Avainsana-arkisto: liikunta

Pilates

Arkielämää, ,

Eilen kävin pilatestunnilla. Pilates pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille äiti-ihmisille, mielellään heti synnytyslaitokselta saatavalla lähetteellä. Niin mukavaa, hyödyllistä ja tehokasta se oli.

Jos haet googlen kuvahaulla sanaa ”pilates”, et välttämättä uskaltaisi pilatestunnille. Nimittäin ei. En ollut yhtä notkea, harmoninen, laiha tai hymyileväinen väännellessäni itseäni omituisiin asentoihin, mutta pidin siitä silti. Kuka ihan oikeasti hymyilee korvasta korvaan keskittyneesti, kun pitää ajatella hengitystahtia, vuorotahtisia käsiä ja jalkoja ja siinä samalla yrittää venyä luonnottomiin mittoihin? No ei kukaan. Ei edes se ohjaaja.

Äiti-ihmisille suosittelen pilatesta sen takia, että se on oiva hetki olla ajattelematta mitään. Pilateshengitys pitää aivot kiireisenä koko tunnin. On yllättävän vaikeaa muistaa hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos (samalla sihisten). Jo sen tekeminen vie ajatukset tehokkaasti uhmataisteluista, päiväunettomuudesta ja sotkuisesta keittiöstä. Lisäksi pilates kehittää keskivartaloa tukevia lihaksia ja kirsikkana kakun päällä: lantionpohjan lihaksia. Juuri tämä keskivartalon korsetti on pahasti päässyt repsahtamaan, kun sinne väliin on yhdeksäksi tai 18 kuukaudeksi ängennyt salamatkustaja.

Pilatesliikkeet lisäävät keskivartalon voimaa, notkeutta ja liikkuvuutta. Juuri niitä asioita, joita tarvitsemme jokapäiväisessä elämässä ja jotka tukevat meitä myös muissa lajeissa. Tunnilla saa jättää kaikki sarjat kesken, jos siltä tuntuu, mutta annetaan myös lisähaasteita niitä kaipaaville. Pitkät venytykset helpottavat kantamisesta, kyykkimisestä ja lattialla leikkimisestä kipeytyneen selän ja kylkien oloa. Itse rakastin eniten liikettä, jossa jalat laitettiin salmiakkiasentoon kropan eteen, käsillä otettiin nilkoista kiinni ja sitten kiikuttiin edestakaisin lähes niskaseisontaan ja siitä aloitusasentoon. Hyvin rutisi selkä.

Ensimmäinen tunti meni hengittämiseen keskittyen, mutta väitän, että onnistuin tavoittamaan liikkeet ainakin etäisesti. Lajissa hauskaa on se, ettei siinä tarvitse olla mitenkään hyvä, jotta siitä voi nauttia. Olen varma, että pian notkeus, hengitystekniikka ja kehonhallinta lisääntyy niin, että liikkeistä tulee helpompia ja voin vaikka yrittää hymyillä sihisemisien välissä. Saatan myös muutaman kerran jälkeen muistaa, mitä tarkoittikaan merenneito tai sotilas. Helpottaa kummasti, kun tietää, mistä puhutaan!

Tästä pilateskokemuksesta voimaantuneena kipittelin kuntosalilta kotiin läpi vesilammikoiden ja loskasöhjöteiden. Tällä kertaa matkaa kertyi oikeasti 5,6km. Puolessa välissä Janne oli lasten ja rattaiden kanssa vastassa ja jatkoimme kotiin koko perheen voimin. Tiistaina gepsi oli keksinyt ihan omia lisälenkkejä ja illalla lannistuin, kun huomasin että olinkin juossut vain vajaa 4km. Höh. No se olisikin ollut melkoinen suoritus juosta 5km niin kovaa. Ehkä voin ottaa sen tavoitteeksi tälle keväälle. :)

Sehän meni putkeen!

Arkielämää, ,

Tänään tullessani lenkiltä kotiin eteisessä odotti innokas kolmikko.

”Tuu Menni heti näyttämään äitille, mitä sä oot oppinut?” 

möngertäjä

Teevin ryömimisputki on taas kaivettu esiin ja Teevi konttaa sitä edestakaisin päivät pitkät. Tänään Janne oli laittanut Mennin putken suulle kurkkimaan Teevin touhuja ja hetken päästä neiti olikin ollut jo toisessa päässä. Yllätys oli melkoinen. Nimittäin vauhdista ja tekniikasta päätellen menninkäinen on tainnut harjoitella salaa öisin jo pidemmän aikaa.

"Pois tieltä Teevi, mun vuoro!"
”Pois tieltä Teevi, mun vuoro!”

Menni sujahti muutaman metrin matkan alta aikayksikön ja naureskeli mennessään. Päässä isi käänsi ympäri ja sitten uudestaan. Aika hauskaa menoa. Tästä huomasi, että pikkuneiti ihan oikeasti osaa liikkua tavoitteellisesti ja sinne suuntaan, mihin haluaa.

"Kukkuu. Täältä mä tuun!"
”Kukkuu. Täältä mä tuun!”

P.S. Mullakin meni lenkki ihan putkeen. Jaksoin juosta VIISI kilometriä, enkä kertaakaan edes pysähtynyt kävelemään. Hyvä minä! Sykkeet kyllä olivat sen mukaiset, mutta eiköhän sekin asia tästä kevään mittaan muutu. Ainakin juokseminen tuntui kivalta ensimmäisen kilometrin jälkeen, eikä hengästymiskuolema ollut edes lähellä.

Kaksi aurinkoa

Arkielämää, ,

Tänään ulkona nähtiin harvinainen näky; aurinko pilkisti pilvien takaa. Iltapäivällä puettiin talvitamineet niskaan ja kirmattiin pihalle nauttimaan auringon piristävistä säteistä. Kuinka paljon energiaa valosta voikaan saada? Kaksi tuntia hujahti kuin siivillä, eikä kertaakaan tarvinnut vilkuilla kelloa ja odotella sisälle lähtöä. Osavaikutus oli kyllä ihanilla naapureilla, joiden kanssa höpöteltiin niitä näitä sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään. Oli hämmentävän rauhallista. Pojat leikkivät vierekkäin omia juttuja ja ihmettelivät toistensa touhuja. Vielä he ovat sen verran pieniä, että varsinainen yhteisleikki saa odotella jonkin aikaa. Menni puolestaan tutustui lumeen ja keinumiseen. Touhujen välillä Menni keräsi voimia kantorepusta maailman menoa ihmetellen.

aurinkolasikateutta

Kaivoin laatikon pohjalta Teevin vanhat aurinkolasit Mennille, koska lumen ja auringon yhteisvaikutuksesta ulkona oli todella kirkasta. Tänä talvena ei aurinkolaseja ole juuri tarvinnutkaan, joten Teevin lasit ovat viime kesän jäljiltä jääneet pieniksi. Nyt pitäisi pikapikaa tilata uudet, jotta päästään nauttimaan keväthangista. Tänään Teeviä vähän harmitti, kun Menni sai laittaa lasit päähän, eikä hänelle ollut omia.

IMG_0693-1

 

Menni pääsi tänään vähäksi aikaa ihmettelemään lunta maantasalle. On hieman hankalaa ulkoilla, kun Menni ei vielä oikein voi tehdä mitään ja hermot ei millään kestä vaunuissa istumista ulkoilujen ajan. Yritämme silti ulkoilla joka päivä vähintään pari tuntia, jottei sisällä leikit mene ihan överiksi. Odotan kevättä, kun Mennikin pääsee möyrimään pihalla, eikä ole koko ajan kannettavaa mallia. Kantoreppu on kyllä meidän päivien pelastus. Kun kitinä alkaa, siirrän Mennin kantoreppuun katselemaan menoa. Siinä tyttö viihtyy yleensä melko hyvin ja saadaan vähän lisäaikaa ulkoiluun. Tänään Menni pääsi kokeilemaan myös maassa istumista, mutta pitkään en viitsi häntä maassa istuttaa, kun ei hän vielä yhtään liiku. Helposti tulee kylmä, kun vaan nököttää. Sitä ei kyllä naamasta voinut päätellä, sillä hymy ylettyi melkein korvasta korvaan, kun pikkuneiti nautti auringosta.

Maassa

 

Kun Menni pääsi kokeilemaan keinumista elämänsä ensimmäistä kertaa, ei voinut olla varma kumpi oli loistavampi; kevätaurinko vai Mennin hymy? Ihana kikatus alkoi heti keinuun päästessä ja pienet vauhdit vain lisäsivät kikatuksen volyymia. Hurjan hauskaa puuhaa tuo keinuminen.

Keinussa

 

Vielä neiti heiluu keinussa holtittomasti, eikä kädet ylety haalarin sisältä pitämään kiinni. Silti homma näytti miellyttävän ja varmasti keinutaan pieniä hetkiä joka päivä. Pikkuhiljaa istuminen alkaa varmasti sujua paremmin ja lämpimämmällä kelillä kädetkin saadaan käyttöön. :)

Keinussa 2

 

Ihanan kevättalvipäivän päätteeksi on siivottu koko koti siistiksi siistimmäksi ja minä ehdin livistää salillekin. Tänään oli vuorossa Fitness Fusion -tunti. Tunti oli todella mieluinen ja juuri oikean tyyppinen eilisen tehotreenin jälkeen. Ohjelmaan kuului vaikutteita joogasta ja pilateksesta, hiukan keskivartaloa kuormittavia harjoitteita ja pitkät venyttelyt. Tykkäsin. (En tosin saanut ihailla mun kenkiä peilistä, koska tunnilla piti olla paljain jaloin.)

Treenipopot

Arkielämää, ,

Tänään suuntasin taas salille ja tällä kertaa Elixian FitBall-tunnille. Olen nyt hetkellisesti ihastunut ohjattuihin tunteihin, sillä varattua aikaa ei tule niin helposti skipattua kuin ”vain” omatoimisen salitreenin suhteen saattaa käydä. Lemppariksi on muodostunut fast, fit & fabulous, mutta myös kahvakuula ja fitball kuuluvat suosikkeihin. Yritän käydä vähintään kaksi kertaa salilla ja melko hyvin se on onnistunutkin. Mitään suurta stressiä en jaksa kuitenkaan ottaa, jos ihan joka viikko ei ehdi tai jaksa.

Aloittaessani treenaamisen minulla ei ollut mitään salivarusteita ja kävin äkkiä hakemassa kaupasta muutaman kympin treenikengät. Silloin en uskaltanut panostaa varusteisiin, jos harrastus ei miellyttäisikään yhtään. Nyt kuitenkin tiedän, että salilla tulee käytyä ja treenivälineilläkin on tarkoituksensa. Pikkuhiljaa kaappiin on löytynyt urheilurintsikoita, toppeja, juoksutrikoita ja salihanskat. Hyvissä treenikamoissa on kiva suunnata salille ja pirteät värit piristävät omaakin päivää. Kenkiä en kuitenkaan ole raaskinut ostaa. Ennen kuin nyt. Halvat kengät olivat liian kovapohjaiset, eikä niillä onnistunut juokseminen tai hyppiminen luontevasti. Niinpä olen jo pitkään himoinnut uusia kenkiä. Ongelma vain on ollut se, että parempaa laatua saadakseen on muutaman kympin päälle laitettava ainakin sata euroa.

Pari viikkoa sitten kävelin Stadiumiin ja näin nämä:

Kengät

 

Nämä ihanuudet olivat aivan mun väriset ja istuivat jalkaan paremmin kuin sukat. Niinpä sen kauempaa miettimättä marssin kassalle ja lunastin kengät omakseni. Muutaman treenikerran jälkeen voin olla erittäin tyytyväinen päätökseeni. Kengät ovat kevyet ja pehmeät. Niissä on myös paljon parempi pito kuin edellisissä kengissäni. Vanhoilla kengillä punnerrusasennossakin oli vaikea pysyä, kun jalat lipsuivat lattiaa vasten. Nyt lankutuksista lipsuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin kengistä. Ensimmäisellä treenikerralla jalat väsyivät normaalia enemmän, koska kenkien pohja on todella ohut ja joustava. Uskon, että jalat tottuvat kuitenkin nopeasti. Huomenna menen testaamaan FitnessFusion tuntia ja tuijottelemaan mun ihania kenkiä salin peilistä. Ilonsa kullakin. :D

Ensikertalaisena Elixiassa

Arkielämää,

Edelliset kaksi vuotta ovat sisältäneet 18 kuukautta raskautta ja loppuajan imettämistä, joten aktiivinen liikkuminen on ollut melko vähäisellä tasolla ja kroppa koetuksella. Nyt olo on kuin puolityhjällä vappupallolla; raskas ja löysä. Niinpä jo pian Mennin syntymän jälkeen hinku liikunnan pariin on ollut suuri, liikunnan muoto vain on ollut mysteeri.

Jo jonkin aikaa olen harkinnut Elixian jäsenyyttä, koska se on aikataulultaan vapaampi, sisältää lapsiparkkimahdollisuuden (joka onkin ajatustani parempi!), tarjoaa vaihtelua ja on helppo. Meillä täällä Turussa on kolme Elixiaa, joten jostain löytyy varmasti sopiva jumppa kyseisen hetken mielentilaan. Ainoat miinukset Elixia on saanut hinnasta ja siitä, että kuvittelin inhoavani kuntosaliharjoittelua. Molempiin sain helpotusta eilisen ja tämän päivän aikana, kun kurkistin Elixiamaailmaan.

Eilen suuntasin tutustumaan Elixiaan erään ystäväni kanssa ja sain perehdytyksen kuntosalielämään, eikä se ollutkaan yhtään niin vastenmielistä kuin olin ajatellut. Tietenkin oma rapakunto ja kidutusvälineitä muistuttavat laitteet aluksi hirvittivät, mutta oikeilla vastuksilla kuntoilu olikin ihan mukavaa, eikä laitteiden käyttökään vaatinut rakettitieteen tutkintoa. Aloitin mahdollisimman kevyesti ja rauhallisesti, ettei järkyttävä lihassärky veisi kaikkea motivaatiota heti kättelyssä. Strategia taisi toimia, sillä olo tänäänkin on hyvinkin siedettävä. Pientä kolotusta siellä täällä, mutta tietää ainakin liikkuneensa.

Eilisestä innostuneena (ja Elixian nettisivujen kannustamana) suuntasin tänään tekemään omaa sopimusta. Ensimmäisenä minut (ja mukana ollut Menni) ohjattiin tutustumaan lapsiparkkiin. Olin ajatellut, että lapsiparkki saattaisi sopia Teeville jos me Mennin kanssa mentäisiin vauvajumppaan. Mielessäni ei kuitenkaan kertaakaan edes käväissyt, että myös kaksikuisen Mennin saisi viedä parkkiin. Niin se kuitenkin vain on. Menni toivotettiin tervetulleeksi, vaipat luvattiin vaihtaa ja maitoakin annetaan, jos tarve vaatii. Paikalla on aina kaksi koulutettua lastenhoitajaa ja lapset ikäänkatsomatta saavat luotettavaa hoitoa, kun äidit jumppaa. Ja kaikki tämä kuuluu diiliin automaattisesti. Onneks mulla on lapsia, menis muuten nekin rahat hukkaan. :)

Toisen yllätyksen koin, kun automaattisesti sain opiskelija-alennusta, kun sanoin että opiskelin päätoimisesti ennen kuin jäin äippälomalle. Tämä alennus ei päätä huimannut, mutta pienikin etu on etu. Varsinkin kun tulotkaan eivät päätä huimaa.

Uskon, että tämä rahallinen sitoutuminen aiheuttaa jonkunnäköistä painetta suunnata sinne salille vähintään pari kertaa viikossa. Onneksi Elixiassa on tarjolla myös paljon erilaisia ohjattuja tunteja, sillä yksin olen kyllä helposti lusmuilevaa sorttia. Ryhmäpaine aiheuttaa ylimääräisiä kierroksia ja liikunnasta saa enemmän irti. Salikerroille täytyy raahata joku kaveri, että tulee treenattua tehokkaasti. Seuraavaksi ohjelmistossa on torstain zumbatunti, jonne lupasin lähteä Janinan kanssa. Mitähän siitäkin tulee, kun omaa tajuttoman meduusan rytmitajun?

NiHaSe

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Menni on tänään harjoittanut niska-hartia-selkäjumppaa olohuoneen lattialla. Selkälihakset alkaa jo olla tikissä ja pää pysyy pitkiäkin aikoja pystyssä ihan ite. Myös hartioita on treenattu, kun pikku menninkäinen könyää jo käsien varaan katselemaan ympärilleen. Kerrankin ehdin kameran kanssa paikalle ja tuloksena syntyi tällaista:

Tästä jumppatuokiosta innostuneena aloin pohtia myös omaa liikkumista. Olisi ihanaa päästä jollekin ohjatulle liikuntatunnille, koska olen ehkä maailman huonoin lenkille lähtijä. Varsinkin kun tulee loska ja kylmä. Kun edellisestä kunnon lenkistä on hurahtanut pari vuotta ja kaksi raskautta, olettaisin myös turhautumisen olevan suuri. Tutkin Elixian hintataulukkoa ja vähän ne summat kirveltää mieltä, mutta etuna olisi se, että pääsisi ohjatuille liikuntatunneille, kun itselle sopii. Myös lajeja voisi vaihdella, eikä olisi koko syksyä sidottu siihen ainaiseen tiistain aerobiciin. Jos ei pääse tiistaina, menee sitten vaikka keskiviikkona. Elixiassa olisi tarjolla myös vauvajumppaa, johon halusin jo Teevin vauva-aikana, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Nyt tosin joutuisin laittamaan Teevin lapsiparkkiin, kun menisin Mennin kanssa jumppaan. Onneksi sekin kuuluu hintaan.

Kuntosalilla en ole koskaan käynyt, enkä pidä ajatuksesta, että menisin kuntosalille juoksemaan juoksumatolla.. Mieluummin kuitenkin juoksen pihalla kuin hikisellä salilla. Joitakin juttuja voisin kuitenkin kokeilla myös kuntosalimaailmasta, jos joku viisaampi opastaisi alkuun. Kuntosalin ehdoton etu on se, ettei se ole mitenkään aikataulutettua ja voisin mennä sinne kun siltä tuntuu. Ehkäpä suurelta tuntuva kuukausimaksu ajaisi minut tehokkaammin liikkeelle kuin ikkunasta näkyvä harmaa syyskeli lenkille. Olisi se ainakin halvempaa kuin ratsastus, johon olen nyt saanut hetkellisen kammon. Pelottaa, että putoan ja murran vaikka käden.. Miten mä sitten selviän kahden vaippaikäisen kanssa yksin kotona?

Elixiassa otettiin elokuun alussa käyttöön mahdollisuus kuukausijäsenyyteen, jolloin ei tarvitse koko vuodeksi sitoutua tähän touhuun ja voi olla kesäkuukaudet vaikka maksamatta. Täydellistä tässä diilissä on se, että se maksaa tasan saman verran kuin vuosijäsenyys jaettuna kuukausiin. Joku koira tähän hommaan on kuitenkin varmaan haudattu? Voisin kuitenkin sijoittaa itseeni ainakin kuukauden verran ja katsoa sitten, kuinka paljon todella ehtisin tätä hyödyntää. Pari kertaa viikossakin olisi jo huimaa!