Tiistait on meidän perheen tehopäiviä. Heti aamusta koko porukka suuntaa nokkansa kohti Caribiaa ja vauvauintia. Uinti on Teevin viikon kohokohta. Koko pikkumies heiluu innoissaan kun päästään pukuhuoneeseen ja veteen pulahtaessa sätkintä ja nauru vain yltyy. Teevi on oppinut jo hienosti pitämään päätä veden pinnan yläpuolella ja osaa potkutella jaloilla sammakkopotkuja. Joku kerta täytyy kyllä saada kamera mukaan, sillä se ilo ja energia täytyy saada talteen.
Käymme vauvauinnissa aamuisin, jotta Jannekin ehtii mukaan. Harmillista vain, ettei ryhmässä ole ketään muuta. Olin ajatellut, että vauvauinti on hyvä paikka tutustua muihin lapsiperheisiin, mutta toisin kävi. Toisaalta on mukavaa, että meillä on aika vapaa ohjelma uinnissa ja enimmäkseen saa uiskennella ympäriinsä oman mielen mukaan. Siitä Teevi pitää eniten. Sukeltaminen sen sijaan ei ole niin mukavaa, mutta joka kerta sujuu vähän paremmin. Sukeltemista täytyy harjoitella vielä kotona, ettei se viikon aikana pääse unohtumaan.
Illalla oli vuorossa äidin viikon kohokohta; ratsastustunti.
Pitkään olen himoinnut ratsaille, mutta ei ole ollut rahaa tai en ole vain saanut aikaiseksi. Heinäkuussa kuitenkin ryhdistäydyin, kun halusin saada yhden ihan oman harrastuksen kotipäivien vastapainoksi. (Käyn kyllä partiossakin maanantaisin, mutta en pidä sitä samallalailla omana harrastuksena, kun teen sitä niille pienille.) Nyt olen pitkin syksyä käynyt vaihtelevasti tiistaisin ratsastamassa yhden toisen äidin, Janinan, kanssa. Se on meidän ihan oma rentoutumishetki. Harmillisen usein on vain tullut vettä taivaalta ja tunti on jouduttu perumaan. Tällä viikolla hihkuinkin siis onnesta, kun sää näytti paremmalta ja tunti pidettiin.
Tänään mulla oli auktoriteettiongelmia erään hevosen kanssa. Viime tunnilla se pääsi yllättämään ja säikyttämään mut, kun laitoin sitä valmiiksi. Satulaa laittaessa hevonen yritti potkaista ja oli hyvin levoton. Tällä kertaa siis suhtauduin hevoseen hieman varauksella ja senhän se huomasi. Meidän yhteistyöstä ei tullut juuri mitään ja oli pakko pyytää Janina apuun. Ärsyttää, koska taas meiltä jäi se vaadittava valtataistelu käymättä. Tai käytiinhän se ja hevonen voitti. Voi rähmä. Toisen hevosen kanssa meni paljon paremmin, vaikka se yrittikin tuuppia mua kumoon. Jotenkin itseluottamus oli parempi ja uskalsin sille pistää vastaan. Toivottavasti saan vielä tilaisuuden näyttää tälle ensimmäiselle kuumakallelle kaapinpaikan.
Itse ratsastus meni hyvin. Löntysteltiin pitkin hiekkateitä ja sai vaan nautiskella ratsastuksesta. Ensi viikolla alkaa virallinen alkeiskurssi ja sitten päästään harjoittelemaan erilaisia taitoja vähän paremmin. Innolla odottelen, että pääsee kentälle harjoittelemaan asioita todenteolla. Tähän mennessä on lähinnä maastoiltu, koska hevoset ovat olleet laitumella, eikä kenttää ole ollut tarjolla. Kentällä varmasti pääsee paremmin kokeilemaan eri juttuja. Nyt, kun hevoset on jo tutumpia ja selässä on rento fiilis, on uudet haasteet tervetulleita. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse ottaa takapakkia ja aloittaa kaikkea ihan alusta. Ollaan me kuitenkin jo aika paljon opittu muutaman kuukauden aikana, joten tuntuisi turhauttavalta aloittaa ihan nollasta. Vaikkei sekään varmaan lannistaisi, kun oon niin innoissani kaikista hevostouhuista.
Tiistai on viikon paras päivä!