistajien, joten vaikka tilasin ne samana päivänä, toinen tuli jo kolme viikkoa sitten ja toinen vasta tänään. Onneksi näin päin, sillä syntymäpäivätkin olivat ja menivät jo. Äitini oli koruunsa tyytyväinen ja niin olen kyllä minäkin. Koru on todella kaunis ja vastasi hyvin odotuksiani. Netistä tilatessa kun ei koskaan tiedä, mitä saa.. Tällä kertaa tuuri oli kuitenkin minun puolellani, sillä molemmat korut saapuivat valtameren takaa juuri niin kuin oli luvattukin.
No ehkä käydään nämä vuodenajat kuitenkin järjestyksessä. Vaatekaapin sisällön perusteella meidän perhe on kyllä huomattavasti paremmin varautunut talveen kuin syksyyn. Teeviä odottelee jo kaksikin talvihaalaria, mutta välikausihaalari on vielä etsinnän alla. Olin jo valmis ostamaan Teeville uuden po.pin välikausihaalarin, mutta kun värivaihtoehtoina oli tummansininen tai kirkkaanpunainen päädyin taas huuto.nettiin selaamaan vihreitä ja harmaita haalareita. Toiveena kun olisi, että haalari päätyisi vielä joskus myös Mennin päälle. Harmaan voisi kivasti asustaa ensin vihreillä asusteilla Teeville ja myöhemmin pistää Mennille pinkin pipon piristykseksi. Käytettyjen haalareiden hinnat kipuaa vaan lähemmäs uusien arvoa, joten vähän häiritsee ajatus siitä, että toisen vanhasta saisi maksaa saman kuin upouudesta.
Hupaisaa tässä tilanteessa onkin, että Teevin talvihaalarit ovat …tättädää.. kirkkaanpunainen ja tummansininen! Ne ovat kuitenkin hyviä kirppislöytöjä, joten väreissä on täytynyt antaa vähän periksi. Ensin Teevin kummi osti alunperin Mennille tarkoitetun Po.pin toppahaalarin 25€:lla kirppikseltä, mutta totesin sen olevan ihan valtava ja puinkin sen testimielessä Teeville. Haalari sopi kuin nakutettu, joten siitä tulikin Teevin haalari ainakin täksi talveksi. Musta pipo, hanskat ja kengät saavat luoda poikamaisen vaikutelman, eikä Teeviä kovin helposti voi tytöksi luulla muutenkaan. Itse tykkään haalarista, koska se on niin pirteä ja näkyy ainakin pimeässä paremmin.
Toinen haalari löytyi viime viikolla pikkusiilistä 45€:lla. Se on Ticketin tummansininen snowbaggie karvareunahupulla. Haalari oli kuin uusi, eikä mitään käytönjälkiä nukkaantunutta fleecevuorta lukuunottamatta ollut nähtävissä. Omaan silmään haalari oli ensin liian sininen, mutta pikkuhiljaa olen tottunut tummansinisiin asioihin ja tämä haalarikin on muuttunut mieluisammaksi päivä päivältä. Kivoilla asusteilla sekin näyttää varmasti ihanalta ja Mennillekin se varmasti päätyy, jos Menni on sen sisälle joskus sopiva. Teevin viimevuotiset haalarit on Mennille tänä vuonna ainakin aivan liian isoja. Saattaa olla, että ne mahtuu jopa ensi vuonna vielä Mennille, toivoisin ainakin.
Nämä haalarit ovat valtavaa kokoa, sillä molempien haalareiden kokolapussa lukee 80cm. Teevin muut vaatteet ovat pääosin kokoa 92cm, joten ensin en meinannut edes kokeilla näin pientä talvihaalaria. Onneksi Teevi oli mukana kirppiksellä ja sain sovitettua tuota sinistä lapsen päälle ennen ostopäätöstä. Löysin huuto.netistä myös aivan ihanan Ticketin, mutta se oli eri mallia ja kokoa 86cm. Ehdin jo huutaa siitä 45€ ennen kuin tajusin tämän koko-ongelman. Jos se lähtee huutamallani summalla, luulen, että se päätyy käyttöön vasta vuoden päästä talvella..
Nyt metsästykseen päätyy enään kengät. Onneksi haalariostoksista selvittiin halvalla ja voin ostaa kivat asusteet ja kengät piristämään näitä haalareita. Musta pipo ja hanskat löytyy jo, mutta siniseen haalariin sopiva pipo hanskoineen pitää vielä löytää. Viimevuotiset reimatecit tuskin mahtuu, koska ne on tosi pienet, muistaakseni kokoa 1. Kenkäasiaa olen tutkinut jonkun verran ja rakastuin crocsin talvisaappaisiin ensisilmäyksellä.
Kuva: Crocs
Itselläni on Crocsin talvisaappaat ja olen pitänyt niistä todella paljon. Jalkaterä on kokonaan crocsia (eli täysin vedenpitävää materiaalia), joten talvisaappaita voi pitää loskakeleilläkin huoletta. Silti kenkä on todella lämmin ja pohja pitää hyvin liukkaillakin teillä. Superhyvä juttu on se, että kenkä on kevyt kuin höyhen. Luulenpa, että päädyn Teevin kohdallakin näihin ihanuuksiin. Täytyy vaan mennä jonnekin livekauppaan sovittamaan, että oikea koko löytyy. Crocsien ongelmana vain on se, ettei niistä irtoa pohjallinen ja varpaitakaan ei oikein tunne kengän läpi. Saa nähdä, miten sovittaminen onnistuu. Ehkä pitää vain luottaa sisämittaan ja näppituntumaan.
Viikonloppuna vietettiin äitini ja hänen miehensä yhteisiä 100-vuotisbileitä. Juhlat olivat Mennin ensimmäinen edustustilaisuus ja minunkin piti sulloa itseni johonkin mekkoon ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Niinpä meillä olikin pieni vaatekriisi. Mennin mekon löysin onneksi Kappahlista jo vähän aikaa sitten, mutta oma mekkovalinta vähän ahdisti. Omat ei todellakaan vielä mahdu päälle, kun ei ne ole mahtunut Teevin syntymän jälkeen kertaakaan..
Onneksi Tätskän vaatekaapissa roikkui eräs ihanuus, jonka olen varannut jo viime kesänä, mutta joka ei vatsan takia ole mahtunut. Nyt sitä piti jopa vähän pienentää, että oli sopiva. Se olikin piristävää. Mekko on maailman ihanin valkoinen pitsiunelma ja aionkin käyttää sitä myös ristiäisissä. Ehkä sitä saa vielä tulevaisuudessa pienentää lisää jatkokäyttöä ajatellen.
Mekko sai paljon kehuja ja uteluita ostopaikasta. Näitäpä ei saakaan mistään. Lälläslää! Parasta mekossa oli se, että se peitti liikakilot ja sen kanssa pystyi myös imettämään. Tosin aika paljon piti verhota itseään harsoilla, ettei vaan sotke mekkoa maidolla.
Juhlat menivät hyvin ja Menni viihtyikin suurimman osan ajasta jonkun vapaaehtoisen hoitajan sylissä. Ja niitähän riitti.. Teeville ei ihan niin montaa innokasta riittänyt, sillä pikkumies oli kyllä niin pahalla tuulella koko päivän. Neljän kulmahampaan puhkeaminen yhdistettynä tukkoiseen nenään ja yskään ei varmastikaan ole kovin miellyttävä olotila, mutta otti se silti hermon päälle. Onneksi paikalla oli paljon lapsia, jotka vähän harhauttivat kiukuttelevan lapsen huomiota pois huonosta olosta.
Seuraavat bileet odottaakin jo nurkan takana, kun Mennin ristiäisiä vietetään ensi kuussa. Onneksi on vaatteet valmiina. :)
