Alkuviikosta teimme todellisen kirppislöydön Rauman iltatorilta. Olemme pitkään metsästäneet Teeville omasta lapsuudestakin tuttuja atomileluja ja nyt kirppispöydässä näkyi pieni pussillinen kyseisiä muoviesineitä. Esimerkiksi huuto.netissä lelut ovat olleet järkyttävän hintaisia, koska ne lasketaan retroksi. Hintaa on kertynyt reilusti yli euron kappaleelta. Valitettavasti Jannen vanhat atomit ovat päässeet katoamaan ja etsinnöistä huolimatta pysyneet piilossaan. Korkean hinnan pelossa en melkein edes katsonut pussukkaa tarkemmin, ettei jäisi harmittamaan. Onneksi kuitenkin vilkaistiin, sillä pussin kyljessä komeili hintalappu: 20 SENTTIÄ! Janne kaivoi äkkiä lompakostaan tasarahan ja kipitimme tyytyväisinä 11 atomin omistajina eteenpäin. :)
Kotona Janne yritti selvittää atomien alkuperää, mutta ilmeisesti kukaan ei tiedä lelujen valmistajaa tai sitä, koska ja missä leluja on valmistettu. Edes virallista nimeä ei tutkinnoissa selvinnyt. Jostain löytyi tieto, että leluja on jaettu äitiyspakkauksissa 70-luvulla, mutta luulisi jonkun haluavan kunnian näistä himotuista retrohiutaleista.
Eilen vietimme mukavaa päivää naapureiden kanssa ja tutustuimme uuteen kirppikseen Turun keskustassa. Kyseessä oli Lastentarviketori Mollamaija, joka sijaitsee näppärästi ihan bussireitin matkalla, Yliopistonkadulla. Teevin syntymän jälkeen olen opetellut kirppistelyä ja usein onkin löytynyt jotain kivaa ostettavaa, vaikken vieläkään ole mikään penkomisen ystävä. Päälipuolin katselen pöydät ja kivojen pöytien kohdalla saatan syventyä tarkemmin tarjontaan.
Tällä kertaa etsinnässä oli välikausipuku, joka omaksikin yllätykseksi löytyi heti. Teevin kokoisia vaatteita alkaa olla aika vähän myynnissä, kun konttausikäisillä vaatteet tuppaavat kulumaan myyntikelvottomiksi ennen kuin jäävät pieniksi. Haalari oli kuitenkin mieluisan näköinen ja täysin käyttämättömän näköinen. HIntakin oli meille sopiva, kun alle kahdellakympillä sai. Lisäksi löysin samaiselta kirpparilta Rukkan kurahousut vitosella, joten ei turha reissu ollenkaan.
Viikonloppuna talvi on löytänyt Turkuunkin ja se on parasta!
Eilen aloitimme aamun reippaalla kävelylenkillä Caribian lämpöön ja pulahdimme mummin kanssa pesulaan (lue: kylpylään) polskimaan. Teevi oli ihmeissään, kun ei saanut uiskennella yksikseen ja suurin osa ajasta kuluikin muita lapsia seuraillen ja ihmetellen. Edellisestä vauvauinnista on vierähtänyt jo kuukausi, joten sukeltelu ei sujunut ihan mallikkaasti, vaan suu unohtui auki joka kerta. Niinpä tyydyimme lastenaltaassa lillumiseen ja erilaisten lelujen nakerteluun. Kivaa kuitenkin oli ja tunti vierähti nopeasti.
Uinnin jälkeen lähdimme keskustaan etsimään äidille takkia, mutta Turussa ei tuntunut olevan tarpeeksi kauppoja sopivan löytymiseksi. Minä kuitenkin löysin maailman ihanimman talvitakin Jannen kaappaaman tilalle. Se on hieno ja kirkkaan ORANSSI! Nyt uskon, ettei Janne omi kovin äkkiä kilometrin päähän hohtavaa ihanuuttani. Ja mikä parasta, tänne tuli talvi, joten saan käyttääkin sitä jo pian. Eilen vedin uggitkin ensimmäistä kertaa jalkaan, kun mittari vihdoin kääntyi miinuksen puolelle. Pysyisi nyt siellä, niin minä olisin erittäin tyytyväinen yksilö.
Tänään vuorossa oli Myllyn vaatekaupat ja vihdoin oikeanlainen takki löytyi mummillekin. Teevi viihtyi hienosti ostoskärryissä ja nautiskeli kiljahtelusta isoissa kaupoissa. Jotain pientä löytyi Teevillekin; pakkasen ajankohtaiseksi tuoma kauluri, joka on unohtunut ostaa jo monta kertaa, sekä upouusi pallo! Pallottelu on Teevin lempipuuhia, mutta oma pallo on puuttunut. Pallon puutteessa kotona on lennellyt kaikki smurffeista muovimukeihin.
Pähee pallo!Pallottelu on huisia puuhaa!
Illalla uskaltauduimme vielä pihalle totuttelemaan pakkaskeleihin ja pulkkailuun. Teevi sai viikolla vauvapulkan ja nyt vihdoin päästiin sitä koeajamaan. Vähän jännitti, mutta loppumatkasta uskallettiin jo vähän hymyilläkin. Pulkasta puuttuu vielä turvavyö, mutta rauhallisessa kyydissä Teevi pysyi hyvin kyydissä ilmankin.
Melko totista touhua tämä pulkkailu.Oli meillä kivaakin."Oikeastaan tää ei oo sen hassumpaa!"
Ihana punanenäinen palloro viihtyi siis hyvin pakkasessakin ja alkusyksystä ostettu haalarikin pääsi vihdoin päälle. Tähän asti se on ollut ihan liian kuuma. Nyt punanenä on siirtynyt tuhisemaan pinnasängyn suojiin ja aikuiset siirtyvät sohvannurkkaan seuraamaan Greyn anatomian juonenkäänteitä.
Keskiviikkona Teevi nukkui pitkään ja rauhallinen aamu alkoi sämpylätaikinan vääntämisellä. Tällä kertaa ”Millan kokeileva keittiö” sovelsi sämpylötaikinasta tämännäköisen:
Varsin hyviä sämpylöistä tuli, taas kerran. Pitäisi ehdottomasti leipoa leipää useammin, on nimittäin halvempaa ja parempaa kuin kaupan leivät.
Puolenpäivän aikaan Teevin mummi tuli kylään ja me suunnattiin bussilla keskustaan shoppailemaan ja syömään. Teevin manduca unohtui eteiseen, joten Teevi sai istua vaunun kopan päässä ja tarkkailla ympärilleen. Täytyy kyllä vaihtaa käyttöön vaunujen ratasosa, jotta pikkuherra voi istua ja katsella maailmaa. Vaunuissa makaaminen ei nimittäin kuulu lempipuuhiin enää, päinvastoin.
Aivan ensimmäiseksi suunnattiin Amarilloon lounaalle. Olipas mukava käydä ulkona syömässä nyt, kun Teevi voi istua syöttötuolissa. Molemmat saivat syödä rauhassa ja Teevi nakersi maissinaksuja tyytyväisen oloisena. Vähän sai jo maistaa äitin lautaselta salaatinlehteäkin. Ei kauaakaan, kun Teevi jo kärkkyy äitin ranskanperunoita..
Kaupoilta tarttui matkaan taas kaikkea ihanaa ja hyödyllistäkin. Mummi osti Teeville ihanan talvihaalarin, kun meidän ostama on vielä aivan liian paksu. Tuo uusi haalari on sen verran ohut, että sitä voi jo nyt pitää, mutta villahaalarin kanssa menee pitkälle talveenkin. Nyt rattaisiin ja reppumatkoille on tuulen- ja vedenpitävää lämmintä. Vähän jouduin taas tinkimään väriasioissa, kun pojille ei ihan oikeasti ole kuin sinistä. Reimalla olisi ollut aivan ihana vihreä puku, mutta Reiman mitoitus ei sovi Teeville ollenkaan. Ne on aivan liian leveitä ja lyhyitä, Teevi näytti joltain sumopainijalta Reiman puvussa. Koville pakkasille kaapista löytyy kuitenkin ruskea Ticketin puku.
Uusi haalari.
Puolivuotislahjaksi Teevi sai mummilta Brion magneettipalikat (koska Linallakin on), joista iskä ehti tosin hukata jo kaksi ennen kuvaushetkeä. Äidin käsiin tarttui muutama uusi 80 senttinen body ja satukirja. Ne pistetään ehkä joulun piikkiin. Jotain täytyy vähän paketoidakin, että Teevi saa repiä papereita silpuksi.
Ihanat magneettipalikat.Tammen satukirja on täynnä iltasatuja.
Tammen Suuri satukirja on täynnä ihania iltasatuja, joita pikkuhiljaa aletaan meidän perheessä lukea. Äidin sydämen sulatti kirjan kauniit kuvat ja perinteinen ulkoasu. Myös muutama tuttu satu löytyi sisällysluettelosta. Kirjojahan minulla ja Jannella on pilvinpimein, joten oikeastaan Teevi ei edes tarvitsisi yhtään omaa, jotenkin vaan silti ostin tämän. :)
Illalla pakkasin itseni ja Teevin mummin mukana kohti Vantaata ja mummilaa. Vietetään loppuviikko täällä, kun isillä on niin paljon töitä ja koulujuttuja hoidettavana. Janne tulee sitten perjantaina perästä viettämään viikonloppua meidän kanssa.
Tänään Teevi on vastustanut nukkumattia oikein urakalla. Aamuseitsämästä asti pikkuherra pysyi hereillä sinnikkäästi aina pitkälle iltapäivään asti. Ei sillä, etteikö olisi väsyttänyt, mutta nukkuminen ei näyttänyt kiinnostavan sitten ollenkaan.
Aamusta lähdimme kaupungille etsimään Teeville sopivaa ja lämmintä pipoa, sekä ostamaan iskälle lahjaa tulevaa sunnuntaita ajatellen. Bussimatkan ajan Teevi suostui köllöttelemään vaunussa ja katseli vain ihmeissään ympärilleen. Kaupoille hermo kuitenkin meni (tyypillinen mies siis) ja mun oli pakko nostaa lapsi Manducaan jatkamaan shoppailua. Positiivista tässä reissussa oli se, että löysin Teeville kaksi ihanaa pipoa ja vieläpä -50%. Lisäksi sain hankittua suunnittelemani isänpäivälahjan ilman suurempia ongelmia. Tarttuipa mukaan uusi lyhtykin koristamaan keittiön ikkunaa..
Uudet päänlämmittimet.
Iltapäivästä Teevin unettomuus muuttui häiritseväksi, koska mikään tässä maailmassa ei ollut kovin hyvin. Itketti sängyssä ja lattialla, vaunuista puhumattakaan. Olisi pitänyt saada olla vain äiskän sylissä, mielellään maitoa hitaasti pullosta litkien. Mikään normaali konsti ei tehonnut ja hermo alkoi kiristyä molemmilla osapuolilla pikkuhiljaa. Viimeisenä keinona laitoin Teevin taas Manducaan ja lähdin moikkaamaan hiekkalaatikkoäitejä (ja isejä) meidän taloyhtiön leikkipaikalle. Ainakin lapsi rauhottui ja äiti sai raitista ilmaa ja juttuseuraa.
Vielä on vähän hankalaa tutustua muihin vanhempiin, kun Teevi ei ole hiekkalaatikkoiässä. Välillä neljä seinää kuitenkin tulevat liian tutuiksi ja on kiva päästä vähän ulos. Kerran aiemminkin kävin pyörähtämässä leikkipaikalla ja kaikki tyypit vaikuttivat oikein mukavilta, eikä ketään haitannut, ettei Teevi vielä möyri kuralätäköissä. Tosi kiva, jos tästä omasta pihasta saisi edes muutaman äitikaverin. :) Matkalla kotiin päin Teevi sitten vihdoin nukahti reppuun ja sain hänet vielä onnistuneesti siirrettyä vaunuun nukkumaan. Unta ei kuitenkaan kestänyt kuin 40 minuuttia ja taas itkettiin. Huoh.
Pikapikaa päivällistä nassuun ja sitten äidin partiokokoukseen. Otin tällä kertaa Teevin mukaan, että Janne sai tehtyä koulujuttuja eteenpäin. Partiossa meillä oli ohjelmassa ulkoleikkejä, joten Teevin läsnäolo ei juurikaan vaikuttanut ohjelmaan. Sudenpennutkin olivat innoissaan, kun tapasivat vihdoin sen henkilön, joka lymysi vatsassani lähes koko viime vuoden. Koko kokouksen Teevi viihtyi Manducan suojissa tarkkailemassa, mitä tapahtui, mutta uni ei vahingossakaan tavoittanut silmiä. Kotiin tullessa olikin onneksi jo melkein yöunien aika ja vellin jälkeen päästiin nukkumaan. Jonkun aikaa sängystä kuului ”lauleskelua”, mutta nyt se nukkuu. Vihdoinkin.
