Jo alkusyksystä sen aloitin ja nyt on tultu pisteeseen, joka jokaisen käsityön kohdalla tulee vastaan: ei jaksa. Niinpä on tullut aika esitellä projekti täällä blogin puolella, jotta saan suuremmat valmistumispaineet niskaani ja väännän vielä toisen hihan ja hupun tähän ihanaan Menninlämmikkeeseen.

Päätin jo aikanaan Teevin villapaitaa neuloessa, että pienimmäinenkin saa samanmoisen, kunhan kasvaa sellaisiin mittoihin, ettei heti venähdä ulos paidasta. 7-veljestä on aika paksu lanka, eikä ihan pikkuruista takkia olisi saanut tästä väkerrettyäkään. Langaksi valikoitui viime syksyn jälkeen kauppoihin ilmestynyt puna-oranssi 7-veljestä Nostalgia, kun harmaa tuntui liian tylsältä. Samaa ohjetta noudatellen neulon nyt kokoa 74cm, joka siis vastaa vähintään kokoa 80cm.Teevin 92 senttinen takki on nimittäin edelleen sopivan väljä, vaikka tyyppi muuten verhoaa itsensä koon 98/104 vaatteisiin.

Haaveenani olisi saada takki viikon sisään valmiiksi, jotta ehtisin kuvata sisaruksia villatakkeineen lehtikasoissa ja ruskan väriloistossa. Toinen taka-ajatus tässä valmistumisaikataulussa on se, että lauantaina suunnataan isomummilaan Somerolle ja neuleguruni Elina-mummi voisi auttaa nappilistan neulomisessa. Jostain syystä kaikki muu onnistuu, mutta en osaa poimia silmukoita kauniisti neuleen reunasta. Ennen nappilistaa olisi vielä vuorossa huppu ja toinen hiha. Näitä varten tosin täytyy mennä lankakaupoille, koska langanmenekki on paljon ohjetta suurempi. Kaksi kerää loppui lyhyeen ja huppuun menee hurjan paljon lankaa.

Niinpä huomenna lankakaupan kautta luennolle ja puikot heilumaan. Melkein koko takki onkin syntynyt luentojen sivutuotteena. Minun mielestäni on helpompi keskittyä kuuntelemiseen samalla kun neulon. Jos ei ole mitään hommaa käsille, ajatukset harhailevat minne sattuu ja kuuntelemisesta ei tule mitään. Tämä on sitäpaitsi niin helppo ohje, että neulominen sujuu vaikka silmät kiinni. Onneksi, sillä muuten se ei ehkä ikinä tulisi valmiiksi..