Viikko sitten sain tarpeekseni huonosti nukutuista öistä ja ainaisesta väsymyksestä. Päätin, että tuon neidin on aika opetella nukkumaan. Helppo päätös minulta, joka ei voi asialle muuta kuin kääntää kylkeä.

Menni alkoi heräillä jo parhaimmillaan tunnin välein, eikä uni tullut kuin tissillä. Nälkä ei kuitenkaan ollut, koska silmät painuivat kiinni aina muutaman nielaisun jälkeen. Tämä heräily aiheutti kuitenkin jatkuvan väsymystilan meissä kaikissa, joten jotain oli tapahduttava. Kun ruokalistalta löytyy jo puuroa ja soseita, yhteensä neljä kertaa päivässä, pitäisi ravinnon riittää yön yli ilman maitotarjoiluakin. Ja niinhän se riittikin..

Ensimmäisenä toimena Mennin sänky kannettiin yhteiseen huoneeseen Teevin kanssa ja asennoiduttiin siihen, että Janne joutuu heräämään öisin Menniä rauhoittamaan. Työnjaossa minulle jäi mahdollinen Teevin rauhoittelu, jos Mennin huuto herättää pikkumiehen. Onneksi Teevi on aika sikeäuninen kaveri, enkä ole vielä kertaakaan joutunut toteuttamaan tehtävääni. Yhtenä yönä Teevi kyllä heräsi, kävi laittamassa oven kiinni ja marssi takaisin nukkumaan. Omatoiminen mies, jota ei niin vaan häiritä kesken unien.

Muutamana ensimmäisenä yönä Janne joutui nousta muutaman kerran nukuttamaan Menniä. Ainoat sallitut aseet olivat syli, tutti ja vesipullo. Neiti ei ollut kovin mielissään tästä kohtelusta, mutta nukahti kuin nukahtikin joka kerta ilman maitoa. Minä yritin lunkisti kääntää kylkeä ja nukkua, mutta tosiasiassa kuuntelin tarkasti ja yritin olla nousematta hätiin. Kaikkien sinnikkyys palkittiin, kun jo kolmantena yönä Menni nukkui aamuviiteen ja neljäntenä yönä kuuteen asti. Tänään, yönä numero kahdeksan, Menni ei herännyt enää kertaakaan. Puoli kahdeksalta sängyssä jokelteli iloinen pikkutyttö ja äitikin oli pirteä kuin peipponen. Toivottavasti tämä suuntaus on nyt pysyvä, sillä tänään me on jaksettu tehdä jo vaikka mitä. On leivottu sämpylöitä, imuroitu, pesty monta koneellista pyykkiä ja tiskikoneellinen tiskiä. Illalla pitäisi vielä kuorruttaa Jannen sininen kakku ja mennä tätilään kyläilemään. Saa nähdä, pääseekö Teevi ”shhh”:in eli tuttavallisemmin saunaan.

Unikoulun ensimmäinen aste suoritettu arvosanoin kiitettävä+. Aika hyvä suoritus, kun aiempaa kokemusta ei ollut karttunut. Teevi, kun alkoi nukkumaan täysiä unia ihan omatoimisesti noin 4 kuukauden ikäisenä. Toivotaan, että Teevin hyvä esimerkki auttaa Menniäkin nukkumaan paremmin. Ainakin tähän asti yhteisessä huoneessa nukkuminen on sujunut erinomaisesti.

P.S. Ihan vain kostoksi tätä kirjoitusta kohtaan Teevi päätti herätä tänään (1.2.) klo6! Eikä mikään ”nyt on yö” -huijaus auttanut.