Aihearkisto: Arkielämää

Viikonloppufiiliksiä ja lemmikkiasiaa

22/02/2013Arkielämääarki, bitti, Menni, Teevi, vapaallaMilla

Pitkästä aikaa on perjantai, eikä me olla lähdössä minnekään. Yleensä me livistetään Turusta heti perjantai-iltapäivällä ja palaamme vasta sunnuntai-iltana takaisin. Tämän viikonlopun aiomme kuitenkin viettää ihan vain kotosalla. Täälläkin on tiedossa mukavaa ohjelmaa ainakin huomiseksi. :)

Viime viikonloppua vietettiin vaarilassa, mun isän luona Espoossa. Siellä otettiin rennosti (kuten kuvasta näkyy), saunottiin, käytiin katsomassa alamäkiluistelua, leivottiin kakkua ja tehtiin tuttavuutta erikokoisten eläinten kanssa. Teevin lemppari on ”mauuu” eli kissa. Teevi seurailee kissoja ja silittelee niitä mielellään. Meidän oma mau asustaa tällä hetkellä Rauman mummulassa, koska me on reissattu sen verran paljon ja jossain vaiheessa Teevin ja Bitin yhteiselo ei oikein sujunut, kun Teevi repi kissaneitiä aina hännästä. Vaikka Bitti on maailman kiltein kissa ja sitä melkein saakin kantaa hännästä, ei sekään ihan kaikkea kestänyt. Osa huitovista pikkukäsistä tulkittiin väärin ja silitystä tavoittelevat sormet saivat kynnestä. Lisäksi Bitti oppi ärsyttämään Teeviä makaamalla puolen metrin päässä, jotta Teevi tulisi koskemaan. Nyt pitäisi miettiä, saako Bitti jäädä maalle asumaan vai otetaanko mau takaisin kotiin. Ainakin Teevi olisi ikionnellinen omasta mausta. Täytyisi kokeilla, miten lomafiilistelijä sopeutuisi takaisin kaupunkiasujaksi. Ulos kun ei pääse ilman hihnaa täällä meillä. Kyllä meillä kaikilla on sitä ainakin ikävä.

Menni puolestaan on koiraihmisiä. Pieni Vilho viihdytti neitiä pari viikkoa sitten Raumalla ja nyt viihdyttäjän rooliin pääsi Dianan pieni Pepi-koira. Se kun oli neidin kanssa melkein samankokoinenkin. Koiraa Menni saa kyllä odottaa siihen asti, että osaa kulkea sen kassa itse ulkona. Minäkin haluaisin joskus koiran, mutta en nyt, kun ulos lähtöä varten pitäisi joka kerta pukea kolme ihmistä. Ehkä sitten joskus, kun meillä on vähän suurempi oma piha, jolla koira voisi juoksennella itsekseenkin.

Nyt lähdetään kuitenkin ulos nauttimaan iltapäivän valoisuudesta ja huomenna aloitetaan päivä Teevin kanssa juniorijumpalla. Lisäksi meille saapuu ihania vieraita Turun toiselta reunalta. :)

Kaksi aurinkoa

20/02/2013Arkielämääliikunta, Menni, ulkoiluMilla

Tänään ulkona nähtiin harvinainen näky; aurinko pilkisti pilvien takaa. Iltapäivällä puettiin talvitamineet niskaan ja kirmattiin pihalle nauttimaan auringon piristävistä säteistä. Kuinka paljon energiaa valosta voikaan saada? Kaksi tuntia hujahti kuin siivillä, eikä kertaakaan tarvinnut vilkuilla kelloa ja odotella sisälle lähtöä. Osavaikutus oli kyllä ihanilla naapureilla, joiden kanssa höpöteltiin niitä näitä sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään. Oli hämmentävän rauhallista. Pojat leikkivät vierekkäin omia juttuja ja ihmettelivät toistensa touhuja. Vielä he ovat sen verran pieniä, että varsinainen yhteisleikki saa odotella jonkin aikaa. Menni puolestaan tutustui lumeen ja keinumiseen. Touhujen välillä Menni keräsi voimia kantorepusta maailman menoa ihmetellen.

Kaivoin laatikon pohjalta Teevin vanhat aurinkolasit Mennille, koska lumen ja auringon yhteisvaikutuksesta ulkona oli todella kirkasta. Tänä talvena ei aurinkolaseja ole juuri tarvinnutkaan, joten Teevin lasit ovat viime kesän jäljiltä jääneet pieniksi. Nyt pitäisi pikapikaa tilata uudet, jotta päästään nauttimaan keväthangista. Tänään Teeviä vähän harmitti, kun Menni sai laittaa lasit päähän, eikä hänelle ollut omia.

Menni pääsi tänään vähäksi aikaa ihmettelemään lunta maantasalle. On hieman hankalaa ulkoilla, kun Menni ei vielä oikein voi tehdä mitään ja hermot ei millään kestä vaunuissa istumista ulkoilujen ajan. Yritämme silti ulkoilla joka päivä vähintään pari tuntia, jottei sisällä leikit mene ihan överiksi. Odotan kevättä, kun Mennikin pääsee möyrimään pihalla, eikä ole koko ajan kannettavaa mallia. Kantoreppu on kyllä meidän päivien pelastus. Kun kitinä alkaa, siirrän Mennin kantoreppuun katselemaan menoa. Siinä tyttö viihtyy yleensä melko hyvin ja saadaan vähän lisäaikaa ulkoiluun. Tänään Menni pääsi kokeilemaan myös maassa istumista, mutta pitkään en viitsi häntä maassa istuttaa, kun ei hän vielä yhtään liiku. Helposti tulee kylmä, kun vaan nököttää. Sitä ei kyllä naamasta voinut päätellä, sillä hymy ylettyi melkein korvasta korvaan, kun pikkuneiti nautti auringosta.

Kun Menni pääsi kokeilemaan keinumista elämänsä ensimmäistä kertaa, ei voinut olla varma kumpi oli loistavampi; kevätaurinko vai Mennin hymy? Ihana kikatus alkoi heti keinuun päästessä ja pienet vauhdit vain lisäsivät kikatuksen volyymia. Hurjan hauskaa puuhaa tuo keinuminen.

Vielä neiti heiluu keinussa holtittomasti, eikä kädet ylety haalarin sisältä pitämään kiinni. Silti homma näytti miellyttävän ja varmasti keinutaan pieniä hetkiä joka päivä. Pikkuhiljaa istuminen alkaa varmasti sujua paremmin ja lämpimämmällä kelillä kädetkin saadaan käyttöön. :)

Ihanan kevättalvipäivän päätteeksi on siivottu koko koti ~~siistiksi~~ siistimmäksi ja minä ehdin livistää salillekin. Tänään oli vuorossa Fitness Fusion -tunti. Tunti oli todella mieluinen ja juuri oikean tyyppinen eilisen tehotreenin jälkeen. Ohjelmaan kuului vaikutteita joogasta ja pilateksesta, hiukan keskivartaloa kuormittavia harjoitteita ja pitkät venyttelyt. Tykkäsin. (En tosin saanut ihailla mun kenkiä peilistä, koska tunnilla piti olla paljain jaloin.)

Viikkomenu 2

20/02/2013Arkielämääarki, herkut, kotihommia, Teevi, uudet taidotMilla

Ihan vain todistaakseni itselleni ja teille muille, että pysyn suunnitelmassa, aion nyt esitellä meidän tämän viikon ruokalistan. Ruokalista on saanut inspiraationsa valeäidin viikkomenuusta, mutta lisäilin sinne myös omiani. Kauppareissu suoritettiin maanantaina ja listan pituudeta huolimatta loppusumma oli yllättävän pieni. Tai no, niinhän se aina on, kun ei tarvitse ostaa vaippoja.

Tällä viikolla meillä on syöty ja syödään seuraavaa:

Maanantai:
Pyttipannu

Tiistai:
Toscanan cannellonivuoka

Keskiviikko:
Pestokanariisivuoka

Torstai:
Porkkanasosekeitto

Perjantai:
Kylmäsavulohipasta

Tavoitteeni viikkomenun luonnissa täyttyy, jos listalta löytyy yksi kalaruoka, yksi uuniruoka ja yksi keitto. Lihoja yritän vaihdella monipuolisesti, ettei koko viikkoa syötäisi jauhelihaa. Vielä kun oppisin tekemään ruokaa perunoista. Tai ei kysymys ole osaamisesta; mä vaan inhoan perunoiden kuorimista. Meillä on perunoita tasan peruna-sipulisekoituksessa.

Eilen testasimme tuota cannellonivuokaa, joka sai meillä lempinimen sibeliusmonumentti. Ruoka oli kyllä maistuvaa, mutta valmistusprosessi melkoinen. En ehkä enää ikinä halua tunkea jauhelihakastiketta cannellonien sisään. Ainakaan arkiruokana. Jos makaroniksi valitsee vaikkapa simpukkapastan, tämä ruoka olisi erinomainen arkipöydän herkku. Lisäksi ohjeessa on ainakin puolet liikaa tuota valkokastiketta ja cannellonien päät kärähtivät uunissa melko nopeasti. Täytyy ensi kerralla muistaa laittaa folio vuoan päälle, jos aion vielä cannelloneista tätä tehdä. Ehdottoman plussan ansaitsee tämän ohjeen jauhelihakastike. Pinaatti on tainnut löytää tiensä meidän kauppalapulle jäädäkseen.

Tällä hetkellä uunissa hautuu pestokanavuoka, joka oli helppo tehdä Teevin kanssa kahdestaankin. Teevi tykkää tosi paljon seurata kokkaamista ja leipomista vierestä. Kun keittiössä tapahtuu, Teevi raahaa oman TrippTrappinsa työtason viereen ja kiipeä aitiopaikalle katsomaan, mitä tällä kertaa valmistuu. Pikkuhiljaa olen antanut Teeville pieniä hommia ja hän saa esimerkiksi kaataa jauhoja tai riisejä mitasta astiaan. Pestovuokaa tehdessäkin Teevi ”mittasi” riisit vuokaan ja holautti fetat perään. Tämä on niin helppo ruoka, että parin vuoden päästä Teevi saa tehdä sen jo ihan itse. :D Jos aikuinen vaan nostaa vuoan uuniin ja pois sieltä. Hienosti Teevi kyllä tietää, ettei uuniin tai hellalla oleviin kattiloihin tai paistinpannuihin saa koskea. Joskus se kuitenkin unohtuu, jos pannulla on esimerkiksi nakkeja. Silloin täytyy äidin olla valppaana nappaamaan pienet sormet talteen.

Pienempänä Teevi istui tiskialtaassa seuraamassa keittiöpuuhia. Ehkä se olisi kohta Mennille sopiva paikka, kun lattialta alkaa kuulua hyvin nopeasti kärsimätöntä kitinää.

Treenipopot

19/02/2013Arkielämäähankintoja, harrastukset, liikuntaMilla

Tänään suuntasin taas salille ja tällä kertaa Elixian FitBall-tunnille. Olen nyt hetkellisesti ihastunut ohjattuihin tunteihin, sillä varattua aikaa ei tule niin helposti skipattua kuin ”vain” omatoimisen salitreenin suhteen saattaa käydä. Lemppariksi on muodostunut fast, fit & fabulous, mutta myös kahvakuula ja fitball kuuluvat suosikkeihin. Yritän käydä vähintään kaksi kertaa salilla ja melko hyvin se on onnistunutkin. Mitään suurta stressiä en jaksa kuitenkaan ottaa, jos ihan joka viikko ei ehdi tai jaksa.

Aloittaessani treenaamisen minulla ei ollut mitään salivarusteita ja kävin äkkiä hakemassa kaupasta muutaman kympin treenikengät. Silloin en uskaltanut panostaa varusteisiin, jos harrastus ei miellyttäisikään yhtään. Nyt kuitenkin tiedän, että salilla tulee käytyä ja treenivälineilläkin on tarkoituksensa. Pikkuhiljaa kaappiin on löytynyt urheilurintsikoita, toppeja, juoksutrikoita ja salihanskat. Hyvissä treenikamoissa on kiva suunnata salille ja pirteät värit piristävät omaakin päivää. Kenkiä en kuitenkaan ole raaskinut ostaa. Ennen kuin nyt. Halvat kengät olivat liian kovapohjaiset, eikä niillä onnistunut juokseminen tai hyppiminen luontevasti. Niinpä olen jo pitkään himoinnut uusia kenkiä. Ongelma vain on ollut se, että parempaa laatua saadakseen on muutaman kympin päälle laitettava ainakin sata euroa.

Pari viikkoa sitten kävelin Stadiumiin ja näin nämä:

Nämä ihanuudet olivat aivan mun väriset ja istuivat jalkaan paremmin kuin sukat. Niinpä sen kauempaa miettimättä marssin kassalle ja lunastin kengät omakseni. Muutaman treenikerran jälkeen voin olla erittäin tyytyväinen päätökseeni. Kengät ovat kevyet ja pehmeät. Niissä on myös paljon parempi pito kuin edellisissä kengissäni. Vanhoilla kengillä punnerrusasennossakin oli vaikea pysyä, kun jalat lipsuivat lattiaa vasten. Nyt lankutuksista lipsuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin kengistä. Ensimmäisellä treenikerralla jalat väsyivät normaalia enemmän, koska kenkien pohja on todella ohut ja joustava. Uskon, että jalat tottuvat kuitenkin nopeasti. Huomenna menen testaamaan FitnessFusion tuntia ja tuijottelemaan mun ihania kenkiä salin peilistä. Ilonsa kullakin. :D

Viikkomenu

14/02/2013Arkielämääarki, herkut, kotihommiaMilla

”Mitäs hyvää jauhelihasta?” lienee suomalaiskotien yleisin kysymys, kun mietitään seuraavaa ruokalajia. Tässä vaiheessa kaikilla on yleensä jo nälkä ja ruoalla kiire pöytään. Luovuudelle ei juuri jää aikaa.

Tällä viikolla koin todellisen kyllästymisen ainaiseen jauhelihakastiketta ja nakkikeittoa -viikkomenuuseen ja päätin, että meillä syödään jotain ihan muuta. Tai toki meillä edelleen syödään jauhelihakastiketta, mutta välillä jotain muutakin. Surffailin jonkin aikaa Pirkan nettisivuilla ja etsin meidän suille sopivia reseptejä. Jotain simppeliä, nopeaa, suhteellisen turvallista ja ennen kaikkea vaihtelua normiruokiin. Tältä näytti meidän viikkomenu tällä kertaa:

Maanantai:
Kinkkukiusaus Mustapekkakermalla

Tiistai:
Pinaattinen kanapasta

Keskiviikko:
Kylmäsavulohikeitto

Torstai:
Eilistä keittoa ja spagettikastiketta Janinalla

Perjantai:
Yllätys. Saa nähdä, jos Henna tarjoaa meille jotain. :D

Tälle viikolle pääsi kokeiluun siis vain kaksi uutta ruokalajia, koska kyllästymiseni päivänä kinkkukiusausaineet odottivat jo kaapissa ja niillä mentiin. Loppuviikon aiomme kuokkia muiden lihapadoilla, joten menusen ei voi vaikuttaa. Tiistaina kuitenkin syötiin älyttömän hyvää pinaatti-kana-fetapastaa. Se täytti kaikki vaatimukset ja jää varmasti helppojen arkiruokien listalle. Myös kylmäsavulohikeitto oli herkullista ja sekin on tullut jäädäkseen. Kalaruokia pitäisi saada listalle vähän enemmän, sillä ne on hyviä, mutta usein jäävät valmistamatta kuitenkin. Varsinkin, kun Teevi kauhoi keittolautasellisen parempiin suihin alta aikayksikön ja lisääkin piti saada. Saman vastaanoton saa yleensä myös lasagne ja kinkkukiusaus.

Ilman selkeää suunnitelmaa viikkomenuta ei tule noudatettua ja kummalliset ainesosat jää kokonaan käyttämättä. Tulee vain ihmeteltyä puolen vuoden päästä, että miksi hitossa mulla on pakastimessa pinaattia ja jääkaapissa homehtunut lime. Siitäpä syystä yritän (taas) ottaa ohjelmistoon viikkosuunnitelman laatimisen, kauppareissun suorittamisen alkuviikosta ja suunnitelmassa pysymisen. Ainakin tämä tynkäviikko onnistui mitä parhaiten. Kaikilla oli masu täynnä ja tohina keittiössä oli kova.

Tällä viikolla on katsottu myös Australian Junior Masterchefiä silmä kovana. Yritän imeyttää siitä vaikutteita Teeviin ja Menniin, jotta muutaman vuoden päästä meilläkin tarjoiltaisiin jättikatkarapuja vietnamilaisessa kastikkeessa ja leivitettyä karitsan ~~jotakin osaa~~ karetta. Jotain innostusta ainakin on nähtävissä, sillä parhaiten kiukuttelevat lapset saa hiljaiseksi joko vatkaamalla, rikkomalla kanamunia tai imuroimalla. Ne vaan on niin kiehtovia hommia. :D Mummilla Teevi yrittää myös rikkoa muoviset leikkimunat milloin minkäkin kaapin kulmaan.

Ruoanlaitto oli tällä viikolla oikeasti kivaa, eikä vain pakollinen kotityö muiden ohessa. Uudet reseptit tuovat vaihtelua myös tekovaiheeseen, eikä ruoan valmistaminen tunnu niin puuduttavalta kuin yleensä. Toivottavasti jaksan pysyä tässä suunnitelmassa vähän kauemmin kuin aikaisemmilla yrityskerroilla. Ja toivottavasti listalle löydetään oikeita herkkuruokia.

P.S. Ystävänpäiväleivosta mutustaessani keksin leivoksen ja kahvin pyhän liiton. Kun kahviin laittaa tosi paljon maitoa, kaakaota ja sokeria, ja kun sitä syö äklömakean leivoksen kanssa, se on ihan hyvää. Äklömakeat, mutta herkulliset leivonnaiset syntyivät tätä Kinuskikissan ohjetta noudattaen.

Murtomaahiihtoa ja karhunkävelyä

09/02/2013ArkielämääMenni, talvi, Teevi, uudet taidotMilla

Tänään molemmat lapset ovat harjoitelleet uusia liikkumismuotoja ja onnistuneetkin niissä melkoisen hyvin.

Aamupäivällä oltiin kummilassa käymässä ja ulkoiltiin lumisessa pihassa kera Teevin pikkuserkkujen. Pihamaalta bongattiin pikkuruiset sukset. Mun omaan mieleen ei ollut kyllä vielä asettunut ajatus hiihtämisestä, vaikka luistemisen kokeilemista olin jo ajatellut. Ehkä omat negaatiot hiihtämistä kohtaan on torjunut myös ajatukset Teevistä suksilla. Nyt kuitenkin innostuin asentamaan sukset Teevin jalkoihin ja siitä se sitten lähti. Sukset jalkaan saatuaan Teevi lähti hiihtämään ihan luonnostaan. Tosin hiihtämisellä tässä kohtaa tarkoitetaan kävelemistä sukset jalassa, mutta kuitenkin. Hermo ei mennyt kertaakaan ja pyllähdyskin kestettiin äitiä paremmin. Hyvä Teevi.

Iltapäivällä kierreltiin vähän alennusmyyntejä, koska päädyttiin siihen, että sukset vois ollakin se tän talven juttu. Tuollaiset kenkään kiinnitettävät sukset kun menee vielä ensi vuonnakin vallan mainiosti. Luistimien kanssa on eri juttu, kun jalka kasvaa hurjaa vauhtia. Suksia ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt, mutta huomenna mennään vielä vähän kattelemaan kirppiksiä. Kelvollisia pikkusuksia löytyy varmaan myös käytettynä.

Miten mä olin ajatellut, että hiihtää voi ehkä joskus 3-vuotiaana? Varmaan, koska mä en osaa hiihtää vieläkään, vaikka oon jo 24.

Menni puolestaan on jatkanut konttaamisharjoituksia ja nostanut treenit ihan uudelle tasolle. Nyt neiti nousee jo varpailleen ja ponnistaa karhunkävelyasentoon tai alaspäin katsovaan koiraan, kuten fabuloustunnilla sanottais. Siinä se sitten keikkuu, mutta eteenpäin ei vieläkään pääse. Nyt puuttuu enää se oivallus, että jalkoja pitäis liikutella vuorotellen edetäkseen johonkin.

Tästä asennosta on myös lyhyt matka istumaan. Pienen oivalluksen päässä on sekin taito, mutta muutaman viikon päästä mennään ja istutaan ihan varmasti. :) Sitten meillä onkin jo melkoinen meno päällä.

Telkkublogi

Näköradio meidän perheen elämään