Kesälomaansa hieman pidentänyt Bitti muutti tänään takaisin kotiin. Janne ja Teevi olivat pakanneet kissan kuljetuslaatikkoon ja tuoneet sen mukanaan Raumiksesta. Matka oli mennyt kuulemma yllättävän hyvin: molemmat takapenkkiläiset olivat nukkuneet nätisti. Kotiintulosta asti Teevi ja Bitti ovatkin olleet erottamattomat, ainakin Teevin mielestä. Poika on seurannut Bittiä pitkin asuntoa ja vähän väliä kuuluu ”mau”, kun Bitti onkin jossain hukassa. Onneksi meidän kissaneiti on aika sosiaalista lajia ja nauttii huomiosta. Teevi onkin saanut osakseen pääasiassa kehräystä ja ystävällistä puskemista.
Ainakaan vielä Bitti ei ole yrittänyt päästä ulos tai maukunut ovien takana. Katsotaan, miten tämä kaupunkielämä alkaa maistumaan. Ehkä huomenna pääsee ulos valjaiden kanssa. Eihän se tietty ole sama kuin valtoimenaan juoksentelu, mutta ainakin ennen Bitti nautti ulkoiluista remmin päässäkin. Kesällä saattaa taas päästä Raumalle pyydystämään lintuja ja hiiriä ja viettämään oikeita kissanpäiviä, kun me halutaan pitää ovia auki ja reissata.
Viikonlopun aikana Janne oli opettanut Teevin pitämään käsiä Sanna-Raipe tyylillä (kts. kuva). Tukan ravistamisen Teevi osasi jo omasta takaa. Kyllä isit opettaa lapsilleen aina kaikkea erihyödyllistä. Itse yritin opettaa Mennille tänään kerrospukeutumista ja leirielämää. Meidän retkikokemuksesta yritän kirjoittaa ihan oman juttunsa jahka ehdin. Oltiin tänään siis koko päivä partioreissussa ja hyvin meni. Menni sai paljon huomiota, vaikka osasikin käyttäytyä melko huomaamattomasti.
Illalla Teevi ei meinannut malttaa unillekaan ilman Bittiä. Valitettavasti oli pakko, kissat kun ei käskien pysy missään. Vaarilassa Teevi nukahti molempina iltoina Dianan koiran, Pepin, viereen isoon sänkyyn. Se oli Teevistä hurjan mukavaa, eikä nukkumaanmenoista tarvinnut keskustella juuri ollenkaan. Tänään piti moneen kertaan selittää, että kissa on täällä aamullakin ja ihan hyvin voi välissä vähän nukkua. Bittikin nukkuu.
