Viikkomenu 2

20/02/2013Arkielämääarki, herkut, kotihommia, Teevi, uudet taidotMilla

Ihan vain todistaakseni itselleni ja teille muille, että pysyn suunnitelmassa, aion nyt esitellä meidän tämän viikon ruokalistan. Ruokalista on saanut inspiraationsa valeäidin viikkomenuusta, mutta lisäilin sinne myös omiani. Kauppareissu suoritettiin maanantaina ja listan pituudeta huolimatta loppusumma oli yllättävän pieni. Tai no, niinhän se aina on, kun ei tarvitse ostaa vaippoja.

Tällä viikolla meillä on syöty ja syödään seuraavaa:

Maanantai:
Pyttipannu

Tiistai:
Toscanan cannellonivuoka

Keskiviikko:
Pestokanariisivuoka

Torstai:
Porkkanasosekeitto

Perjantai:
Kylmäsavulohipasta

Tavoitteeni viikkomenun luonnissa täyttyy, jos listalta löytyy yksi kalaruoka, yksi uuniruoka ja yksi keitto. Lihoja yritän vaihdella monipuolisesti, ettei koko viikkoa syötäisi jauhelihaa. Vielä kun oppisin tekemään ruokaa perunoista. Tai ei kysymys ole osaamisesta; mä vaan inhoan perunoiden kuorimista. Meillä on perunoita tasan peruna-sipulisekoituksessa.

Eilen testasimme tuota cannellonivuokaa, joka sai meillä lempinimen sibeliusmonumentti. Ruoka oli kyllä maistuvaa, mutta valmistusprosessi melkoinen. En ehkä enää ikinä halua tunkea jauhelihakastiketta cannellonien sisään. Ainakaan arkiruokana. Jos makaroniksi valitsee vaikkapa simpukkapastan, tämä ruoka olisi erinomainen arkipöydän herkku. Lisäksi ohjeessa on ainakin puolet liikaa tuota valkokastiketta ja cannellonien päät kärähtivät uunissa melko nopeasti. Täytyy ensi kerralla muistaa laittaa folio vuoan päälle, jos aion vielä cannelloneista tätä tehdä. Ehdottoman plussan ansaitsee tämän ohjeen jauhelihakastike. Pinaatti on tainnut löytää tiensä meidän kauppalapulle jäädäkseen.

Tällä hetkellä uunissa hautuu pestokanavuoka, joka oli helppo tehdä Teevin kanssa kahdestaankin. Teevi tykkää tosi paljon seurata kokkaamista ja leipomista vierestä. Kun keittiössä tapahtuu, Teevi raahaa oman TrippTrappinsa työtason viereen ja kiipeä aitiopaikalle katsomaan, mitä tällä kertaa valmistuu. Pikkuhiljaa olen antanut Teeville pieniä hommia ja hän saa esimerkiksi kaataa jauhoja tai riisejä mitasta astiaan. Pestovuokaa tehdessäkin Teevi ”mittasi” riisit vuokaan ja holautti fetat perään. Tämä on niin helppo ruoka, että parin vuoden päästä Teevi saa tehdä sen jo ihan itse. :D Jos aikuinen vaan nostaa vuoan uuniin ja pois sieltä. Hienosti Teevi kyllä tietää, ettei uuniin tai hellalla oleviin kattiloihin tai paistinpannuihin saa koskea. Joskus se kuitenkin unohtuu, jos pannulla on esimerkiksi nakkeja. Silloin täytyy äidin olla valppaana nappaamaan pienet sormet talteen.

Pienempänä Teevi istui tiskialtaassa seuraamassa keittiöpuuhia. Ehkä se olisi kohta Mennille sopiva paikka, kun lattialta alkaa kuulua hyvin nopeasti kärsimätöntä kitinää.

Treenipopot

19/02/2013Arkielämäähankintoja, harrastukset, liikuntaMilla

Tänään suuntasin taas salille ja tällä kertaa Elixian FitBall-tunnille. Olen nyt hetkellisesti ihastunut ohjattuihin tunteihin, sillä varattua aikaa ei tule niin helposti skipattua kuin ”vain” omatoimisen salitreenin suhteen saattaa käydä. Lemppariksi on muodostunut fast, fit & fabulous, mutta myös kahvakuula ja fitball kuuluvat suosikkeihin. Yritän käydä vähintään kaksi kertaa salilla ja melko hyvin se on onnistunutkin. Mitään suurta stressiä en jaksa kuitenkaan ottaa, jos ihan joka viikko ei ehdi tai jaksa.

Aloittaessani treenaamisen minulla ei ollut mitään salivarusteita ja kävin äkkiä hakemassa kaupasta muutaman kympin treenikengät. Silloin en uskaltanut panostaa varusteisiin, jos harrastus ei miellyttäisikään yhtään. Nyt kuitenkin tiedän, että salilla tulee käytyä ja treenivälineilläkin on tarkoituksensa. Pikkuhiljaa kaappiin on löytynyt urheilurintsikoita, toppeja, juoksutrikoita ja salihanskat. Hyvissä treenikamoissa on kiva suunnata salille ja pirteät värit piristävät omaakin päivää. Kenkiä en kuitenkaan ole raaskinut ostaa. Ennen kuin nyt. Halvat kengät olivat liian kovapohjaiset, eikä niillä onnistunut juokseminen tai hyppiminen luontevasti. Niinpä olen jo pitkään himoinnut uusia kenkiä. Ongelma vain on ollut se, että parempaa laatua saadakseen on muutaman kympin päälle laitettava ainakin sata euroa.

Pari viikkoa sitten kävelin Stadiumiin ja näin nämä:

Nämä ihanuudet olivat aivan mun väriset ja istuivat jalkaan paremmin kuin sukat. Niinpä sen kauempaa miettimättä marssin kassalle ja lunastin kengät omakseni. Muutaman treenikerran jälkeen voin olla erittäin tyytyväinen päätökseeni. Kengät ovat kevyet ja pehmeät. Niissä on myös paljon parempi pito kuin edellisissä kengissäni. Vanhoilla kengillä punnerrusasennossakin oli vaikea pysyä, kun jalat lipsuivat lattiaa vasten. Nyt lankutuksista lipsuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin kengistä. Ensimmäisellä treenikerralla jalat väsyivät normaalia enemmän, koska kenkien pohja on todella ohut ja joustava. Uskon, että jalat tottuvat kuitenkin nopeasti. Huomenna menen testaamaan FitnessFusion tuntia ja tuijottelemaan mun ihania kenkiä salin peilistä. Ilonsa kullakin. :D

Viikkomenu

14/02/2013Arkielämääarki, herkut, kotihommiaMilla

”Mitäs hyvää jauhelihasta?” lienee suomalaiskotien yleisin kysymys, kun mietitään seuraavaa ruokalajia. Tässä vaiheessa kaikilla on yleensä jo nälkä ja ruoalla kiire pöytään. Luovuudelle ei juuri jää aikaa.

Tällä viikolla koin todellisen kyllästymisen ainaiseen jauhelihakastiketta ja nakkikeittoa -viikkomenuuseen ja päätin, että meillä syödään jotain ihan muuta. Tai toki meillä edelleen syödään jauhelihakastiketta, mutta välillä jotain muutakin. Surffailin jonkin aikaa Pirkan nettisivuilla ja etsin meidän suille sopivia reseptejä. Jotain simppeliä, nopeaa, suhteellisen turvallista ja ennen kaikkea vaihtelua normiruokiin. Tältä näytti meidän viikkomenu tällä kertaa:

Maanantai:
Kinkkukiusaus Mustapekkakermalla

Tiistai:
Pinaattinen kanapasta

Keskiviikko:
Kylmäsavulohikeitto

Torstai:
Eilistä keittoa ja spagettikastiketta Janinalla

Perjantai:
Yllätys. Saa nähdä, jos Henna tarjoaa meille jotain. :D

Tälle viikolle pääsi kokeiluun siis vain kaksi uutta ruokalajia, koska kyllästymiseni päivänä kinkkukiusausaineet odottivat jo kaapissa ja niillä mentiin. Loppuviikon aiomme kuokkia muiden lihapadoilla, joten menusen ei voi vaikuttaa. Tiistaina kuitenkin syötiin älyttömän hyvää pinaatti-kana-fetapastaa. Se täytti kaikki vaatimukset ja jää varmasti helppojen arkiruokien listalle. Myös kylmäsavulohikeitto oli herkullista ja sekin on tullut jäädäkseen. Kalaruokia pitäisi saada listalle vähän enemmän, sillä ne on hyviä, mutta usein jäävät valmistamatta kuitenkin. Varsinkin, kun Teevi kauhoi keittolautasellisen parempiin suihin alta aikayksikön ja lisääkin piti saada. Saman vastaanoton saa yleensä myös lasagne ja kinkkukiusaus.

Ilman selkeää suunnitelmaa viikkomenuta ei tule noudatettua ja kummalliset ainesosat jää kokonaan käyttämättä. Tulee vain ihmeteltyä puolen vuoden päästä, että miksi hitossa mulla on pakastimessa pinaattia ja jääkaapissa homehtunut lime. Siitäpä syystä yritän (taas) ottaa ohjelmistoon viikkosuunnitelman laatimisen, kauppareissun suorittamisen alkuviikosta ja suunnitelmassa pysymisen. Ainakin tämä tynkäviikko onnistui mitä parhaiten. Kaikilla oli masu täynnä ja tohina keittiössä oli kova.

Tällä viikolla on katsottu myös Australian Junior Masterchefiä silmä kovana. Yritän imeyttää siitä vaikutteita Teeviin ja Menniin, jotta muutaman vuoden päästä meilläkin tarjoiltaisiin jättikatkarapuja vietnamilaisessa kastikkeessa ja leivitettyä karitsan ~~jotakin osaa~~ karetta. Jotain innostusta ainakin on nähtävissä, sillä parhaiten kiukuttelevat lapset saa hiljaiseksi joko vatkaamalla, rikkomalla kanamunia tai imuroimalla. Ne vaan on niin kiehtovia hommia. :D Mummilla Teevi yrittää myös rikkoa muoviset leikkimunat milloin minkäkin kaapin kulmaan.

Ruoanlaitto oli tällä viikolla oikeasti kivaa, eikä vain pakollinen kotityö muiden ohessa. Uudet reseptit tuovat vaihtelua myös tekovaiheeseen, eikä ruoan valmistaminen tunnu niin puuduttavalta kuin yleensä. Toivottavasti jaksan pysyä tässä suunnitelmassa vähän kauemmin kuin aikaisemmilla yrityskerroilla. Ja toivottavasti listalle löydetään oikeita herkkuruokia.

P.S. Ystävänpäiväleivosta mutustaessani keksin leivoksen ja kahvin pyhän liiton. Kun kahviin laittaa tosi paljon maitoa, kaakaota ja sokeria, ja kun sitä syö äklömakean leivoksen kanssa, se on ihan hyvää. Äklömakeat, mutta herkulliset leivonnaiset syntyivät tätä Kinuskikissan ohjetta noudattaen.

Murtomaahiihtoa ja karhunkävelyä

09/02/2013ArkielämääMenni, talvi, Teevi, uudet taidotMilla

Tänään molemmat lapset ovat harjoitelleet uusia liikkumismuotoja ja onnistuneetkin niissä melkoisen hyvin.

Aamupäivällä oltiin kummilassa käymässä ja ulkoiltiin lumisessa pihassa kera Teevin pikkuserkkujen. Pihamaalta bongattiin pikkuruiset sukset. Mun omaan mieleen ei ollut kyllä vielä asettunut ajatus hiihtämisestä, vaikka luistemisen kokeilemista olin jo ajatellut. Ehkä omat negaatiot hiihtämistä kohtaan on torjunut myös ajatukset Teevistä suksilla. Nyt kuitenkin innostuin asentamaan sukset Teevin jalkoihin ja siitä se sitten lähti. Sukset jalkaan saatuaan Teevi lähti hiihtämään ihan luonnostaan. Tosin hiihtämisellä tässä kohtaa tarkoitetaan kävelemistä sukset jalassa, mutta kuitenkin. Hermo ei mennyt kertaakaan ja pyllähdyskin kestettiin äitiä paremmin. Hyvä Teevi.

Iltapäivällä kierreltiin vähän alennusmyyntejä, koska päädyttiin siihen, että sukset vois ollakin se tän talven juttu. Tuollaiset kenkään kiinnitettävät sukset kun menee vielä ensi vuonnakin vallan mainiosti. Luistimien kanssa on eri juttu, kun jalka kasvaa hurjaa vauhtia. Suksia ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt, mutta huomenna mennään vielä vähän kattelemaan kirppiksiä. Kelvollisia pikkusuksia löytyy varmaan myös käytettynä.

Miten mä olin ajatellut, että hiihtää voi ehkä joskus 3-vuotiaana? Varmaan, koska mä en osaa hiihtää vieläkään, vaikka oon jo 24.

Menni puolestaan on jatkanut konttaamisharjoituksia ja nostanut treenit ihan uudelle tasolle. Nyt neiti nousee jo varpailleen ja ponnistaa karhunkävelyasentoon tai alaspäin katsovaan koiraan, kuten fabuloustunnilla sanottais. Siinä se sitten keikkuu, mutta eteenpäin ei vieläkään pääse. Nyt puuttuu enää se oivallus, että jalkoja pitäis liikutella vuorotellen edetäkseen johonkin.

Tästä asennosta on myös lyhyt matka istumaan. Pienen oivalluksen päässä on sekin taito, mutta muutaman viikon päästä mennään ja istutaan ihan varmasti. :) Sitten meillä onkin jo melkoinen meno päällä.

Unipupu

07/02/2013ArkielämääTeevi, unetMilla

”upu”:na paremmin tunnettu unipupu on Teevin tärkein kaveri. Tai ei voi sanoa, että joku tietty pupu. Mikä vain yksilö kelpaa, kunhan se on mallia Pentik. Meillä on asustanut näitä alkujaan sinisiä, valkoisia, harmaita tai vaaleanpunaisia pupuja jo ainakin kymmenkunta, mutta muuttuessaan kauttaaltaan harmaiksi ja eltaantuneen hajuisiksi, heitetään vanhoille hyvästit. Onneksi uuden saa halpaan hintaan lähimmästä Pentikin myymälästä.

Täytyy sanoa, että mummin unileluvalinta oli nappisuoritus. Pupu on tullut erittäin rakkaaksi unikaveriksi ja usein pupun korva tai jalka saa toimittaa tutin tai peukalon virkaa nukkumattia odotellessa. Onni on siinä, että nämä puput kestävät lukemattomia pesukonepesuja menettämättä muotoaan tai pehmoisuuttaan. Ne eivät ole hinnalla pilattuja ja identtinen uutukainen on helppo hankkia vanhan tilalle, sillä ihan kaikkea nämäkään puput ei kestä. Kun pesu 60 asteessakaan ei enää poista vanhan spagetin hajua, on pupu entinen ja äiti raa’asti laittaa pupun matkaamaan kaatopaikalle. Suurta itkua ei tästä synny (kunhan tapahtumaa ei pääse todistamaan ihan vierestä), sillä sänkyyn jää vielä ainakin viisi hyvää kaveria.

Yleensä sängystä löytyy siis 3-5 yksilöä, muutama pesukoneesta ja yksi Mennin sängystä. Mennin toinen vaaleanpunainen pupu on saanut pysyä koskemattomana, vaikka ensimmäisen Teevi omikin omaan käyttöön. Kerran Teevi kyllä yritti palauttaa tämän vaaleanpunaisen pupusen pyykkinarulta Mennin sänkyyn, mutta tuli sitten katumapäälle ja haki sen takaisin.

Pupuja löytyy myös mummilasta ja mummulasta, ettei vain pääse käymään maailman pahin katastrofi eli puputtomuus. Puputtomassa tilanteessa uni ei tule ja kiukkuraivarit on taatut. Joskus on nukkumatti saatu kutsuttua valepupun avulla, mutta kerran on ajeltu Forssaan hakemaan uuttakin.. Päivisin pupujen paikka on kuitenkin omassa sängyssä. Pahimpaan harmitukseen Teevi saattaa hakea ”upun”, mutta vie sen yleensä takaisin sänkyyn, kun harmitus on lähtenyt.

On mukavaa, että lapsella on jotain tuttua ja turvallista, joka auttaa sopeutumaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Onneksi Teevi ei kuitenkaan ole niin tarkka siitä, että kyseessä on juuri sama yksilö ja puput saavat käydä pesukoneessa menettämättä arvoaan Teevin silmissä. Olisi jännä tietää, mikä tietyistä asioista tekee niin tärkeitä. Joillekin tärkeää on uniriepu, toiselle uninalle ja kolmannelle pupu. Teevin sängyssä on pienestä asti ollut yksi pupu, mutta tärkeän roolin se sai vasta melko myöhään, kun tuttipullosta luovuttiin. Sängystä olisi silloin löytynyt monta muutakin pehmolelua, mutta onneksi Teevi valitsi tämän melko helposti korvattavissa olevan pienen pupun, kun valittavana olisi ollut kallis lehmäuniriepukin. Saiskohan semmosta edes mistään enää?

P.S. Kävin äsken kurkkaamassa ja tälläkin hetkellä Teevi nukkui yksi pupu naamalla ja toinen kainalossa.

Pikkuneiti puolivuotias

06/02/2013Uncategorizedkasvu, Menni, uudet taidotMilla

Puolivuotiaana Menni…

…kasvaa hurjaa vauhtia.

Eilen käytiin neuvolassa kirjaamassa uudet luvut neuvolakorttiin. Pituussarakkeeseen raapustettiin 68,5cm ja painosarake sai huimat lukemat 8520g. Pollakin oli kasvanut normaaliin tahtiin. Menni oli hypännyt takaisin omille käyrilleen, eikä ylimääräisiä seurantakertoja tarvita pituuden tai painonkaan suhteen. Seuraavan kerran neuvolantäti tavataan vasta huhtikuussa.

…ottaa kontaktia.

Menni on hurjan huomionhakuinen. Hän kuikuilee ja kujertelee lattialla ja jos ei hienovarainen vinkki mene jakeluun, otetaan käyttöön järeämmät aseet. Silloin karjutaan, kiljutaan ja kiukutellaan, kunnes joku tulee ottamaan syliin. Teevin huomio on pikkusiskolle maailman tärkeintä ja isoveljen jutut on niitä parhaimpia. Myös muut lapset saavat hymyn nousemaan pikkuisille huulille.

…leikkii lattialla.

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa aivan eri tavalla kuin ennen. Menni jaksaa tutkia yhtä lelua pitkäänkin ja tavoittelee kiinnostavia tavaroita ryömimällä. Parhaiten kelpaa Teevin leluautot ja muu värikäs. Monet lelut päätyvät maisteltavaksi, mutta onneksi duplot kestävät moisen käsittelyn helposti ja pesukin on helppoa.

…liikkuu ja istuu tuetta.

Liikkumisen suhteen on tapahtunut hurjaa edistystä. Jo kuukausi sitten Menni yritti liikkeelle ja nousi konttausasentoon silloin tällöin. Nyt konttausasennossa könötellään vähän väliä ja istumaan nousukaan ei ole kaukana. Oikea asento löytyy jo välillä, mutta kädet ei jaksa ihan työntää pystyyn asti. Lattialla Menni osaa kuitenkin istua tuetta pitkiäkin aikoja, jos joku auttaa tukevaan asentoon. Tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että jouduin miettimään tosissani, miten Menni oli edennyt niin pitkän matkan yksikseen. Jätin Mennin eteisen matolle pötköttämään, kun menin vessaan. Muutaman minuutin päästä löysin neidin keittiöstä. Vieläkään en tiedä, millä metodilla neiti on edennyt, mutta selvästi hän oli itsekin ymmällään tapahtuneesta. :)

Muutaman kerran tyttö on yrittänyt kiskoa ylävartaloa pystympään tv-tasosta tukea ottaen tai pianon alahyllyyn nojaillen. Olen yrittänyt kertoa, että pystyyn tässä ei ole mikään kiire. Parempi nyt vaan opetella se konttaaminen ensin.

…syö syöttötuolissa istuen.

Ruokalistalta löytyy jo laaja kirjo erilaisia ruoka-aineita. Neuvolassa annettiin jo vihreää valoa lihoille ja kaloille, joten tänään hellalla porisi sei-kasvissose. Hyi yökötys, se haisee pahalle. Menniä ei ruokien ominaistuoksut onneksi juuri häiritse. Myös klimppeihin hän on alkanut suhtautua sopeutuvaisemmin, eikä puurokaan yökötä ihan niin paljon kuin ennen. Varsinkin isin syöttämänä Menni avaa suun reippaasti ja ruoka katoaa masuun melko helposti. Minun vuoroilla suu pysyy supussa ja ikkunan takana lentelevät linnut kiinnostaa noin sata kertaa enemmän kuin takaraivoa osoittava lusikka. Uuteen syöttötuoliin siirtyminen on helpottanut ruokailemista ja sormiruokiakin mutustellaan odotellessa. Sormiruokamenu koostuu tällä hetkellä maissinaksuista, kurkusta, porkkanasta ja päärynästä.

Uusi käytetty TrippTrapp kotiutettiin Huuto.netistä. Nyt molemmilla on omansa.

…nukkuu omassa sängyssä.

Menni nukahtaa edelleen tissille, mutta jatkaa unia sujuvasti omassa sängyssä. Viikon verran meni jo kokonaisten unien parissa, mutta kahtena edellisenä yönä on otettu vähän takapakkia. Toivotaan, että ilmiö on tilapäinen ja kokonaiset unet palaavat pian. Viime yö oli turhauttava, kun Menni valvoi lähes kaksi tuntia mahavaivoista kiemurrellen. Janne kantoi Menniä ympäri olohuonetta ja silloin tyttö vaipuikin uneen. Heti sänkyyn laskettaessa itku kuitenkin alkoi uudestaan. Itse pyörin sängyssä ja pinnistelin, etten antaisi periksi. ”Maidolla se nukahtaisi” -ajatukset yrittivät tunkea päähän, mutta onneksi siihen ratkaisuun ei tarvinnut tukeutua ennen aamua.

…nauttii läheisyydestä ja vierastaa vähän.

Vieraassa paikassa isin syli oli turvallinen paikka. Myös Vilho oli huippujuttu.

Menni on oikea pieni sylihiiri. Hän jaksaisi istua sylissä varmasti koko päivän, jos saisi mahdollisuuden. Aikuisten kanssa Menni juttelee ja nauraa, minkä ehtii. Viime viikkojen aikana kuvioihin on kuitenkin noussut pieni vierastaminen. Kaikkia Menni ei vierasta, eikä ketään joka kerta. Siksipä onkin hankalaa tietää, milloin naama vääntyy itkuun äidin kadottua näkyvistä ja milloin uudetkin naamat otetaan nauraen vastaan. Neuvolantäti sai osakseen ainakin iloisen naurun, vaikka vähän varoittelin orastavasta vierastamisesta. Valitettavasti mummulla ei ollut yhtä hyvä tuuri viime viikonloppuna.

… on ihana pikkuinen pikkusisko.

Telkkublogi

Näköradio meidän perheen elämään