Meidän blogin julkaisun jälkeen vitsailimme erään ystäväni kanssa, että eihän meidän tarvitse enää nähdä ollenkaan, kun kuulumiset voi lukea blogeista. Tämä on tänäpäivänä harvinaisen totta, kun kaiken voi tehdä, nähdä ja ostaa koneen ääressä. Sukulaiset näkevät lapsen kehityksen nettivauvakirjasta, vaatteet ja muut tavarat voi ostaa nettikaupoista tai jopa nettikirppareilta ja kavereiden kuulumiset luetaan naamakirjasta tai blogeista. Mihin katosivat kahvittelut ja normaali kanssakäyminen?

Nettivauvakirjaan en ole vielä ”sortunut”, mutta nämä muut netin ilmiöt ovat hyvinkin tuttuja. Huomaan tutkiskelevani nettikirpputoreja pitkin päivää ja olenpa yhden bodyn Teeville hankkinutkin naamakirjan kirpparilta. Systeemi toimii ihan hyvin, vaikka kilpailu on kovaa. Tuote maksetaan verkkopankissa ja muutaman päivän päästä ihanainen on postilaatikossa. Helppoa, mutta KALLISTA. Mihin ovat kadonneet max. 0,50€:n tuotteet, kun pöytävuokraltakin vältytään? Ei postikulut voi nostaa bodyn hintaa tuosta alle eurosta jopa 8 euroon! Onhan se tietysti totta, että ei se ole tyhmä joka pyytää..

Itse olen pyrkinyt siihen, että tärkeät ihmiset kuulisivat kuulumiseni ensin minulta, eikä netistä. Erityisen tärkeää tämä on äitini kohdalla, joka on ainut sukulainen, jota ei facebookin välityksellä tavoita. Teevin uusimmista metkuista ja kehityksestä riittää juttuja, joita on hauska kertoa eteenpäin. Ajattelen kuitenkin, että olen aika kriittinen siitä, mikä kaikki päätyy naamakirjan sivuille tai muualle julkiseen levitykseen.

Tuntuu siltä, että kanssakäyminen ihmisten kanssa on huomattavasti vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Tänään yllätyinkin positiivisesti, kun lukioaikainen ystäväni soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Vaikkei olla nähty pitkään aikaan, juttua riitti helposti tunniksi. Puhelusta tuli todella hyvälle tuulelle ja sain virtaa päivään. Ihanaa, että saan koko lukioaikaisen porukan kokoon marraskuun alussa. Tälläisinä hetkinä muistaa, kuinka tärkeitä ystävät ovatkaan. Uudet ja vanhat.

On kehityksessä hyvätkin puolensa. Väitän, että olen pitänyt yhteyttä moneen sellaiseen ihmiseen, joka olisi saattanut muuten jäädä paitsioon kiireen keskellä. Varsinkin Helsinkiin jääneet ystävät ovat pysyneet läheisempinä, kun aika-ajoin lukee kuulumisia naamakirjasta. Tällä hetkellä kaksi ihanaa opiskelukaveriani viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla ja on mukava kuulla myös heidän kuulumisiaan. Tämä tuskin olisi mahdollista näin laajassa mittakaavassa ilman ilmaisia skypepuheluita, facebookia tai sähköpostia.

Mikään ei kuitenkaan voita livetreffejä ystävien kanssa. Tällä hetkellä viikon kohokohtiin kuuluukin vauvatreffit Teevin tyttöystävän ja hänen äitinsä kanssa. Otankin nyt tavoitteisiini muuttaa ystäväkulttuuria kahvittelumyönteisemmäksi. Opiskeluaikana bileet oli ”ainut syy” tavata kavereita, eikä meidän ikäiset juuri kahvittele. Heti ensi viikolla kutsun jonkun kylään.

Tervetuloa!