Tämä viikonvaihde on ollut sateisuudesta huolimatta todella mukava. Eilen saatiin vieraiksi ihana pikkuinen Lina ja Janina. Ohjelmassa oli ulkoilua, leluista kinastelua, itse tehtyjä hamppareita, höpöttelyä, lettuja, jätskiä ja ähky. Aika meni supernopeasti ja pian Teevin saikin laittaa yöunille.
Tänään aamu alkoi letuilla ja mansikkahillolla. Ei siis voi olla kovin huono päivä. Kyläilyvuorossa olivat tätskä ja mummu miehineen. Teevi pääsi taas hokemaan ”taata, taata, taata..” -mantraansa. Tämä päivä muodostui leikkimisestä, lihapullista, palapeleistä, ulkoilusta, kumisaappaista, shoppailusta ja sukulaisista.
Illalla puimme vielä sadevetimet päälle ja kipitimme lätäkölle leikkimään. Vesi roiskui ja lätisi, kun me Teevin kanssa hassuteltiin lätäköllä. Sisällä paisui sillä aikaa leipätaikina, josta leivoin vielä iltapalaksi kaksi hiivaleipää. Nam.
Kuva on askarreltu mun uudella instagram-sovelluksella. Aika jännä vimpain.. Nyt poistun kuitenkin leivän, Master Chef Juniorin ja teekupin ääreen. Josko ehtisin vähän neuloakin, ennen kuin Menni herää uniltaan.
No ehkä käydään nämä vuodenajat kuitenkin järjestyksessä. Vaatekaapin sisällön perusteella meidän perhe on kyllä huomattavasti paremmin varautunut talveen kuin syksyyn. Teeviä odottelee jo kaksikin talvihaalaria, mutta välikausihaalari on vielä etsinnän alla. Olin jo valmis ostamaan Teeville uuden po.pin välikausihaalarin, mutta kun värivaihtoehtoina oli tummansininen tai kirkkaanpunainen päädyin taas huuto.nettiin selaamaan vihreitä ja harmaita haalareita. Toiveena kun olisi, että haalari päätyisi vielä joskus myös Mennin päälle. Harmaan voisi kivasti asustaa ensin vihreillä asusteilla Teeville ja myöhemmin pistää Mennille pinkin pipon piristykseksi. Käytettyjen haalareiden hinnat kipuaa vaan lähemmäs uusien arvoa, joten vähän häiritsee ajatus siitä, että toisen vanhasta saisi maksaa saman kuin upouudesta.
Hupaisaa tässä tilanteessa onkin, että Teevin talvihaalarit ovat …tättädää.. kirkkaanpunainen ja tummansininen! Ne ovat kuitenkin hyviä kirppislöytöjä, joten väreissä on täytynyt antaa vähän periksi. Ensin Teevin kummi osti alunperin Mennille tarkoitetun Po.pin toppahaalarin 25€:lla kirppikseltä, mutta totesin sen olevan ihan valtava ja puinkin sen testimielessä Teeville. Haalari sopi kuin nakutettu, joten siitä tulikin Teevin haalari ainakin täksi talveksi. Musta pipo, hanskat ja kengät saavat luoda poikamaisen vaikutelman, eikä Teeviä kovin helposti voi tytöksi luulla muutenkaan. Itse tykkään haalarista, koska se on niin pirteä ja näkyy ainakin pimeässä paremmin.
Toinen haalari löytyi viime viikolla pikkusiilistä 45€:lla. Se on Ticketin tummansininen snowbaggie karvareunahupulla. Haalari oli kuin uusi, eikä mitään käytönjälkiä nukkaantunutta fleecevuorta lukuunottamatta ollut nähtävissä. Omaan silmään haalari oli ensin liian sininen, mutta pikkuhiljaa olen tottunut tummansinisiin asioihin ja tämä haalarikin on muuttunut mieluisammaksi päivä päivältä. Kivoilla asusteilla sekin näyttää varmasti ihanalta ja Mennillekin se varmasti päätyy, jos Menni on sen sisälle joskus sopiva. Teevin viimevuotiset haalarit on Mennille tänä vuonna ainakin aivan liian isoja. Saattaa olla, että ne mahtuu jopa ensi vuonna vielä Mennille, toivoisin ainakin.
Nämä haalarit ovat valtavaa kokoa, sillä molempien haalareiden kokolapussa lukee 80cm. Teevin muut vaatteet ovat pääosin kokoa 92cm, joten ensin en meinannut edes kokeilla näin pientä talvihaalaria. Onneksi Teevi oli mukana kirppiksellä ja sain sovitettua tuota sinistä lapsen päälle ennen ostopäätöstä. Löysin huuto.netistä myös aivan ihanan Ticketin, mutta se oli eri mallia ja kokoa 86cm. Ehdin jo huutaa siitä 45€ ennen kuin tajusin tämän koko-ongelman. Jos se lähtee huutamallani summalla, luulen, että se päätyy käyttöön vasta vuoden päästä talvella..
Nyt metsästykseen päätyy enään kengät. Onneksi haalariostoksista selvittiin halvalla ja voin ostaa kivat asusteet ja kengät piristämään näitä haalareita. Musta pipo ja hanskat löytyy jo, mutta siniseen haalariin sopiva pipo hanskoineen pitää vielä löytää. Viimevuotiset reimatecit tuskin mahtuu, koska ne on tosi pienet, muistaakseni kokoa 1. Kenkäasiaa olen tutkinut jonkun verran ja rakastuin crocsin talvisaappaisiin ensisilmäyksellä.
Kuva: Crocs
Itselläni on Crocsin talvisaappaat ja olen pitänyt niistä todella paljon. Jalkaterä on kokonaan crocsia (eli täysin vedenpitävää materiaalia), joten talvisaappaita voi pitää loskakeleilläkin huoletta. Silti kenkä on todella lämmin ja pohja pitää hyvin liukkaillakin teillä. Superhyvä juttu on se, että kenkä on kevyt kuin höyhen. Luulenpa, että päädyn Teevin kohdallakin näihin ihanuuksiin. Täytyy vaan mennä jonnekin livekauppaan sovittamaan, että oikea koko löytyy. Crocsien ongelmana vain on se, ettei niistä irtoa pohjallinen ja varpaitakaan ei oikein tunne kengän läpi. Saa nähdä, miten sovittaminen onnistuu. Ehkä pitää vain luottaa sisämittaan ja näppituntumaan.
Taas me livistettiin Mennin kanssa iltamenoihin, kun Janne tuli kotiin. Vuorossa oli ainejärjestömme tyttöjen järjestämä sushi-ilta.
Molempina raskausaikoina mieleni on tehnyt sushia, vaikka ennen Teevin odotusta en ollut sitä ikinä edes maistanut. Niissä on kuitenkin suunnilleen kaikki kiellettyä. Levä, kala, äyriäiset, kaikki kiellettyjä raskaana olevilta. Pelkkä riisi wasabilla ei oikein sytytä. Teevin synnyttyä tehtiin muutaman kaverin kanssa itse sushia ja se oli tosi hyvää. Kävin myös ravintolassa maistamassa ”oikeaa” sushia ja rakastuin ruokalajiin heti. Janne nyrpistelee nenää ajatuksellekin, joten kovin usein en tätä herkkua saa. Yksin kun on aika typerää alkaa rullia vääntämään.
Tällä kertaa saatiin kasaan isompi tyttöporukka ja meitä olikin 13 ihmistä valmistamassa ja nauttimassa sushia. Oli tosi kiva nähdä taas vanhoja kavereita ja tutustua uusiin kanssaopiskelijoihin. Suurin osa olikin ihan uusia naamoja. Kaikki tulivat kuitenkin tosi hyvin juttuun, eikä kukaan tuntunut häiriintyvän Mennin läsnäolosta. Ennemminkin Menni herätti kiinnostusta ja kaikki hoitotoimenpiteet kantoliinan sitomisesta vauvan pukemiseen olivat hyvin mielenkiintoisia. Kiva että voidaan järjestää opiskelijatapahtumia, joihin minäkin pääsen osallistumaan, etten ihan ulkopuoliseksi jää.
Tämä viikko on ollut melko poikkeuksellinen, sillä minulla on joka ilta ollut jotain menoja. Maanantaina partio, tiistaina vaatekutsut ja tänään opiskelukavereiden kanssa järjestetty sushi-ilta. Loppuviikko pyhitetäänkin sitten perheen yhteisille jutuille ja kotona möllöttämiselle. On kiva, että on ohjelmaa, mutta kyllä se myös väsyttää melkolailla. Niinpä nyt on hyvä aika hipsiä peiton alle tuhisemaan.
Perjantaina oli ihan tavallinen kotipäivä. Meidän arki on asettunut noudattamaan samaa todella tutuksi tullutta kaavaa. Janne lähtee töihin ihan liian aikaisin ja me muut jäädään vielä sängynpohjalle tuhisemaan. Teevi herää joskus kahdeksan aikoihin ja alkaa leikkimään pinnasängyssä. Yleensä nousen vasta siinä vaiheessa, kun kaikki pinnasängyn irtaimisto pehmoleluista lakanoihin on päätynyt laidan yli lattialle. Teevi ihmettelee hetken aikaa ja alkaa touhuta omiaan sillä aikaa, kun minä laitan puuron mikroon. Yleensä jossain tässä välissä Teevi myös kiikuttaa minulle puhtaan vaipan merkiksi siitä, että märkä yövaippa ei ole mukavan tuntuinen. Viime päivinä hän on myös käynyt valmiiksi maahan makaamaan ja odottamaan vaipan vaihtumista. Muutenkin huomaan, että arjen rutiinit ovat aiheuttaneet sen, että Teevi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja osaa odottaa (tai jopa vaatia sitä). Aamupuuron jälkeen tulee pastilli, vaatteiden vaihto, vähän leikkiä ja Mennin imetystä, molempien vaipanvaihto, sitten ulkovaatteiden pukeminen, kävely puistoon, leikkiä, takaisin sisälle, lounasta, pastilli, vaippa, pupun etsiminen, päiväunet, vaippa, välipala, pastilli, leikkiä, ulkovaatteet, puisto, isi hakee sisälle, päivällinen, pastilli, leikkiä sisällä, iltapuuro, hammaspesu, yöpuku, iltasuukot ja vilkutus, yöunet.
Rutiinin rikkoutuminen ei onneksi harmita ihan hirveästi, mutta muutamana päivänä nukkumaanmeno on ollut hankalampaa, kun minä ja Menni ei ollakaan oltu kotona. Silloin jää iltasuukot antamatta ja viimeistään aamulla on kiire tarkistamaan, että äiti ja vauva on kotona.
Perjantaina satoi kaatamalla vettä, joten päivä sujui välipalan jälkeiseen pastilliin asti normaalisti. Sitten lähdettiinkin kirpputorille välikausihaalarin metsästykseen. Sellaista ei löytynyt, mutta tein muutaman muun ihanan löydön. Kirppulöydöistä kerron myöhemmin vähän lisää. Iltaa vietettiinkin kotona ihan tavallisissa merkeissä. Paitsi illalla äiti ja isi vähän herkutteli ja katsoi elokuvaa. :)
Launtaina oli vuorossa kummilapsemme synttärit Tuusulassa, joten suuntasimme nokkamme sinne heti aamun kirpputori- ja turvaistuinshoppailun jälkeen. Turvaistuinta ei vielä ostettu, mutta käytiin sovittamassa yhtä ehdokasta autoon. Vielä on hakusessa hyvä selkä menosuuntaan penkki, johon Teevi mahtuisi istumaan vielä ainakin vuoden verran. Plussaa olisi, että sen saisi myöhemmin käännettyä toiseen suuntaan.
Synttäreiden jälkeen näimme minun vanhoja lukiokavereita Vantaalla. On ihanaa, että myös vanhat ystävät ovat pysyneet mukana meidän elämässä läpi kaikkien elämänmuutosten. Näitä ystäviä ei ole karkoittanut turkulaistuminen, pallomaha, synnytyskertomukset tai edes kakkavaipat. Laskin, että tänä vuonna tuli täyteen kahdeksan vuotta yhteistä ystävyystaipaletta ja sinä aikana on kyllä ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Suurimpia muutoksia on varmasti muutot ja meidän lapset, mutta vieläkin näemme vähintään pari kertaa vuodessa. Välillä täällä Turussa ja välillä pääkaupunkiseudulla. Vaikka nämä kaverit ovatkin (vielä) lapsettomia, ei lasten läsnäolo ole koskaan häirinnyt tapaamisia. Tietenkin lapset vähän rajoittavat tekemisiä, mutta se on sopinut kaikille hyvin.
Sunnuntaina taloomme muutti putki ja minä istuin Mennin kanssa tuntitolkulla partiokokouksissa. Putken muuttoon liittyy ystäväpariskuntamme, joka tuli tutustumaan uuteen perheenjäseneemme tarkemmin. He toivat Teeville tuliaisiksi ylimääräiseksi jääneen putken. Siis sellaisen, josta voi ryömiä läpi ja leikkiä agilitya. Sunnuntaista asti tämä onkin ollut huippujuttu, ainakin Teevin mielestä. Ensin putki oli todella pelottava ja Teeviä sai houkutella ryömimään sisään, mutta nyt tyyppi ryömii putkesta uudestaan ja uudestaan. Vanhempien onneksi putken saa solmittua kasaan ja se mahtuu asumaan Teevin sängyn alla silloin, kun se ei ole käytössä. Muuten tämä hökötys saisi meiltä aika nopeat lähtöpassit tilaongelman vuoksi. Nyt hittilelu sai meiltä kuitenkin hyvän kodin ja innokkaan käyttäjän.
Maanantai oli taas sellainen ihan tavallinen päivä. Paitsi että päätin palata koulun pariin vähän suunniteltua nopeammin. Päiväuniaikaan sain selvitettyä paljon opintoasioita ja nyt minulla on kandiaihe odottamassa. Jännää. Tavoitteena olisi saada valmista marraskuun loppuun mennessä, mutta saas nähdä. Ainakin motivaatio ja sopiva määrä kunnianhimoakin löytyi jostain kotiäidin sisuksista ja innostus on näin alkuun melko kova. Homma vaatii hieman järjestelyitä, että pääsen pariksi päiväksi fyysisesti yliopistolle, mutta muuten kirjoittelen pääasiassa kotoa käsin.
Rento tv:n katseluasento.
Tänään Teevi aloitti päivänsä polskimalla vauvauinnissa pitkästä aikaa. Flunssa ja Jannen työjutut ovat aiheuttaneet kolmen viikon tauon polskutteluun. Muuten päivään on kuulunut jauhelihakeittoa, ulkoilua, päiväunia, kirjanpitoa ja kiukuttelua. Ihan kaikkea normaalia. Illalla osallistuin ensimmäisille lastenvaatekutsuilleni ikinä ja ihan vaan jotain vähän tilasin.. :) Palaan asiaan, kun ihanuudet saapuu postissa.
Tänäänkin on liikkumisen lomassa treenattu aivonystyröitä isin pädillä. Palapelit ovat tuttuja fyysisinä versioina, joten pädipelikin sujuu jo mallikkaasti. Harjoittelun tuloksena myös hankalammat kentätkin sujuvat, vaikka videolle tallentuikin vain pari helppoa kenttää.
Eilen tulin kotiin vasta pimeän aikaan. Oli viileää ja pimeää eli saletisti syksy. Syksystä kertoo myös se, että näin opiskelukavereitani pitkästä aikaa. Kävimme nimittäin tarkastelemassa uusia opiskelijoita ja moikkaamassa vanhoja kavereita Mennin kanssa. Olo oli kyllä vanha, kun en tuntenut edes kolmannen vuoden opiskelijoita.. Itsehän siis jouduin esittäytymään viidennen vuoden opiskelijana. Hui kauhistus! Pulistiin siellä niitä näitä ja minua taisi taas puraista pieni biotekniikkakärpänen, kun kuulin legoroboteista. Saa nähdä, josko eilen tapaamani toisen vuoden opiskelijat saavat minusta seuraa labraan vuoden päästä.
Tänään Teevi hemmotteli taas meitä pitkillä aamu-unilla ja kömmittiin peittojen alta ylös vasta reilusti yhdeksän jälkeen. Päikkärit jäikin sitten väliin, kun uni ei tullut ennen kuin piti olla jo menossa Mennin neuvolaan. Neuvolassa kaikki oli hyvin ja pikkuneiti oli kerryttänyt painoa jo 5600g ja venynyt 56,6 senttiseksi. Muuten käynti olikin aika turha. Korviin kurkattiin ja keuhkoja kuunneltiin, mutta 10 minuutissa oltiinkin jo pihalla. Lääkärin mielestä näytin väsyneeltä, vaikka mielestäni olin tosi pirteä.. Miltähän olisin näyttänyt maanantaina, kun oikeasti olin väsynyt?
Suoraan neuvolasta hurautettiin Linaa moikkaamaan. Aika meni nopsaan, vaikka lapsilla olikin vähän erimielisyyksiä. Onneksi sosiaaliset taidot kehittyy pikkuhiljaa ja yhteiset hommat alkaa sujumaan paremmin.
Nyt lapsoset tuhisee ja me röhnötetään sohvalla ja juodaan teetä. Löysinkin uuden ihanan teen; Nordqvistin Seitsemäs taivas on niin herkkua. Sen makumaailman pitäisi muodostua mansikasta, sitruunasta ja vaniljasta, mutta enpä osaa sanoa maistuuko se edellämainituista miltään. Hyvää se kuitenkin on ja sisältää ruusun terälehtiä.
Teet ovat löytäneet paikkansa pilttipurkkeista. Aromit pysyy parempina, teetä on helpompi ottaa ja ulkonäkökin miellyttää ryttyisiä pusseja enemmän, joten ratkaisu on melkoisen toimiva. Suosittelen!
