Edelliset kaksi vuotta ovat sisältäneet 18 kuukautta raskautta ja loppuajan imettämistä, joten aktiivinen liikkuminen on ollut melko vähäisellä tasolla ja kroppa koetuksella. Nyt olo on kuin puolityhjällä vappupallolla; raskas ja löysä. Niinpä jo pian Mennin syntymän jälkeen hinku liikunnan pariin on ollut suuri, liikunnan muoto vain on ollut mysteeri.

Jo jonkin aikaa olen harkinnut Elixian jäsenyyttä, koska se on aikataulultaan vapaampi, sisältää lapsiparkkimahdollisuuden (joka onkin ajatustani parempi!), tarjoaa vaihtelua ja on helppo. Meillä täällä Turussa on kolme Elixiaa, joten jostain löytyy varmasti sopiva jumppa kyseisen hetken mielentilaan. Ainoat miinukset Elixia on saanut hinnasta ja siitä, että kuvittelin inhoavani kuntosaliharjoittelua. Molempiin sain helpotusta eilisen ja tämän päivän aikana, kun kurkistin Elixiamaailmaan.

Eilen suuntasin tutustumaan Elixiaan erään ystäväni kanssa ja sain perehdytyksen kuntosalielämään, eikä se ollutkaan yhtään niin vastenmielistä kuin olin ajatellut. Tietenkin oma rapakunto ja kidutusvälineitä muistuttavat laitteet aluksi hirvittivät, mutta oikeilla vastuksilla kuntoilu olikin ihan mukavaa, eikä laitteiden käyttökään vaatinut rakettitieteen tutkintoa. Aloitin mahdollisimman kevyesti ja rauhallisesti, ettei järkyttävä lihassärky veisi kaikkea motivaatiota heti kättelyssä. Strategia taisi toimia, sillä olo tänäänkin on hyvinkin siedettävä. Pientä kolotusta siellä täällä, mutta tietää ainakin liikkuneensa.

Eilisestä innostuneena (ja Elixian nettisivujen kannustamana) suuntasin tänään tekemään omaa sopimusta. Ensimmäisenä minut (ja mukana ollut Menni) ohjattiin tutustumaan lapsiparkkiin. Olin ajatellut, että lapsiparkki saattaisi sopia Teeville jos me Mennin kanssa mentäisiin vauvajumppaan. Mielessäni ei kuitenkaan kertaakaan edes käväissyt, että myös kaksikuisen Mennin saisi viedä parkkiin. Niin se kuitenkin vain on. Menni toivotettiin tervetulleeksi, vaipat luvattiin vaihtaa ja maitoakin annetaan, jos tarve vaatii. Paikalla on aina kaksi koulutettua lastenhoitajaa ja lapset ikäänkatsomatta saavat luotettavaa hoitoa, kun äidit jumppaa. Ja kaikki tämä kuuluu diiliin automaattisesti. Onneks mulla on lapsia, menis muuten nekin rahat hukkaan. :)

Toisen yllätyksen koin, kun automaattisesti sain opiskelija-alennusta, kun sanoin että opiskelin päätoimisesti ennen kuin jäin äippälomalle. Tämä alennus ei päätä huimannut, mutta pienikin etu on etu. Varsinkin kun tulotkaan eivät päätä huimaa.

Uskon, että tämä rahallinen sitoutuminen aiheuttaa jonkunnäköistä painetta suunnata sinne salille vähintään pari kertaa viikossa. Onneksi Elixiassa on tarjolla myös paljon erilaisia ohjattuja tunteja, sillä yksin olen kyllä helposti lusmuilevaa sorttia. Ryhmäpaine aiheuttaa ylimääräisiä kierroksia ja liikunnasta saa enemmän irti. Salikerroille täytyy raahata joku kaveri, että tulee treenattua tehokkaasti. Seuraavaksi ohjelmistossa on torstain zumbatunti, jonne lupasin lähteä Janinan kanssa. Mitähän siitäkin tulee, kun omaa tajuttoman meduusan rytmitajun?