Eilen aamulla mittari näytti neljä astetta alle nollan, joten oli aika kaivaa toppavaatteet kaappien perukoilta. Teevi saa alkutalven touhuilla viimevuotisessa haalarissa ja paukkupakkasten saapuessa vaihdetaan päälle uusi puku. Kukaan ei tosin huomaa eroa, koska puvut ovat kokolappua lukuunottamatta identtiset, mustat molokidsin luottohaalarit.
Menni 1v3kk
Viime vuonna ostin Mennille alesta ihanan flamingon värisen molokidsin, mutta koska arvion koon Teevin mukaan, se menee Mennille joskus parin vuoden päästä. Niinpä kaivoin varastosta puvun, jota Teevi on käyttänyt ensimmäisenä talvena, ollessaan siis 6-10kk. Ruskea Ticketin 74cm haalari on juuri passeli Mennille. Vähän kyllä tuli haikea olo, kun pikkuinen Menni taapersi Teevin haalarissa ja toppahanskoissa pitkin eteistä. Onko siitä jo 2 vuotta, kun Teevi oli tuon kokoinen?
Onneksi oma pipo ja pinkit Crocsin talvisaappaat tekivät Mennistä taas itsensä näköisen.
Teevi 10kk
En kyllä vieläkään lakkaa ihmettelemästä tätä lastemme kokoeroa. Menni kulkee vieläkin koon 74cm vaatteissa ja Teevi siirtyi kokoon 86cm noin 1-vuotiaana. Tästä syystä meillä siis roikkuu koon 92cm talvihaalari Mennin kaapissa odottelemassa vähintäänkin ensivuoteen. Teevin 104cm haalari periytyy Mennille ehkä joskus neljävuotiaana. :)
Tänään molemmat lapset ovat harjoitelleet uusia liikkumismuotoja ja onnistuneetkin niissä melkoisen hyvin.
Aamupäivällä oltiin kummilassa käymässä ja ulkoiltiin lumisessa pihassa kera Teevin pikkuserkkujen. Pihamaalta bongattiin pikkuruiset sukset. Mun omaan mieleen ei ollut kyllä vielä asettunut ajatus hiihtämisestä, vaikka luistemisen kokeilemista olin jo ajatellut. Ehkä omat negaatiot hiihtämistä kohtaan on torjunut myös ajatukset Teevistä suksilla. Nyt kuitenkin innostuin asentamaan sukset Teevin jalkoihin ja siitä se sitten lähti. Sukset jalkaan saatuaan Teevi lähti hiihtämään ihan luonnostaan. Tosin hiihtämisellä tässä kohtaa tarkoitetaan kävelemistä sukset jalassa, mutta kuitenkin. Hermo ei mennyt kertaakaan ja pyllähdyskin kestettiin äitiä paremmin. Hyvä Teevi.
Veke kuivaharjoitteli vieressä.
Iltapäivällä kierreltiin vähän alennusmyyntejä, koska päädyttiin siihen, että sukset vois ollakin se tän talven juttu. Tuollaiset kenkään kiinnitettävät sukset kun menee vielä ensi vuonnakin vallan mainiosti. Luistimien kanssa on eri juttu, kun jalka kasvaa hurjaa vauhtia. Suksia ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt, mutta huomenna mennään vielä vähän kattelemaan kirppiksiä. Kelvollisia pikkusuksia löytyy varmaan myös käytettynä.
Kieli keskellä suuta.
Miten mä olin ajatellut, että hiihtää voi ehkä joskus 3-vuotiaana? Varmaan, koska mä en osaa hiihtää vieläkään, vaikka oon jo 24.
Menni puolestaan on jatkanut konttaamisharjoituksia ja nostanut treenit ihan uudelle tasolle. Nyt neiti nousee jo varpailleen ja ponnistaa karhunkävelyasentoon tai alaspäin katsovaan koiraan, kuten fabuloustunnilla sanottais. Siinä se sitten keikkuu, mutta eteenpäin ei vieläkään pääse. Nyt puuttuu enää se oivallus, että jalkoja pitäis liikutella vuorotellen edetäkseen johonkin.
Menni on jo aika timmi mimmi.
Tästä asennosta on myös lyhyt matka istumaan. Pienen oivalluksen päässä on sekin taito, mutta muutaman viikon päästä mennään ja istutaan ihan varmasti. :) Sitten meillä onkin jo melkoinen meno päällä.
Ulkona on ollut melko hyistä, vaikkei lunta ole näkynyt säämiesten lupauksista huolimatta. Me ollaan Teevin kanssa jo verhouduttu toppaan, jotta vilu pysyy poissa luista ja ytimistä. Yhtäläiset karvareunushuput saavat kyllä kiitosta. Pysyy tuuli pois naamalta, eikä ulkonäkökään ole hullumpi. Omassa karvareunassaan Teevi näyttää vähän säikähtäneeltä hamsterilta.
Ihmettelin, kun päälle kiskaistu toppahaalari (joka oli sopiva vielä kuukausi sitten) näytti jo naftilta meidän minimiehen päällä. Tänään syy tähän haalarin kutistumiseen selvisi, kun neuvolan mitta näytti 10cm enemmän kuin 6kk sitten. Pituutta oli kertynyt 87,5cm, joten ei mikään ihme, ettei 80cm kokolapulla varustettu haalari ihan mahdu, vaikka sitten vastaisikin kokoa isompaa. Punainen haalari joutui jo kaappiin odottamaan Mennin kasvamista, mutta tuota sinistä Tickettiä aion kyllä pitää ainakin vuodenvaihteeseen asti. Sitten alennusmyynnit toivottavasti tuovat eteen halvemman ratkaisun. Juuri kun rakastuin syvästi tuohon tummansiniseen.. Höh.
Tämä kasvupyrähdys on aivan selvästi ajoittunut viimeisimpiin kuukausiin, sillä tuntuu, että koko vaatevarasto on päässyt kutistumaan ja viimeisetkin koon 86 vaatteet on nyt poistettu käytöstä. Juuri kun ajattelin, että nyt se kasvu viimein hidastuu ja vaatteita saa käyttää vähän pidempään.
Pahimpaan paniikkiin käytiin tänään Kappahlista hakemassa kokomusta talvihaalari. Liveihmisten kokemuksia en tästä haalarista ole kuullut, joten päätin luottaa keskustelupalstojen ja blogien äiteihin. Kappahlin toppahaalaria on kehuttu monia merkkituotteita kestävämmäksi ja hinta/laatu-suhdetta paremmaksi. Jos tämä on totta, olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä haalari oli tyylikkään näköinen ja ennenkaikkea halpa. Tänään kyseisen puljun kanta-asiakkaat saivat vielä -25% alen, joten haalarille jäi hintaa vajaat 60€. Haalari on mitoitukseltaan pitkää ja kapeaa malllia, joten se istui Teeville kuin nakutettu. Kokolapussa lukee tällä kertaa 92cm. Hurjaa.
Kuinka pieneltä Mennin haalari näyttääkään, vaikka siinäkin on vielä kasvuvaraa jokunen sentti. Ja se on niiiin ihana. <3 Nyt olen aika onnellinen pieni materialistihiiri.
Viikonlopuksi jäimme jumiin kotiin, koska ulkona OLI talvi ja auton alla OLI kesärenkaat. Nyt on taas syksy ja auton alla talvirenkaat.
Ylläritalvi oli mukavan piristävä. Jokapaikassa oli valkoista, valoisaa ja ilma oli ihanan kirpeä. Lisäksi kotiin jumittuminen antoi pienen hengähdyshetken kaiken hässäkän keskellä ja saatiin nautiskella oman perheen kesken rauhallisesta viikonlopusta. Perjantaina käytiin ostamassa lapsille pipoja ja tumppuja, jotta kylmä pysyisi loitolla pulkkamäessäkin. Lauantai aloitettiin kauppareissulla tuplarattaiden voimin. Takaisin Teevi tosin matkusti uudenkarheassa pulkassaan. Viimevuotinen oli jo niin vauvojen juttu ja Teevi tarvitsi isojen poikien pulkan, jotta äitikin mahtuu kyytiin.
Viikonloppu koostui siis lumesta, ulkoilusta, pulkkamäestä, hitaista aamuista, kavereista, kuntoilusta, naurusta ja siivoamisen välttelystä. Viimeisimmän päätin ihan itse. Olen sitä mieltä, että jos ollaan viikonloppu kotona, ei sitä tarvitse käyttää siivoamiseen, koska eihän me koskaan muutenkaan siivota, kun ollaan reissussa. Kyllä ne murut lattialla pysyy maanantaihinkin. Tosin tämän päätöksen seurauksena jouduin eilen siivoamaan ihan yksin, mutta ei se mitään.
No ehkä käydään nämä vuodenajat kuitenkin järjestyksessä. Vaatekaapin sisällön perusteella meidän perhe on kyllä huomattavasti paremmin varautunut talveen kuin syksyyn. Teeviä odottelee jo kaksikin talvihaalaria, mutta välikausihaalari on vielä etsinnän alla. Olin jo valmis ostamaan Teeville uuden po.pin välikausihaalarin, mutta kun värivaihtoehtoina oli tummansininen tai kirkkaanpunainen päädyin taas huuto.nettiin selaamaan vihreitä ja harmaita haalareita. Toiveena kun olisi, että haalari päätyisi vielä joskus myös Mennin päälle. Harmaan voisi kivasti asustaa ensin vihreillä asusteilla Teeville ja myöhemmin pistää Mennille pinkin pipon piristykseksi. Käytettyjen haalareiden hinnat kipuaa vaan lähemmäs uusien arvoa, joten vähän häiritsee ajatus siitä, että toisen vanhasta saisi maksaa saman kuin upouudesta.
Hupaisaa tässä tilanteessa onkin, että Teevin talvihaalarit ovat …tättädää.. kirkkaanpunainen ja tummansininen! Ne ovat kuitenkin hyviä kirppislöytöjä, joten väreissä on täytynyt antaa vähän periksi. Ensin Teevin kummi osti alunperin Mennille tarkoitetun Po.pin toppahaalarin 25€:lla kirppikseltä, mutta totesin sen olevan ihan valtava ja puinkin sen testimielessä Teeville. Haalari sopi kuin nakutettu, joten siitä tulikin Teevin haalari ainakin täksi talveksi. Musta pipo, hanskat ja kengät saavat luoda poikamaisen vaikutelman, eikä Teeviä kovin helposti voi tytöksi luulla muutenkaan. Itse tykkään haalarista, koska se on niin pirteä ja näkyy ainakin pimeässä paremmin.
Toinen haalari löytyi viime viikolla pikkusiilistä 45€:lla. Se on Ticketin tummansininen snowbaggie karvareunahupulla. Haalari oli kuin uusi, eikä mitään käytönjälkiä nukkaantunutta fleecevuorta lukuunottamatta ollut nähtävissä. Omaan silmään haalari oli ensin liian sininen, mutta pikkuhiljaa olen tottunut tummansinisiin asioihin ja tämä haalarikin on muuttunut mieluisammaksi päivä päivältä. Kivoilla asusteilla sekin näyttää varmasti ihanalta ja Mennillekin se varmasti päätyy, jos Menni on sen sisälle joskus sopiva. Teevin viimevuotiset haalarit on Mennille tänä vuonna ainakin aivan liian isoja. Saattaa olla, että ne mahtuu jopa ensi vuonna vielä Mennille, toivoisin ainakin.
Nämä haalarit ovat valtavaa kokoa, sillä molempien haalareiden kokolapussa lukee 80cm. Teevin muut vaatteet ovat pääosin kokoa 92cm, joten ensin en meinannut edes kokeilla näin pientä talvihaalaria. Onneksi Teevi oli mukana kirppiksellä ja sain sovitettua tuota sinistä lapsen päälle ennen ostopäätöstä. Löysin huuto.netistä myös aivan ihanan Ticketin, mutta se oli eri mallia ja kokoa 86cm. Ehdin jo huutaa siitä 45€ ennen kuin tajusin tämän koko-ongelman. Jos se lähtee huutamallani summalla, luulen, että se päätyy käyttöön vasta vuoden päästä talvella..
Nyt metsästykseen päätyy enään kengät. Onneksi haalariostoksista selvittiin halvalla ja voin ostaa kivat asusteet ja kengät piristämään näitä haalareita. Musta pipo ja hanskat löytyy jo, mutta siniseen haalariin sopiva pipo hanskoineen pitää vielä löytää. Viimevuotiset reimatecit tuskin mahtuu, koska ne on tosi pienet, muistaakseni kokoa 1. Kenkäasiaa olen tutkinut jonkun verran ja rakastuin crocsin talvisaappaisiin ensisilmäyksellä.
Kuva: Crocs
Itselläni on Crocsin talvisaappaat ja olen pitänyt niistä todella paljon. Jalkaterä on kokonaan crocsia (eli täysin vedenpitävää materiaalia), joten talvisaappaita voi pitää loskakeleilläkin huoletta. Silti kenkä on todella lämmin ja pohja pitää hyvin liukkaillakin teillä. Superhyvä juttu on se, että kenkä on kevyt kuin höyhen. Luulenpa, että päädyn Teevin kohdallakin näihin ihanuuksiin. Täytyy vaan mennä jonnekin livekauppaan sovittamaan, että oikea koko löytyy. Crocsien ongelmana vain on se, ettei niistä irtoa pohjallinen ja varpaitakaan ei oikein tunne kengän läpi. Saa nähdä, miten sovittaminen onnistuu. Ehkä pitää vain luottaa sisämittaan ja näppituntumaan.
Tortaina ajeltiin Somerolle viettämään talvipäivää. Matkalla maisemat olivat kuin sadusta; lumiset puut kimmelsivät auringossa ja silmän kantamattomiin näkyi vain puhdasta lunta. Teevi kuitenkin tuhisi takapenkillä, enkä viitsinyt pysähtyä näkyjä kuvaamaan. Perillä mummilla linssin eteen pääsivät kuuraiset terassin ikkunat. Kauniita ja mielenkiintoisia kuvioita luonto olikin saanut aikaan.
