Eilen kävin pilatestunnilla. Pilates pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille äiti-ihmisille, mielellään heti synnytyslaitokselta saatavalla lähetteellä. Niin mukavaa, hyödyllistä ja tehokasta se oli.
Jos haet googlen kuvahaulla sanaa ”pilates”, et välttämättä uskaltaisi pilatestunnille. Nimittäin ei. En ollut yhtä notkea, harmoninen, laiha tai hymyileväinen väännellessäni itseäni omituisiin asentoihin, mutta pidin siitä silti. Kuka ihan oikeasti hymyilee korvasta korvaan keskittyneesti, kun pitää ajatella hengitystahtia, vuorotahtisia käsiä ja jalkoja ja siinä samalla yrittää venyä luonnottomiin mittoihin? No ei kukaan. Ei edes se ohjaaja.
Äiti-ihmisille suosittelen pilatesta sen takia, että se on oiva hetki olla ajattelematta mitään. Pilateshengitys pitää aivot kiireisenä koko tunnin. On yllättävän vaikeaa muistaa hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos (samalla sihisten). Jo sen tekeminen vie ajatukset tehokkaasti uhmataisteluista, päiväunettomuudesta ja sotkuisesta keittiöstä. Lisäksi pilates kehittää keskivartaloa tukevia lihaksia ja kirsikkana kakun päällä: lantionpohjan lihaksia. Juuri tämä keskivartalon korsetti on pahasti päässyt repsahtamaan, kun sinne väliin on yhdeksäksi tai 18 kuukaudeksi ängennyt salamatkustaja.
Pilatesliikkeet lisäävät keskivartalon voimaa, notkeutta ja liikkuvuutta. Juuri niitä asioita, joita tarvitsemme jokapäiväisessä elämässä ja jotka tukevat meitä myös muissa lajeissa. Tunnilla saa jättää kaikki sarjat kesken, jos siltä tuntuu, mutta annetaan myös lisähaasteita niitä kaipaaville. Pitkät venytykset helpottavat kantamisesta, kyykkimisestä ja lattialla leikkimisestä kipeytyneen selän ja kylkien oloa. Itse rakastin eniten liikettä, jossa jalat laitettiin salmiakkiasentoon kropan eteen, käsillä otettiin nilkoista kiinni ja sitten kiikuttiin edestakaisin lähes niskaseisontaan ja siitä aloitusasentoon. Hyvin rutisi selkä.
Ensimmäinen tunti meni hengittämiseen keskittyen, mutta väitän, että onnistuin tavoittamaan liikkeet ainakin etäisesti. Lajissa hauskaa on se, ettei siinä tarvitse olla mitenkään hyvä, jotta siitä voi nauttia. Olen varma, että pian notkeus, hengitystekniikka ja kehonhallinta lisääntyy niin, että liikkeistä tulee helpompia ja voin vaikka yrittää hymyillä sihisemisien välissä. Saatan myös muutaman kerran jälkeen muistaa, mitä tarkoittikaan merenneito tai sotilas. Helpottaa kummasti, kun tietää, mistä puhutaan!
Tästä pilateskokemuksesta voimaantuneena kipittelin kuntosalilta kotiin läpi vesilammikoiden ja loskasöhjöteiden. Tällä kertaa matkaa kertyi oikeasti 5,6km. Puolessa välissä Janne oli lasten ja rattaiden kanssa vastassa ja jatkoimme kotiin koko perheen voimin. Tiistaina gepsi oli keksinyt ihan omia lisälenkkejä ja illalla lannistuin, kun huomasin että olinkin juossut vain vajaa 4km. Höh. No se olisikin ollut melkoinen suoritus juosta 5km niin kovaa. Ehkä voin ottaa sen tavoitteeksi tälle keväälle. :)