Nyt, kun olen äiti, on minulle tullut ruokastressi. Ruoan pitäisi olla hyvää ja terveellistä ja ennen kaikkea maistua äidin tekemältä. Lauantaina onnistuin jo saamaan ruskeasta kastikkeesta ruskeaa ja ihan syötävän makuistakin. Ehkä siis äitiys on se avain.

Tänään meillä oli Teevin kanssa ohjelmassa perusteellinen kauppareissu ja sosetalkoot. Pakastimen sosevarastot alkoivat jo ehtyä, joten oli aivan pakko suunnata vihannesosastolle ja pistää herkut porisemaan.

Kauppareissut autolla ei enää olekaan niin yksinkertaisia kuin ennen, koska Teevi ei enää mahdu kantokoppaan. Hän ei kuitenkaan osaa istua vielä niin hyvin, että uskaltaisin laittaa istumaan ostoskärryjen penkkiin, joten ainoa mahdollisuus on kantaa tuota reilun 9 kilon painoista mötikkää kantorepussa tai mennä vaunuilla. Vainuissa taas on se ongelma, että niitä työnnellessä ei voi työntää ostoskärryjä ja ostokset pitää kasata jotenkin siihen nukkuvan lapsen päälle. Tänään valitsimme kuitenkin vaunut ja kävelimme läheiseen Prismaan.

Kaupasta tarttui mukaan porkkanoita, perunoita, bataattia, parsakaalia, kukkakaalia… ja maissinaksuja. Kotona aloin kuorimaan ja pilkkomaan kaikenmaailman vihanneksia ja istutin Teevin syöttötuoliin katselemaan. Ajattelin testata tuota ”jokaisen äidin lapsen hiljennys” -niksiä ja ojensin Teeville maissinaksun. Ensin naksu sai osakseen kummastuneen ja hieman epäilevän katseen, mutta pian se olikin jo suussa. Eikä aikaakaan, kun naksu oli kadonnut jo parempiin suihin.

Tästä naksukokeilusta innostuneena päätin höyryttää osan porkkanoista, kukkakaalista ja parsakaalista isommiksi paloiksi, jotte Teevi voi kokeilla sormiruokailua. Ostin myös kurkun ja omenan, joita voi antaa sellaisenaan käteen. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan. Ainakin naksua pikkumies osasi jo ihan pureskella kahdella pienen pienellä hampaallaan.

Nyt Teevi on jo niin iso, että kasvissoseiden lisäksi pitää väkertää myös liha- ja kalasoseita. Aiemmin tein jo kanasosetta pakastimeen ja tänään oli vuorossa sei ja naudanliha. Vastustin neuvolantätiä ja ostin naudan paistijauhelihaa, koska muuta hyvää lihaa ei ollut saatavilla. Lisäksi kaikissa (neuvolasta saaduissa) ohjeläpysköissä lukee, että kannattaa käyttää kokolihaa tai paistijauhelihaa. Että niin. Uskon kuitenkin syvästi, että itsetehdyt ruoat ovat parempia kuin purkkipöperöt, vaikka sitten käyttäisin jauhettua lihaa.

Nyt Teevillä on taas ainakin kuukaudeksi jos jonkinmoista sosetta valmiina. Vielä pöperöt odottelee pakastamista, mutta suurin homma on jo valmis. Ja siinä sivussa tein aika hyvää nakkikeittoa, ihan melkein äidin tekemän makuista. Ainakin yhden ihmisen mielestä mun tekemä ruoka on sitä äidin tekemän makuista. Ja mummeillahan on aina paremmat pöperöt. :)

Syömään!