Vaikka syksy kuuluu lempivuodenaikoihini, kaikkeen kylllästyy joskus. Ja tämä syksy on nyt kestänyt tarpeeksi kauan. Pidän Suomessa juuri siitä, että vuodenajat vaihtuu ja nyt tuntuu siltä, että talvi on unohtanut tulla tänä vuonna kokonaan. Tämä pimeä, kolea ja märkä aika saisi nyt vaihtua reilusti kylmään, valkoiseen ja valoisaan talveen.

Jatkuva pimeys ja se, ettei koskaan osaa päättää mitä laittaisi päälleen, saati lapsen päälle, saa minut kohta hulluksi. Toisena päivänä on +10 astetta ja seuraavana -4. Koskaan ei ole oikeaa määrää vaatetta yllä, vaikka kuinka yrittäisi miettiä. Pimeys tekee meidät kaikki myös apaattisiksi ja laiskoiksi sohvalla nyhjääjiksi.

Tänään tapahtui kaikki syystylsyydet. Ensin puin Teeville talvihaalarin ja se ui hiessä, kun päästiin kaupungille. Seuraavaksi se sai hepulin autossa, kun oli liian kuuma. Masennuin, kun totesin, että pojille on tarjolla vaan tosi rumia vaatteita ja jotain olisi pakko hankkia. (Muutaman käytetyn aarteen kuitenkin löysin.) Sitten mentiin kylään ja laiskoteltiin koko päivä. Se oli kyllä ihan kivaa laiskottelua; lörpöteltiin, hautauduttiin nojatuolin uumeniin ja juotiin teetä. Ipanatkin nukkuivat päikkärit samaan aikaan. Kerrankin.

Tämä illan laiskottelu ei ole ollut yhtään niin kivaa. Teevi on kipeän oloinen ja känisee. Ensin se istui melkein kaksi tuntia sylissä, enkä voinut edes tehdä mitään. Nyt leikki jo maistuu, mutta en jaksa tehdä mitään. Niinpä jumitan ja katson kaikki eiliset sarjat katsomosta ja syön suklaata. Syksy saisi siis tosiaankin loppua, ettei joka ilta tarttis syödä suklaata.

Tänään olen etsinyt inspiraatiota käsityöprojekteihin, jotka nekin on nyt jostain syystä jääneet tauolle. Yhdistääkseni lastenvaatemasennuksen ja käsityöinspiraatiopuutoksen, surffailin nettikaupoissa etsimässä lastenvaatekankaita. Toivottavasti ompelukoneajokorttini ei ole vanhentunut, enkä pilaa ihania kankaita poropeukaloideni kanssa, sillä niin paljon kaikkea kivaa olisi tarjolla. Onneksi Teevin tätskä on aika haka ompelemaan ja tilasin jo tukiopetusta kotiinkuljetuksella.

Toinen innostusta herättänyt idea oli kudotut joulupallot. Tarpeeksi simppeliä, mutta kuitenkin söpöä. Mä en voi alottaa mitään villapaitaa tai muuta loputonta projektia, koska parasta projekteissa on valmiiksi saaminen. Mitä pienemmät projektit, sitä useammin tulee valmista. Joulupalloista sais kivoja sisustusjuttuja ja niitä vois vaikka väkertää lahjaksikin, jos innostusta ja onnistumisia riittää.

Tänään en kuitenkaan aloita yhtään mitään, vaan jatkan tätä laiskottelupäivää sohvannurkassa. Teevikin menee kohta nukkumaan ja Janne on Raumalla vaihtamassa talvirenkaita, joten saan laiskotella ihan rauhassa.