Avainsana-arkisto: syksy

Syysmasennusta ilmassa

Arkielämää,

Vaikka syksy kuuluu lempivuodenaikoihini, kaikkeen kylllästyy joskus. Ja tämä syksy on nyt kestänyt tarpeeksi kauan. Pidän Suomessa juuri siitä, että vuodenajat vaihtuu ja nyt tuntuu siltä, että talvi on unohtanut tulla tänä vuonna kokonaan. Tämä pimeä, kolea ja märkä aika saisi nyt vaihtua reilusti kylmään, valkoiseen ja valoisaan talveen.

Jatkuva pimeys ja se, ettei koskaan osaa päättää mitä laittaisi päälleen, saati lapsen päälle, saa minut kohta hulluksi. Toisena päivänä on +10 astetta ja seuraavana -4. Koskaan ei ole oikeaa määrää vaatetta yllä, vaikka kuinka yrittäisi miettiä. Pimeys tekee meidät kaikki myös apaattisiksi ja laiskoiksi sohvalla nyhjääjiksi.

Tänään tapahtui kaikki syystylsyydet. Ensin puin Teeville talvihaalarin ja se ui hiessä, kun päästiin kaupungille. Seuraavaksi se sai hepulin autossa, kun oli liian kuuma. Masennuin, kun totesin, että pojille on tarjolla vaan tosi rumia vaatteita ja jotain olisi pakko hankkia. (Muutaman käytetyn aarteen kuitenkin löysin.) Sitten mentiin kylään ja laiskoteltiin koko päivä. Se oli kyllä ihan kivaa laiskottelua; lörpöteltiin, hautauduttiin nojatuolin uumeniin ja juotiin teetä. Ipanatkin nukkuivat päikkärit samaan aikaan. Kerrankin.

Käytetyt aarteet.

Tämä illan laiskottelu ei ole ollut yhtään niin kivaa. Teevi on kipeän oloinen ja känisee. Ensin se istui melkein kaksi tuntia sylissä, enkä voinut edes tehdä mitään. Nyt leikki jo maistuu, mutta en jaksa tehdä mitään. Niinpä jumitan ja katson kaikki eiliset sarjat katsomosta ja syön suklaata. Syksy saisi siis tosiaankin loppua, ettei joka ilta tarttis syödä suklaata.

Tänään olen etsinyt inspiraatiota käsityöprojekteihin, jotka nekin on nyt jostain syystä jääneet tauolle. Yhdistääkseni lastenvaatemasennuksen ja käsityöinspiraatiopuutoksen, surffailin nettikaupoissa etsimässä lastenvaatekankaita. Toivottavasti ompelukoneajokorttini ei ole vanhentunut, enkä pilaa ihania kankaita poropeukaloideni kanssa, sillä niin paljon kaikkea kivaa olisi tarjolla. Onneksi Teevin tätskä on aika haka ompelemaan ja tilasin jo tukiopetusta kotiinkuljetuksella.

Toinen innostusta herättänyt idea oli kudotut joulupallot. Tarpeeksi simppeliä, mutta kuitenkin söpöä. Mä en voi alottaa mitään villapaitaa tai muuta loputonta projektia, koska parasta projekteissa on valmiiksi saaminen. Mitä pienemmät projektit, sitä useammin tulee valmista. Joulupalloista sais kivoja sisustusjuttuja ja niitä vois vaikka väkertää lahjaksikin, jos innostusta ja onnistumisia riittää.

Pallot. Kuva: Novita.

Tänään en kuitenkaan aloita yhtään mitään, vaan jatkan tätä laiskottelupäivää sohvannurkassa. Teevikin menee kohta nukkumaan ja Janne on Raumalla vaihtamassa talvirenkaita, joten saan laiskotella ihan rauhassa.

Kotoilua

Arkielämää, ,

Tänään kaupungilla pyöriessäni käteen tarttui uusi amigurumikirja ja kerä puuvillalankaa. Olen jo jonkun aikaa himoinnut tuota Mia Bengtssonin uutta amigurumikirjaa, mutta en ole raaskinut sitä hankkia omaksi. Kirjan hahmot ovat syötävän suloisia ja ohjeet todella selkeitä, sellaisia, että jopa minä osaan väkertää niiden avulla jotain mallia etäisesti muistuttavaa.

Mia Bengtsson - Virkkaa uusia iloisia maskotteja

 

Tarkat ohjeet selkeällä suomen kielellä.

Kotiin päästyä piti kaivaa heti virkkuukoukku kauniiseen käteen ja aloittaa Timmyn virkkaus. Kaupasta ei löytynyt mitään kauniin väristä puuvillalankaa, joka sopisi Teevin lelukopan sävyihin, joten päädyin pinkkiin lankaan. Eiköhän pinkki Timmykin löydä jonkun hyvän kodin, kunhan ensin tulee valmiiksi. Yllättävän helposti koukku pysyi kädessä ja muoto alkoi hahmottua, vaikka viime kerrasta on jo jokunen tovi. Toivottavasti tämä yksilö ei päädy keskeneräisten projektien koppaan odottelemaan, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Tästä se lähtee..

Mun virkatessa Teevi köllötteli lattialla ja tutustui taas omiin varpaisiinsa oikein antaumuksella. Varpaat on niin hyvät, kun ne ei karkaa mihinkään. Muutenkin Teevi on alkanut viihtyä paremmin ja paremmin itsekseen lattiatasossa, kun vähän pääsee liikkumaan ja lelujen käsittely heittelykin luonnistuu aina vaan paremmin. Äidin onneksi liikkuminen on vielä hidasta ja lapsen voi vetää jalasta takaisin, kun meinaa lähteä liian pitkälle. :) Etenemismuotoina käytetään tällä hetkellä kierimistä ja nytkähtelevää peruutusvaihdetta, mutta ryömiminen on enää pienen oivalluksen päässä.

Varpaat jaksaa viihdyttää.

Kun isi vihdoin tuli kotiin, alkoi äidin siivousurakka. Täällä meidän kodissa on käynyt kylässä joku syysmyrskyn tapainen, kun kaikki tavarat oli hyrskynmyrskyn. Teeviä ei huvittanut vaunuilu, joten pojat päätyivät kokoamaan vaunun ratasosaa omaan huoneeseensa. Sillä välin pyykkäsin, tiskasin, järjestin, imuroin ja annoin kyytiä joka paikkaan kertyneelle pölylle. Vielä jäi hommaa huomisellekin, mutta ainakin urakka on nyt aloitettu. Nyt saa hyvällä omallatunnolla lysähtää sohvalle, sytyttää muutaman kynttilän ja virkata syöden samalla pari palaa riviä suklaata.

Valoa pimenevään iltaan.
Syksy ja kynttilät. <3

 

Äitien tekemää ruokaa

Arkielämää, ,

Nyt, kun olen äiti, on minulle tullut ruokastressi. Ruoan pitäisi olla hyvää ja terveellistä ja ennen kaikkea maistua äidin tekemältä. Lauantaina onnistuin jo saamaan ruskeasta kastikkeesta ruskeaa ja ihan syötävän makuistakin. Ehkä siis äitiys on se avain.

Tänään meillä oli Teevin kanssa ohjelmassa perusteellinen kauppareissu ja sosetalkoot. Pakastimen sosevarastot alkoivat jo ehtyä, joten oli aivan pakko suunnata vihannesosastolle ja pistää herkut porisemaan.

Kauppareissut autolla ei enää olekaan niin yksinkertaisia kuin ennen, koska Teevi ei enää mahdu kantokoppaan. Hän ei kuitenkaan osaa istua vielä niin hyvin, että uskaltaisin laittaa istumaan ostoskärryjen penkkiin, joten ainoa mahdollisuus on kantaa tuota reilun 9 kilon painoista mötikkää kantorepussa tai mennä vaunuilla. Vainuissa taas on se ongelma, että niitä työnnellessä ei voi työntää ostoskärryjä ja ostokset pitää kasata jotenkin siihen nukkuvan lapsen päälle. Tänään valitsimme kuitenkin vaunut ja kävelimme läheiseen Prismaan.

Kaunis syksy.
Lehtiä.
Kauppamatkan maisemia ja syksyn satoa.

Kaupasta tarttui mukaan porkkanoita, perunoita, bataattia, parsakaalia, kukkakaalia… ja maissinaksuja. Kotona aloin kuorimaan ja pilkkomaan kaikenmaailman vihanneksia ja istutin Teevin syöttötuoliin katselemaan. Ajattelin testata tuota ”jokaisen äidin lapsen hiljennys” -niksiä ja ojensin Teeville maissinaksun. Ensin naksu sai osakseen kummastuneen ja hieman epäilevän katseen, mutta pian se olikin jo suussa. Eikä aikaakaan, kun naksu oli kadonnut jo parempiin suihin.

"Mikä ihme tää on?"
"Jos mä tätä kuitenkin vähän maistan?!"

Tästä naksukokeilusta innostuneena päätin höyryttää osan porkkanoista, kukkakaalista ja parsakaalista isommiksi paloiksi, jotte Teevi voi kokeilla sormiruokailua. Ostin myös kurkun ja omenan, joita voi antaa sellaisenaan käteen. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan. Ainakin naksua pikkumies osasi jo ihan pureskella kahdella pienen pienellä hampaallaan.

Tästä se lähtee. Löytyy jos vaikka mitä.

Nyt Teevi on jo niin iso, että kasvissoseiden lisäksi pitää väkertää myös liha- ja kalasoseita. Aiemmin tein jo kanasosetta pakastimeen ja tänään oli vuorossa sei ja naudanliha. Vastustin neuvolantätiä ja ostin naudan paistijauhelihaa, koska muuta hyvää lihaa ei ollut saatavilla. Lisäksi kaikissa (neuvolasta saaduissa) ohjeläpysköissä lukee, että kannattaa käyttää kokolihaa tai paistijauhelihaa. Että niin. Uskon kuitenkin syvästi, että itsetehdyt ruoat ovat parempia kuin purkkipöperöt, vaikka sitten käyttäisin jauhettua lihaa.

Soseuttamista vaille valmiit

Nyt Teevillä on taas ainakin kuukaudeksi jos jonkinmoista sosetta valmiina. Vielä pöperöt odottelee pakastamista, mutta suurin homma on jo valmis. Ja siinä sivussa tein aika hyvää nakkikeittoa, ihan melkein äidin tekemän makuista. Ainakin yhden ihmisen mielestä mun tekemä ruoka on sitä äidin tekemän makuista. Ja mummeillahan on aina paremmat pöperöt. :)

Syömään!