Tulppaanit tuovat kevään joka vuosi. Keittiön pöydällä kukkii nyt kymmenen pirteää kukkasta, jotka ruokakauppareissulta kotiutin. Halpa ja helppo tapa tuoda piristystä kotiin.
Toinen helppo ja halpa piristyskeino on uudet kankaat vanhoihin tuoleihin. Meillä kotikodissa vaihdettiin tuolinpäällisiä aina fiiliksen mukaan ja sen tavan olen tuonut mukanani myös tähän kotiin. Jo tuoleja ostaessa vaatimuksena oli, että istuinosan kankaat on helppo vaihtaa. Nyt tuoleissa on kolmannet eri kankaat ja tsädää, tuolit ovat taas kuin uudet! Näppärää.
Raitakangas on Ikeasta. Ikean kankaat ovat paksuja ja kestäviä, mutta hintalappu ei silti päätä huimaa. Lisäksi kankaista löytyy varmasti jokaiseen makuun sopiva kuosi. Kaikin puolin hyvä diili siis. Tällä kertaa meille valikoitui oikea väripommi. Aluksi väripaljous hieman hirvitti, mutta oikeastaan värit istuvat niin hyvin yhteen, että kokonaisuus on aika hillitty. Vielä pitäisi ommella keittiön verho samasta kankaasta ja kevätsisustus olisi valmis.
Tänään on meillä on vietetty laatulauantaita. Lauantaita, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole pakko, eikä kiire. Tällaisissa päivissä mä olen kyllä niin huono, vaikka niistä pitäisikin vain nauttia. Mun mielestä pitäisi aina olla tarkka suunnitelma ja tavoitteellista ohjelmaa. Pelkkä oleminen tuntuu turhalta. Mehän tehdään sitä samaa kaikki päivät muutenkin. Silti meillä on ollut tänään paljon kivaa ohjelmaa (ja vähän ei niin kivaa ohjelmaa).
Päivä alkoi kahdeksalta, kun Teevi tepsutteli meidän huoneeseen ja vaati muita nousemaan ylös. Menni tankkasi vähän maitoa ja jatkoi uniaan, kun me muut hipsimme aamupalalle. Yö oli mennyt hyvin, joten kaikki saivat aloittaa päivän pirteinä. Menni heräsi vain kerran ja nukahti itsekseen hetken kitisemisen jälkeen. Vartin yli kuusi Menni tuli juomaan maidot ja jäi meidän väliin nukkumaan aamu-unia. Yleensä me ollaan sen verran laiskoja ja unisia, ettei kumpikaan jaksa kantaa neitiä takaisin omaan sänkyyn. Onneksi suurin osa yöstä menee nykyään jo omassa sängyssä.
Aamupäivällä mun ja Teevin oli tarkoitus mennä juniorijumppaan ja niin me mentiinkin, hetkeksi. Teevi alkoi itkeä jo ovella ja sai hirvittävän paniikkikohtauksen, kun kaikki muut lapset alkoivat juosta ympäriinsä. Pikkumies takertui minuun ja huusi: ”POIS, POIS” niin kovaa kuin kurkusta lähti. Viimeksikin Teevi jännitti hetken, mutta juoksenteli pian muiden seassa. Tällä kertaa jännitys ei tuntunut helpottavan, vaikka mentiin sivusta katsomaan kaikessa rauhassa. Kun mikään ei ollut hyvin ja huuto oli jatkunut vartin, päätin, ettei me nyt tänään jumpata. Eihän meidän ole pakko. Lapsiryhmät aiheuttavat Teeville jännitystä. Omassa pihassakin Teevi jähmettyy seuraamaan muiden touhuja, jos lapsia on tavallista enemmän. Pikkuhiljaa pitäisi lapsiryhmiinkin tottua, ettei päiväkoti olisi ihan hirvittävä shokki syksyllä. Tällä kertaa kuitenkin poistuttiin jumpasta ja käytiin hakemassa lounasherkkuja kaupasta.
Päiväunet korvattiin Cars-elokuvan katsomisella, koska uni ei meinannut tulla lukuisista yrityksistä huolimatta. Tässä vaiheessa tuntui, että tällaiset vapaapäivät ei kyllä ole yhtään kivoja. Mikään ei tasan mene niin kuin on ajatellut. Päiväuniaikaanhan mun piti siivota ja Jannen tehdä töitä. Mihin päiväuniaikaan? No loppujen lopuksi me saatiin tehtyä vaikka mitä: verhoiltiin keittiön tuolit uudestaan, päivitettiin blogi uuteen osoitteeseen, imuroitiin ja katsottiin sitä elokuvaa. Janne taisi tehdä hetken niitä töitäkin. Ihan hyvä saavutus sekin. Eihän meidän pitänyt tehdä yhtään mitään tänään.
Iltapäivällä meidän seuraan liittyi Limeperheen ihana naisväki. Ohjelmassa oli ruoanlaittoa ja mäenlaskua. Ensimmäisenä valmistettiin meidän perheen uutta lempiherkkuruokaa; quesadilloja. Ne on niin helppoja, kun jokainen voi itse valita täytteensä ja näin saadaan myös lapsille maistuvaa ruokaa. Lasten versioon ujutettiin tomaattia, juustoa ja kinkkua. Aikuiset latoivat lettujen väliin mm. salsaa, kanaa, juustoa, cheddarkastiketta, tomaattia ja paprika-sipulihöystöä. Lisäksi meillä oli vihersalaattia ja coleslawta. Mmm. Niin hyvää ja hyvin maistui pikkusuillekin.
Ähkyä lähdettiin karkottamaan pulkkamäkeen. Oli niin kivaa, kun puoli kuusi ulkona oli vielä valoisaa. Menni sujautettiin untuvapussissaan vaunujen uumeniin ja taaperot lastattiin pulkkien kyytiin. Huomatkaa, kuinka haalarit on mätsätty pulkkien kanssa ja pipot villataljojen. ;) Tunti hujahti äkkiä ja ulkoilu väsytti meidän taaperot illan kannalta lupaavan tehokkaasti. Ehkä iltaunilla nukkumatti löytäisi lapset päiväunia paremmin.
Telkkutiimi johdossa! Hyvä me!
Lina kiskoi pulkan ihan itse ylös asti.
Limeperhe vei revanssilaskun.
Teevikin jaksoi vetää oman pulkan mäen päälle.
Paluumatkalla alkoi vähän väsyttää.
Vetojuhdat ja reporangat matkalla kotiin.
Nyt ilta jatkuu rauhallisissa merkeissä. Nukkumatti on löytänyt molemmat lapset, eikä suunnistamiseen mennyt kovinkaan kauaa. Mennikin nukahti pienen itkun jälkeen omaan sänkyyn ihan itsekseen (sama tapahtui ensimmäistä kertaa eilen!!). Minulla on mies, jäätelöä, sohva ja elokuva. Mitä muuta sitä tarvittaisiinkaan?
Hihei, on aika päivittää kirjanmerkit, sillä Telkku täräytti itsensä uuteen, lyhyempään ja omaan osoitteeseensa: http://telkkublogi.fi. Pysykää kuulolla!
Jos luulitte, että minä teen paljon käsitöitä, olitte väärässä. Eilen saatiin lasten mummulta eli mun anopilta kivoja tuliaisia. Hän kyllä väkertää käsillä kaikkea pehmonalleista korvakoruihin ja villasukista sivuverhoihin. Usein me saadaan osamme kaikista ihanuuksista. Ainakin tilauksesta syntyy melkein mitä vaan. :) Kiitos siitä!
Tällä kertaa kassista paljastui ihana virkattu mekko Mennille. Se on valtavan pirteä ja juuri sopivan kokoinen. Toivottavasti Menni ei ihan heti kasva siitä ulos, että ehditään nauttia siitä mahdollisimman kauan. Isompaa kokoa on kyllä jo tilauksessa.
Ihana mekko ja ihana Menni.
Lisäksi Pia oli huovuttanut kaulahuiveja villalangasta. Sain valita itselleni vihreän tai pinkin. Tällä kertaa yllätin itsenikin ja valitsin pinkin. Kaapista löytyy jo niin monta vihreää ja oranssia huivia, koska ne värit on jo vuosia ollut mun lempparit. Pinkki on jotenkin sujahtanut mun värimaailmaan Mennin myötä. Ja kyllä tumma pinkki on todella pirteä ja ihana väri.
Eikös olekin pirteä kaulanlämmitin?
Huovutettu on tämäkin viinipulloa vartioiva, käsinukeksikin kelpaava suloinen seepraeläin:
Tämä seepran ja muumin risteytys taitaa päästä lasten huoneeseen, koska viinipulloja meiltä ei juurikaan löydy.
Juuri tätä kirjoittaessani tuo samainen anoppi astui ovesta sisään ja toi Mennille kassillisen uusia vaatteita. Eilen kerroin hänelle epäonnisesta vaatekauppareissusta, kun yritin ostaa Mennille harmaan neulepaidan ja kahdet legginsit, mutta pankkikortti ei jostain syystä suostunut toimimaan kassalla. Hieman tökerö myyjä ei jostain syystä suostunut varaamaan vaatteita, jollen heti mene automaatilta nostamaan rahaa. En ehtinyt rahaa nostamaan, koska olin menossa jumppaan, joten vaatteet jäivät kauppaan. No, nyt mummu oli löytänyt juuri samaiset vaatekappaleet toisesta liikkeestä. Ja näköjään vähän muutakin. :) Onneksi meillä on kutakuinkin sama maku (tai ainakin olen tehnyt oman makuni riittävän selväksi), sillä lähes poikkeuksetta Pian valitsemat vaatteet miellyttävät myös omaa silmää. Niin myös tällä kertaa. Katsokaa nyt, kuinka suloisia vaatteita:
Vaatteet H&M ja Lindex.
Teevikin sai osuutensa, kun kassista löytyi myös uusi punainen salamapaita ja kahdeksan paria Cars-sukkia. Loppuilta onkin mennyt sukkia sovitellen. Jokainen pari piti saada vuorollaan jalkaan..
Pitkästä aikaa on perjantai, eikä me olla lähdössä minnekään. Yleensä me livistetään Turusta heti perjantai-iltapäivällä ja palaamme vasta sunnuntai-iltana takaisin. Tämän viikonlopun aiomme kuitenkin viettää ihan vain kotosalla. Täälläkin on tiedossa mukavaa ohjelmaa ainakin huomiseksi. :)
Viime viikonloppua vietettiin vaarilassa, mun isän luona Espoossa. Siellä otettiin rennosti (kuten kuvasta näkyy), saunottiin, käytiin katsomassa alamäkiluistelua, leivottiin kakkua ja tehtiin tuttavuutta erikokoisten eläinten kanssa. Teevin lemppari on ”mauuu” eli kissa. Teevi seurailee kissoja ja silittelee niitä mielellään. Meidän oma mau asustaa tällä hetkellä Rauman mummulassa, koska me on reissattu sen verran paljon ja jossain vaiheessa Teevin ja Bitin yhteiselo ei oikein sujunut, kun Teevi repi kissaneitiä aina hännästä. Vaikka Bitti on maailman kiltein kissa ja sitä melkein saakin kantaa hännästä, ei sekään ihan kaikkea kestänyt. Osa huitovista pikkukäsistä tulkittiin väärin ja silitystä tavoittelevat sormet saivat kynnestä. Lisäksi Bitti oppi ärsyttämään Teeviä makaamalla puolen metrin päässä, jotta Teevi tulisi koskemaan. Nyt pitäisi miettiä, saako Bitti jäädä maalle asumaan vai otetaanko mau takaisin kotiin. Ainakin Teevi olisi ikionnellinen omasta mausta. Täytyisi kokeilla, miten lomafiilistelijä sopeutuisi takaisin kaupunkiasujaksi. Ulos kun ei pääse ilman hihnaa täällä meillä. Kyllä meillä kaikilla on sitä ainakin ikävä.
Menni puolestaan on koiraihmisiä. Pieni Vilho viihdytti neitiä pari viikkoa sitten Raumalla ja nyt viihdyttäjän rooliin pääsi Dianan pieni Pepi-koira. Se kun oli neidin kanssa melkein samankokoinenkin. Koiraa Menni saa kyllä odottaa siihen asti, että osaa kulkea sen kassa itse ulkona. Minäkin haluaisin joskus koiran, mutta en nyt, kun ulos lähtöä varten pitäisi joka kerta pukea kolme ihmistä. Ehkä sitten joskus, kun meillä on vähän suurempi oma piha, jolla koira voisi juoksennella itsekseenkin.
Nyt lähdetään kuitenkin ulos nauttimaan iltapäivän valoisuudesta ja huomenna aloitetaan päivä Teevin kanssa juniorijumpalla. Lisäksi meille saapuu ihania vieraita Turun toiselta reunalta. :)
Tänään ulkona nähtiin harvinainen näky; aurinko pilkisti pilvien takaa. Iltapäivällä puettiin talvitamineet niskaan ja kirmattiin pihalle nauttimaan auringon piristävistä säteistä. Kuinka paljon energiaa valosta voikaan saada? Kaksi tuntia hujahti kuin siivillä, eikä kertaakaan tarvinnut vilkuilla kelloa ja odotella sisälle lähtöä. Osavaikutus oli kyllä ihanilla naapureilla, joiden kanssa höpöteltiin niitä näitä sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään. Oli hämmentävän rauhallista. Pojat leikkivät vierekkäin omia juttuja ja ihmettelivät toistensa touhuja. Vielä he ovat sen verran pieniä, että varsinainen yhteisleikki saa odotella jonkin aikaa. Menni puolestaan tutustui lumeen ja keinumiseen. Touhujen välillä Menni keräsi voimia kantorepusta maailman menoa ihmetellen.
Kaivoin laatikon pohjalta Teevin vanhat aurinkolasit Mennille, koska lumen ja auringon yhteisvaikutuksesta ulkona oli todella kirkasta. Tänä talvena ei aurinkolaseja ole juuri tarvinnutkaan, joten Teevin lasit ovat viime kesän jäljiltä jääneet pieniksi. Nyt pitäisi pikapikaa tilata uudet, jotta päästään nauttimaan keväthangista. Tänään Teeviä vähän harmitti, kun Menni sai laittaa lasit päähän, eikä hänelle ollut omia.
Menni pääsi tänään vähäksi aikaa ihmettelemään lunta maantasalle. On hieman hankalaa ulkoilla, kun Menni ei vielä oikein voi tehdä mitään ja hermot ei millään kestä vaunuissa istumista ulkoilujen ajan. Yritämme silti ulkoilla joka päivä vähintään pari tuntia, jottei sisällä leikit mene ihan överiksi. Odotan kevättä, kun Mennikin pääsee möyrimään pihalla, eikä ole koko ajan kannettavaa mallia. Kantoreppu on kyllä meidän päivien pelastus. Kun kitinä alkaa, siirrän Mennin kantoreppuun katselemaan menoa. Siinä tyttö viihtyy yleensä melko hyvin ja saadaan vähän lisäaikaa ulkoiluun. Tänään Menni pääsi kokeilemaan myös maassa istumista, mutta pitkään en viitsi häntä maassa istuttaa, kun ei hän vielä yhtään liiku. Helposti tulee kylmä, kun vaan nököttää. Sitä ei kyllä naamasta voinut päätellä, sillä hymy ylettyi melkein korvasta korvaan, kun pikkuneiti nautti auringosta.
Kun Menni pääsi kokeilemaan keinumista elämänsä ensimmäistä kertaa, ei voinut olla varma kumpi oli loistavampi; kevätaurinko vai Mennin hymy? Ihana kikatus alkoi heti keinuun päästessä ja pienet vauhdit vain lisäsivät kikatuksen volyymia. Hurjan hauskaa puuhaa tuo keinuminen.
Vielä neiti heiluu keinussa holtittomasti, eikä kädet ylety haalarin sisältä pitämään kiinni. Silti homma näytti miellyttävän ja varmasti keinutaan pieniä hetkiä joka päivä. Pikkuhiljaa istuminen alkaa varmasti sujua paremmin ja lämpimämmällä kelillä kädetkin saadaan käyttöön. :)
Ihanan kevättalvipäivän päätteeksi on siivottu koko koti siistiksi siistimmäksi ja minä ehdin livistää salillekin. Tänään oli vuorossa Fitness Fusion -tunti. Tunti oli todella mieluinen ja juuri oikean tyyppinen eilisen tehotreenin jälkeen. Ohjelmaan kuului vaikutteita joogasta ja pilateksesta, hiukan keskivartaloa kuormittavia harjoitteita ja pitkät venyttelyt. Tykkäsin. (En tosin saanut ihailla mun kenkiä peilistä, koska tunnilla piti olla paljain jaloin.)
