Avainsana-arkisto: Teevi

Puistojen valtias

Meidän oman pihan leikkipuisto on ihan mukava ja iltapäivisin sieltä löytyy leikkiseuraakin, mutta silti me olemme lähteneet Teevin kanssa valloittamaan muita Turun leikkipuistoja. Varsinkin aamupäivisin on kiva lähteä muualle, kun oman pihan lapset ovat päiväkodissa ja pihapiirissä pörrää remonttiautoja.

Keskiviikkona suuntasimme läheiseen Ingegerdin puistoon leikkimään. Matka sujui kuin sujuikin kävellen, välillä tosin väärään suuntaan, mutta kuitenkin. Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään päiväkodin lapsia ja ihastelemaan keltaisenaan kukkivaa voikukkamerta. Itse leikkipuisto on pieni, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen pienelle leikkijälle; keinu, liukumäki (johon pääsee itse), hiekkalaatikko ja kavereita. Puistossa oli melkoinen vilske, kun parhaimmillaan alueen valloitti vajaa parikymmentä pientä ja vähän suurempaa leikkijää. Kokemus oli kuitenkin positiivinen ja palaamme varmasti tänne myöhemmin.

Lähipuiston hittituote oli tämä keinukoira. :)

Uusista aluevaltauksista innostuneina suuntasimme torstaina Kupittaanpuistoon, suoraan vauvauinnista. Matkalta nappasimme mukaan välipalaeväät ja painelimme puiston penkille niitä mutustamaan. Ihanassa auringonpaisteessa maistui karjalanpiirakka ja omenamehu, ihan itse pillillä! Masu täynnä murkinaa oli hyvä lähteä valloittamaan puistoa. Valitsimme leikkipaikaksi pienille lapsille tarkoitetun aidatun leikkialueen, josta löytyi vaikka ja mitä.

Hellehattu pääsi käyttöön.
Samoin sandaalit.

Alkuiltapäivästä puistossa ei ollut juurikaan ruuhkaa, mutta lähempänä viittä puistossa alkoi olla jo melkoinen määrä leikkikavereita. Teevi viihtyi puistossa hyvin ja uutta nähtävää oli koko ajaksi. Pari tuntia vierähti nopeasti ja sitten isi tulikin jo hakemaan polkupyöräkyydillä kotiin. Itselläni alkoi samaisessa puistossa partiokokous, joten jäin vielä nauttimaan auringosta ja kesäfiiliksestä.

Mitäs tää keinu esittää, jos edellinen meinas olla koira?

Tännekin vielä palaamme aivan varmasti. Moni paikka jäi vielä tutkimatta ja uudet seikkailut varmasti odottavat. Parasta puistossa oli se, että alue oli aidattu ja kaikki välineet ja lelut olivat pienimmillekin sopivia. Suosittelen lämpimästi kaikille lapsiperheille.

Potkutellen.

Meidän pihassa asuu pääasiassa poikia ja niinpä Teevillä on monta roolimallia leikkipuistossa. Nuorimmat ovat parivuotiaita, joten vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Teevi seuraa kiinnostuneena toisten lasten touhuja ja yrittää matkia sen minkä osaa. Eilen ohjelmistossa oli muovisen leikkiruohonleikkurin työntely pitkin pihaa ja tänään harjoiteltiinkin potkuautolla etenemistä. Vihdoin Teevin jalat ylettyvät maahan asti ja eteneminen on mahdollista. Aluksi voimat ei meinanneet riittää etenemiseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen päästiin jopa eteenpäin (tai pääasiassa kyllä taaksepäin).

Riemu oli valtaisa, kun pikkumies huomasi etenevänsä ihan itse. Tähän asti autoja on vain työnnelty pitkin pihaa, työntökärryn tavoin, mutta nyt pitää heti päästä istumaan auton päälle. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, kun nyt potkutellaan vuorojaloin kuten kävellessä. Tasatyönnöin pääsisi vähän lujempaa, mutta sitä Teevi ei ole vielä ihan ymmärtänyt..

Kaikki hauska loppuu tietysti aikanaan. Niin tämäkin. Teevi nimittäin keksi, että taakse päin pääsee paljon helpommin ja lopputuloksen saattaakin arvata. Selälleen kippasi koko ajoneuvoyhdistelmä ja huuto oli sen mukainen. Onneksi murhe unohtui pian ja uusiin harjoituksiin suunnataan huomenna.

Yks, kaks, kolme, SUKELLUS!

Raskaan synttärijuhlapäivän jälkeisenä aamuna suuntasimme rentoutusuinnille isomummulan uimalaan. Reunalta altaaseen pulahtaminen on Teevin mielipuuhaa ja hauskuuttaa kaikkia ympärillä olijoita. Seuraavassa animaatiohavainnollistus sukelluksen alkupuolesta.

Teevi sukeltaa

Tämän jälkeen isi kyllä nostaa pinnalle…

Teevi 1v.

3.toukokuuta meidän pienestä vauvasta kasvoi taapero, kun kokonainen vuosi tuli täyteen. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua hurjan paljon ja aika on mennyt todella nopeasti. Vuosi sitten pienen pieni käärö vain nukkui ja söi. Hän oli ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma. Nyt meillä vipeltää vauhdikas nuori mies, jolta ei virta ja metkut lopu. Myös tämä taapero on ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma, mutta kuitenkin täysin erilainen.

Kutsukorttirivistö.

Ensimmäistä vuotta on juhlittu pitkän kaavan mukaan; kolmissa eri juhlissa. Ensimmäiset pienimuotoiset bileet pidettiin kotosalla virallisena päivänä. Vieraslista oli hyvin lyhyt, mutta oli tarjolla kuitenkin itse tehtyä vadelmakakkua. Kakun leipominen vähän jännitti, mutta hyvin se sitten onnistui. Kai sekin on asia, joka äitiyden myötä alkaa sujua paremmin. :)

Samana päivänä pakkauduttiin Teevin kanssa autoon ja huristeltiin vaarin luokse yökylään. Perjantai ja lauantai menikin sitten mummin kanssa seuraaviin juhliin leipoen. Sekä vieraslista, että menu olivat näissä kekkereissä huomattavasti suuremmat. Myös juhlijoita oli kaksi, kun serkkuni Oona juhlisti täyttä kymppiään yhdessä Teevin kanssa.

Mummin kanssa pullataikinan teossa.
Toinen synttärikakku.

Leivottavaa ja järjesteltävää oli hurjasti. Onneksi synttärikekkerit on vaan kerran vuodessa, sillä melko rankkaa tämä juhliminen on. Tosin meidän perheen perinteiden mukaisesti tarjottavia herkkuja oli ainakin kymmentä sorttia, kaikkea lihapasteijasta täytekakkuun ja pullasta kauralastuun. Vähemmälläkin varmasti pärjäisi, mutta aina me ajaudutaan tähän paljouteen.

Mummin kanssa lahjoja avaamassa.
Salla ja Teevi tutustumassa lahjakirjaan.

Juhlat järjestettiin Teevin kummeilla Klaukkalassa, jotta kaikki mahtuivat paikalle, eikä kenenkään tarvinnut ajella pääkaupunkiseudulta Turkuun asti. Synttärikaksikkoa oli juhlimassa lähes koko ”lähi”suku, yhteensä noin 30 vierasta. Kaikki meni hienosti ja Teevi sai paljon ihania lahjoja. Itse päivänsankari oli hieman pahalla tuulella, mutta alkujännityksen jälkeen uskallauduttiin jo vähän leikkimäänkin. Aluksi Teevi seurasi hössötystä lähinnä mummin sylistä.

Väenpaljous vähän jännitti.
Puhaltaminen ei vielä kiinnostanut.
Pulla maistui päivänsankarille.

Kolmannet juhlat vietettiin Raumalla ja paikalle oli kutsuttu Jannen puolen sukulaisia. Taas oli tarjolla ihania herkkuja, paikalla ihania ihmisiä ja Teevillä ihania uusia tavaroita. Tällä kertaa juhlistettiin myös Teevin mummua, joten tuplasynttäreitä riittää. Ehkä seuraava vauva tähtää taatan synttäripäivään, eikä hänkään saa enää pitää omia juhlia.

Äidin kanssa pakettia tutkimassa.

Kiitos kaikille juhlajärjestelyihin osallistuneille, sekä kaikille ihanille vieraille! Teevin ensimmäistä vuotta on juhlittu varsin perusteellisesti!

Wappu

Vappuaattona Teevi sai jäädä mummun ja taatan hoiviin, kun minä ja Janne karattiin nauttimaan vappufiiliksestä kaupungille. Pitkästä aikaa ihan kahdestaan päästiin moikkaamaan kavereita ja viettämään vapaa-aikaa ilman mitään suurempaa syytä tai sovittua menoa.

Kuudeksi suunnattiin muiden ylioppineiden kanssa painamaan hattua päähän ja siitä sitten siirryttiin muualle juhlimaan. Vähän vanhoiksi me on taidettu tulla, kun välissä kierreltiin vähän geokätköilemässä ja ennen yhtätoista jo suunnattiin mäkkärin kautta kotiin nukkumaan. Pääasia kuitenkin, että päästiin näkemään kavereita ja viettämään aikaa kodin ulkopuolelle. Teevillä onkin ihania ja innokkaita hoitohenkilöitä vaikka muille jakaa. Suuri kiitos heille! :)

Geokätköllä.

Geokätköily keskusta-alueella sujuu muuten varsin helposti, kun päällä on haalarit ja kaikki muu kansa on vapputunnelmissa. Lyhyessä ajassa saimme kierrettyä kahdeksan kätköä, joille ei ole asiaa tavallisena arkipäivänä. Vappuna kukaan ei ihmettele, jos yksi teekkari heiluu korkealla valotolpassa tai konttaa yliopistonmäen penkin alla. Suosittelen.

Vappupäivänä kipusimme vartiovuorenmäelle perinteiselle vappupiknikille. Mummu ja tätskä olivat jo aiemmin ommelleet Teeville hienot vappuhaalarit ja edellisenä iltana valmistui vappuhattukin, joten vaatetus oli ainakin edustava. Teevi keräsikin paljon katseita ja kommentteja päheissä kuteissaan. Pienen pieni teekkarin alku kulki paikasta toiseen isin hartioilla ja nautiskeli huomiosta ja hunajamelonista.

Grillikauden avajaiset vol. x

Vapun kunniaksi avasimme grillikauden jo x:n kerran tänä keväänä. Tällä kertaa seurana oli Teevin tätskä miehekkeineen ja ensimmäistä kertaa grilliherkkuja nautittiin ulkoilmassa. Edellisenä viikonloppuna iskä toi meille puutarhakalusteet ja nyt niistä vihdoin päästään nauttimaan. Ulkona syöminen oli Teevinkin mielestä mukavaa ja ruoka kulki omaan suuhun ihka omalla haarukalla.

Eka kerta ulkoruokinnassa.

Haarukalla syöminen on ihan uusi juttu, mutta sujuu jo varsin mallikkaasti. Ainakin silloin, kun pikkumiestä huvittaa. Lusikka on hankalampi kapine, koska se kääntyy aina ennen suuta väärinpäin. Haarukassa ruoka pysyy mukana loppuun asti, eikä sotkua ja turhautumista tule ihan niin paljon.

Haarukalla syömiseen pitää keskittyä tiukasti.

Grilliherkuista Teevin suosikki on ehdottomasti kokonainen grillattu maissi. Maissintähkä kourassa aika kuluu hyvin ja vanhemmat saavat syödä rauhassa. Myös mandariini ja hunajameloni maistuvat pienelle herkkusuulle.

Maissin mutustelua.

P.S. Teevi tarttis vissiin jonkun kesähatun. Toi äidiltä lainattu on aika hirvee ilmestys!