”upu”:na paremmin tunnettu unipupu on Teevin tärkein kaveri. Tai ei voi sanoa, että joku tietty pupu. Mikä vain yksilö kelpaa, kunhan se on mallia Pentik. Meillä on asustanut näitä alkujaan sinisiä, valkoisia, harmaita tai vaaleanpunaisia pupuja jo ainakin kymmenkunta, mutta muuttuessaan kauttaaltaan harmaiksi ja eltaantuneen hajuisiksi, heitetään vanhoille hyvästit. Onneksi uuden saa halpaan hintaan lähimmästä Pentikin myymälästä.
Täytyy sanoa, että mummin unileluvalinta oli nappisuoritus. Pupu on tullut erittäin rakkaaksi unikaveriksi ja usein pupun korva tai jalka saa toimittaa tutin tai peukalon virkaa nukkumattia odotellessa. Onni on siinä, että nämä puput kestävät lukemattomia pesukonepesuja menettämättä muotoaan tai pehmoisuuttaan. Ne eivät ole hinnalla pilattuja ja identtinen uutukainen on helppo hankkia vanhan tilalle, sillä ihan kaikkea nämäkään puput ei kestä. Kun pesu 60 asteessakaan ei enää poista vanhan spagetin hajua, on pupu entinen ja äiti raa’asti laittaa pupun matkaamaan kaatopaikalle. Suurta itkua ei tästä synny (kunhan tapahtumaa ei pääse todistamaan ihan vierestä), sillä sänkyyn jää vielä ainakin viisi hyvää kaveria.
Yleensä sängystä löytyy siis 3-5 yksilöä, muutama pesukoneesta ja yksi Mennin sängystä. Mennin toinen vaaleanpunainen pupu on saanut pysyä koskemattomana, vaikka ensimmäisen Teevi omikin omaan käyttöön. Kerran Teevi kyllä yritti palauttaa tämän vaaleanpunaisen pupusen pyykkinarulta Mennin sänkyyn, mutta tuli sitten katumapäälle ja haki sen takaisin.
Pupuja löytyy myös mummilasta ja mummulasta, ettei vain pääse käymään maailman pahin katastrofi eli puputtomuus. Puputtomassa tilanteessa uni ei tule ja kiukkuraivarit on taatut. Joskus on nukkumatti saatu kutsuttua valepupun avulla, mutta kerran on ajeltu Forssaan hakemaan uuttakin.. Päivisin pupujen paikka on kuitenkin omassa sängyssä. Pahimpaan harmitukseen Teevi saattaa hakea ”upun”, mutta vie sen yleensä takaisin sänkyyn, kun harmitus on lähtenyt.
On mukavaa, että lapsella on jotain tuttua ja turvallista, joka auttaa sopeutumaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Onneksi Teevi ei kuitenkaan ole niin tarkka siitä, että kyseessä on juuri sama yksilö ja puput saavat käydä pesukoneessa menettämättä arvoaan Teevin silmissä. Olisi jännä tietää, mikä tietyistä asioista tekee niin tärkeitä. Joillekin tärkeää on uniriepu, toiselle uninalle ja kolmannelle pupu. Teevin sängyssä on pienestä asti ollut yksi pupu, mutta tärkeän roolin se sai vasta melko myöhään, kun tuttipullosta luovuttiin. Sängystä olisi silloin löytynyt monta muutakin pehmolelua, mutta onneksi Teevi valitsi tämän melko helposti korvattavissa olevan pienen pupun, kun valittavana olisi ollut kallis lehmäuniriepukin. Saiskohan semmosta edes mistään enää?
P.S. Kävin äsken kurkkaamassa ja tälläkin hetkellä Teevi nukkui yksi pupu naamalla ja toinen kainalossa.
