Tätskä on jo aiemminkin tehnyt meiän perheen naisväelle rusettipipot, mutta nyt Mennin oma alkoi jo kiristää sen verran päätä, ettei sitä voinut käyttää. Ja huutohan siitä tuli, kun laitoin omani päähän ja Menninkin olisi pitänyt saada laittaa RUSETTIPIPO! Äkkiä tekstiviesti tätskälle ja asia korjaantui. Kiitos taas Lauralle, meillä on aika päheet syyshatut.
Tittidii.. Mennin villatakki on valmis ja se on ihana. Vielä ihanampia ovat sisarukset samanlaisissa villatakeissaan. Vallan mahtavaa.
Syksy on kyllä mun lemppareista lempparein vuodenaika. Silloin on värikästä, viileää, tunnelmallista, saa polttaa kynttilöitä, kaikkea uutta alkaa, auringonvalo on kauniin oranssia, aamuisin nenää nipistelee pikkupakkanen, jalkaan saa vetäistä villasukat ja on helppo hengittää.
Kuvia tuli räpsittyä vähän yli omien tarpeiden ja vaikka jokaisessa tuntui olevan jotain tarkennushäikkää (syystä, jota en osaa teille kertoa), laitan tänne ihan liian monta kuvaa, koska niissä on niin hyvä tunnelma ja koska meillä oli niitä ottaessa niin mukavaa.
Eilen minä reippailin lapsien kanssa kauppaan ja takaisin tuplarattailla. Se, jos mikä on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Sateen yllättäessä ihmetyksen aihetta herätti brittituotteen surkeaakin surkeampi ”myrskysuoja” (eli storm cover). Eikös juuri sillä saarella saada niskaan vettä lähes joka päivä? Luulisi, että sadesuoja olisi hieman paremmin suunniteltu varuste. Tämä ihmetys on jäykkää kirkasta muovia, se ei taivu mihinkään suuntaan ja se höyrystyy sisällä lymyävien lasten hengityksestä alta aikayksikön. Lisäksi se haisee uimarenkaalta ja on mahdotonta saada takaisin säilytyspussiinsa. Ainoan plussan myrskykupla saa siitä, että se todella pitää vettä. Onneksi.
Idea läpinäkyvästä sadesuojasta menee kyllä ihan harakoille, kuten kuvasta näkyy. Väittäisin näkyvyyden olevan noin hernerokkasumuun verrattavissa. Eikä sisäilmanlaatukaan varmaan päätä huimaa. Aluksi Teevi inhosi tätä naaman eteen viritettävää suihkuverhoa, mutta tällä kertaa myrskykuplan asennus sujui ilman suurempia kitinöitä. Riisikakun voimalla kuplan sisällä päästiin polkupyöräkaupan pihaan asti. Siihen sade siltä erää päättyikin. Mitään myrskyä en tämän virityksen kanssa kyllä haluaisi kohdata, mutta lyhyet sadekuurot me vielä päihitetään.
Toiset perustavat pienoispuutarhoja, minä minimetsän. Pelargoniat olivat jo aikaa sitten nähneet parhaat päivänsä ja oli aika heittää ne menemään. Ajattelin ensin ostaa tilalle krysanteemin, mutta päädyinkin hyppäämään syyskukkaosaston yli ja ostamaan suoraan kanervia. Vältytään turhilta hommilta, kun kohta se krysanteemi kuolis kumminkin.
Kanervien kaveriksi olen jo monena syksynä hakenut metsästä piristystä. Viikonloppuna kiipesin Someron kalliolle etsimään sopivia sammalia, varpuja ja risuja koristamaan mun minimetsää. Sieltä löytyikin vaikka mitä ihanaa. Puolukanvarpuja, palleroporonjäkälää, sulkasammalta, karhunsammalta, käkkäräoksia, havuja ja käpyjä. Vähän parempi valikoima kuin tossa pururadan varressa. Sitäpaitsi pururadan varresta ei kehtaa mennä varpuja ja sammalia kiskomaankaan.. Kaupunkielämän tylsyyksiä.
Vielä pitäisi takapihan orvokinraadot siivota metsän tieltä ja kantaa yrttien ja kurpitsan laatikot talvisäilöön odottamaan kevättä. Sitten on pihahommat syksyn osalta kunnossa.
Vihdoin sain sen. Ihanan välikausihaalarin! Tai oikeastaan jopa kaksi. Ensin fb-kirpparilla eräs henkilö tarjosi minulle harmaata po.pin haalaria ja ostin sen. Haalari oli todella hyväkuntoinen ja sopi Teeville täydellisesti, joten päätin jatkaa metsästystä vielä vähän. Huuto.netissä oli huudossa vihreä samanlainen, jota uskalsin nyt huudella kun koko ja malli olivat osoittautuneet sopiviksi. Perjantaina tämäkin ihanuus kotiutui meille. Nyt olen aika paljon köyhempi, mutta hurjan onnellinen. Ihan hymyilyttää lähteä ulos, kun saa pukea niin kivat vaatteet Teeville ja itselle. Sitäpaitsi, nyt me mätsätään hyvin, kun mun goretextakki on ihan saman vihreä ;).
Hyvän ulkonäön lisäksi haalarit ovat laadukkaita. Kummassakaan ei juurikaan näy käytönjälkiä ja molemmat pitävät veden ulkopuolella. Eilen ulkoiltiin vihreän yksilön kanssa vesisateessa ja vaikka olin hieman skeptinen, haalarin sisältä kuoriutui ihan kuiva pieni mies yli tunnin ulkoilun jälkeen. On ehkä ihaninta, ettei tarvitse kiskoa sadevaatteita joka kerta päälle. Ne on vaikea pukea, eikä ne päällä voi olla kovin mukavaa. Koita itse pukeutua liian isoon jätesäkkiin ja nauttia ulkoilusta. Kumipuvut ei henkitä, taivu, liu’u liukumäessä tai näytä hyvältä, joten yök. Ihan kaatosateella rukka on tietty paras valinta, mutta pienet syksyn tihkutukset pärjätään hyvin ilmankin.
Pääasia olisi, että lapsi voi reilusti nauttia ulkoilusta säällä kuin säällä. Partiossa näkee ihan liian usein lapsia, jotka inhoavat sadetta ja kurakelejä vain sen takia, ettei heillä ole oikeanlaisia varusteita. Märissä lenkkareissa ja liian isossa sadetakissa pakkoulkoilu ei välttämättä ole kovin mieltäylentävää. Itselleni kosteat syyspäivät sopivat parhaiten. Goretexia päälle ja pihalle. Ilma on ihanan raikasta hengittää, eikä kamala kuumuus vaivaa. Ei kuitenkaan tarvitse pukea vielä hillittömiä toppakerroksia ja Menninkin varustukseksi riittää vielä villahaalari ja makuupussi vaunuun. Kantoliinaan hänet saa kääräistä sisävaatteissa, kiitos kantotakin.
Kyykkyposeeraukset on nykyään jo ilmiö. Itse menen usein kyykkyyn, kun otan Teevistä kuvia. Tietenkin, että olisin samalla tasolla kuvauskohteen kanssa. Teevistä se on hurjan hauskaa ja nykyään kun kamera haetaan esiin, menee Telkku kyykkyyn odottamaan! :D
Syksy ja neulominen kuuluu yhteen. Niinpä nytkin puikoille on päässyt jotain uutta. Tämän syksyn tavoitteeksi tosin asetin, että ne vanhatkin tulisivat valmiiksi.. Odottamassa on ainakin yksi palmikkopipo ja kahdet sukat.
Tällä kertaa puikoille pääsi kuitenkin ihana 7-veljestä Nostalgia lanka, josta olisi tarkoitus syntyä villapaita Teeville. Kahden illan tuloksena syntyi takakappale eli tämä saattaa olla ihan mahdollinen projekti. Näin syksyn alkulämmittelyksi valitsin ohjeen, jossa neulotaan vain ainaoikeaa. Samalla voi vaikka katsoa telkkaria, eikä virheistä ole suurta huolta. Kunhan välillä muistaa mitata, ettei ihan hirvittävästi tulisi kudottua ylimääräistä.
Laitan nyt kuvan tänne, jotta minulle tulisi suurempi paine saada homma valmiiksi. ;)
