Meidän pihassa asuu pääasiassa poikia ja niinpä Teevillä on monta roolimallia leikkipuistossa. Nuorimmat ovat parivuotiaita, joten vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Teevi seuraa kiinnostuneena toisten lasten touhuja ja yrittää matkia sen minkä osaa. Eilen ohjelmistossa oli muovisen leikkiruohonleikkurin työntely pitkin pihaa ja tänään harjoiteltiinkin potkuautolla etenemistä. Vihdoin Teevin jalat ylettyvät maahan asti ja eteneminen on mahdollista. Aluksi voimat ei meinanneet riittää etenemiseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen päästiin jopa eteenpäin (tai pääasiassa kyllä taaksepäin).

Riemu oli valtaisa, kun pikkumies huomasi etenevänsä ihan itse. Tähän asti autoja on vain työnnelty pitkin pihaa, työntökärryn tavoin, mutta nyt pitää heti päästä istumaan auton päälle. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, kun nyt potkutellaan vuorojaloin kuten kävellessä. Tasatyönnöin pääsisi vähän lujempaa, mutta sitä Teevi ei ole vielä ihan ymmärtänyt..

Kaikki hauska loppuu tietysti aikanaan. Niin tämäkin. Teevi nimittäin keksi, että taakse päin pääsee paljon helpommin ja lopputuloksen saattaakin arvata. Selälleen kippasi koko ajoneuvoyhdistelmä ja huuto oli sen mukainen. Onneksi murhe unohtui pian ja uusiin harjoituksiin suunnataan huomenna.