Avainsana-arkisto: Teevi

Kätköllä

Arkielämää, , , ,

Meidän koko perheen yhteinen harrastus, geokätköily, on hetken aikaa ollut lähes tauolla, mutta keskiviikkona pakkasimme koko perheen autoon ja suuntasimme kätköille. Ajatuksena oli päästä testaamaan uusia tuplarattaita ja hakea muutama lähialueen purnukka. Ongelma vain on, ettei meidän kodin lähialueella ole enää hakemattomia kätköjä, joten jouduimme ensin pakkautumaan autoon. Onneksi molemmat lapset ovat aika sopeutuvaisia ja tällainen edestakaisin ramppaaminen ei pahasti stressaa kumpaakaan.

Mennille tämä oli ensimmäinen kätköretki ja hän käyttäytyi kuin vanha tekijä. Rattaiden alahyllyllä veteli sikeitä tyytyväinen tuhisija koko tunnin mittaisen retken. Teevikin istuskeli rattaissa mielellään ja katseli ympärilleen kiinnostuneena. Superhyvää viihdettä olivat vastaantulevat koirat, joita kaikkia tervehdittiin reippaalla ”vuh vuh” -hokemalla. Näistä rattaista näkeekin hyvin, kun sivuilla tai edessä ei ole mitään näköesteitä ja Teevi istuu rattaissa aika korkealla.

Menni matkusti alahyllyllä.

Viimeisellä kätköpaikalla Teevikin pääsi pois rattaista tutkimaan ympäristöä. Hän on jo kokenut metsänkävijä ja osaa hienosti liikkua juurista ja kivistä huolimatta. Pienet epätasaisuudet ja esteet eivät meidän metsäläistä pitele. Teevi on ilmeisesti myös ollut mukana tarpeeksi monella geokätköllä, sillä täällä hän sujuvasti kurkki jo kivenkoloihin ja tähyili puunrunkoja, jos vaikka purkki osuisi silmään. Jannen kanssa naureskeltiin, että joku kerta Teevi vielä tuo meille purkin, eikä meillä ole aavistustakaan siitä, mihin se pitäisi palauttaa. :D

Teevi taas katseli maailmaa ylähyllyltä.

Kaikenkaikkiaan retki oli varsin onnistunut. Rattaat saivat hyvän arvosanan ainakin näin lyhyen käytön perusteella. Myös molemmat kyytiläiset vaikuttivat tyytyväisiltä. Eiköhän kätköilyaktiivisuuskin ala taas kääntyä nousuun, kun liikkuminen on helpottunut ja koko perhe liikkuu näin kompaktisti paikasta toiseen.

Mummulassa

Uncategorized, , ,

Viime viikolla (ja tämän viikon alussa) vietimme aikaa Teevin mummulassa Raumalla. Äidin ohjelmassa oli ompelua, lepäilyä, geokätköilyä, ulkoilua, shoppailua ja mansikoiden syömistä. Teevin ohjelmassa oli traktorilla ajelua, traktorilla ajelua, traktorilla ajelua.. ja vähän muutakin ulkoilua.

"Mistäs toi kissa tohon tupsahti?"

Jannen vanha traktori pääsi siis tehokäyttöön, kun taata kaivoi sen varastosta. Polkimien yläpuolelle piti virittää pienemmille jaloille sopiva tuki, ettei varpaat joudu polkimien väliin ja nokkaan kiinnitettiin naru mummumoottoria varten. Tällä kulkuvälineellä sitten ajettiin pihaa ympäri ja ympäri lukuisia kertoja. Yhden ”moottorin” väsyessä toinen sai jatkaa, mutta kuski ei väsymisen merkkejä osoittanut.

Bitti seuraa tarkasti pientä maajussia.

Paikalla oli koko ajan vaihteleva määrä Teevin hoitajia, joten ehdittiin vähän lomaillakin. Lauantaina vietettiin koko päivä geokätköjä metsästäen ja löytyihän niitä reilut parikymmentä. Minun jalkojen kenkkuilun takia suurin osa oli autolla lähestyttävää lajia, mutta kyllä kävelykilometrejä silti kertyi yksi jos toinenkin. Vieläkin minusta on hankalaa jättää Teevi hoitoon, jos ei ole mitään ”oikeaa syytä”. Tiedän, että molemmat Teevin isovanhemmat hoitavat häntä mielellään, mutta silti se tuntuu hassulta, kun periaatteessa voisi hoitaa ihan itsekin. On kuitenkin hyvä, että Teevi saa olla muidenkin aikuisten kanssa ihan yksikseen ja totuttelee pikkuhiljaa. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, kun hoitoapua oikeasti tarvitaan.

Taatan ruohonleikkuri ja ysärimyssy.

Myös Rallya kokeiltiin, mutta itku tuli aina kun moottori laitettiin käyntiin. Iso traktrori on kuitenkin jo muodostunut hitiksi Someron mummilassa ja täälläkin piti päästä ohjailemaan kuin iso mies.

Pihassa riitti myös muuta kiinnostavaa tekemistä ja tutkittavia paikkoja. Harmillisen paljon oli sadepäiviä, mutta niistäkin selvittiin sadevaatteiden turvin. Ehkä ensi kesänä leikkimökkikin pitää raivata leikkikuntoon, sillä nyt sinne ei ihan mahtunut leikkimään..

wʌn piːs

Arkielämää, ,

Mummu oli ommellut Teeville hienon uuden oloasun koleisiin kesäpäiviin. Haalari on pehmoista collegekangasta ja sopii sekä piha- että sisäpuuhiin. Tänään haalari pääsi testikäyttöön, kun aurinko ei kerran vieläkään viitsi näyttäytyä meille.

Kangas oli Teevimäisen raidallinen. Äiti taitaa nyt olla hieman kateellinen tästä oloasusta. :)

Taatan kanssa pääsi leikkimään pihan vesielementillä. Tämä pulputtava kala oli mitä mielenkiintoisin leikkikaveri ja iloa riitti pitkäksi aikaa.

Kompisar

Arkielämää, , ,

Pikkuhiljaa kaverit alkavat olla tärkeitä myös Teevin elämässä. Oman pihan leikkipuistossa pyörii onneksi iso joukko 1-4 -vuotiaita poikia, joten seuraa riittää. Suurin ilo tähän mennessä on kuitenkin ollut isompien lasten puuhien seurailu ja uusien taitojen opettelu matkimalla. Välillä meno onkin melko hurjaa, kun 1-vuotias yrittää matkia 3-vuotiasta, eikä se aina ihan suju. Teevi on kuitenkin oppinut hurjan hienosti selviytymään pihan vaativasta kiipeilytelineestä ja ajamaan potkumopolla muiden perässä. Monikaan yksivuotias ei ole yhtä reipas ja rohkea!

"Tää riippusilta on siis niin lälly!"

Pihassa oppii myös tärkeitä vuorovaikutustaitoja, kun kaikki leikkivät samoilla leluilla ja aina toisen lelut ovat parempia kuin omat. Lainaaminen, vuorottelu ja pikkuriitojen sopiminen ovat jo arkipäivää Teevinkin elämässä.

Teevi pitää puoliaan mopon suhteen.

Olemme taas pitkästä aikaa viettäneet aikaa Teevin ihka ensimmäisen ystävän, Linan, kanssa ja kaverukset ovatkin melkoinen tihulaiskaksikko. On hauska katsoa, kuinka samanlaisia ja toisaalta erilaisia meidän taaperot on. Kaksikko on tuntenut syntymästään asti, joten heistä tulee varmasti tärkeät ystävykset pikkuhiljaa. VIelä ei yhteiset leikit kiinnosta kovinkaan paljoa, mutta varmasti vuoden päästä viimeistään saadaan seurata yhteisiä leikkihetkiä. :)

 

Ulkomailla

Arkielämää, , ,

Viikonloppuna Milla jätettiin kotimaan kamaralle ja me miehet suuntasimme länteen. Ohjelmassa oli siis Teevin ensimmäinen laiva- ja ulkomaanmatka. Lentokoneessahan Teevi pääsi matkustamaan jo viime kesänä, mutta laivamatkustus oli uusi tuttavuus. Nyt suuntana oli Tukholma ja isomummin (Teeville kylläkin isoisomummi, eli isänäidinisänäiti) 90-vuotisjuhlat. Matkaa tehtiin yhdessä puolen suvun kanssa, joten seuraa ja hoitajia riitti.

Matkustussujuvuuden takaamiseksi matkassa oli myös auto, ja satamassa pitikin odottaa pitkät tovit laivaan pääsyä. Isomummu oli onneksi varastoinut käsilaukkuun ruisleipää, jota Teevin mielestä olikin hauska ajankuluksi puputtaa. Yölaiva lähti senverran myöhään, että Teevi ei laivassa nähnyt kuin reppumatkan autokannelta hyttiin, jossa odottikin mukavan pieni matkasänky. Kerrankin nurkkaan käpertyminen onnistui helposti! Uni maittoikin varsin mukavasti vieraasta ympäristöstä huolimatta.

Aamuherätys koitti varsin aikaisin ja ohjelmassa oli seikkailu läpi kaupungin. Reitti on kuitenkin vuosien saatossa tullut varsin tutuksi ja perillä oltiinkin alta aikayksikön, paikallista aikaa vähän ennen seitsemää. Aamiaisen (Teeville jo päivän toisen) jälkeen suuntasimme läheiseen leikkipuistoon, josta löytyikin uutta ja hauskaa tekemistä niin Teeville kuin vanhemmillekin.

Iltapäivällä olikin juhlan aika. Juhlia on tänä keväänä ja kesänä ollut jo varsin monet, joten täytekakku ja mansikat olivat pikkumiehelle jo tuttuja herkkuja. Juhlan tiimellyksessä kuvattiin taas kaikki viisi polvea, edelliset kuvat otettiin vuosi sitten, Teevin ristiäisissä.

Kyläpaikassa oli myös ihastuttava haukkutoveri Puzzel, joka suuresta koostaan huolimatta ei ollut liian pelottava Teevinkään mielestä. Teevi kävikin myös koeajamassa Puzzelin pedin.

Illalla suunnattiin taas satamaan, mutustamaan omppua ja ruisleipää sekä ihmettelemään suurta taloa joka peruutti autojen viereen. Touhukas päivä oli tehnyt tehtävänsä ja uni tuli nopeasti silmään niin Teeville kuin aikuisillekin. Aamulla Teevi singahti sängyssä pystyyn juuri sopivasti sekunteja ennen käytävässä kaikuneen silja-tunnarin alkua, mutta univajausta oli reissaamisesta jäänyt vielä sen verran, että aamupäivällä jaksoi ottaa kolmen ja puolen tunnin päiväunet.

Iso mies, pieni uhma.

Arkielämää, , , ,

Toisinaan meillä asuu jo aika iso pikkumies, mutta toisinaan se hukkuu johonkin ja lattialla rimpuileekin uhmakas ja kiukkuinen taapero. Tänään on ollut jälkimmäinen päivä. Jokainen e-alkuinen kaksikirjaiminen sana saa aikaan itkupotkuraivarit, joiden taltuttamiseen vaaditaankin jokunen tovi. Hermo menee myös, jos joku asia ei aivan heti onnistu. Jos palapelin pala ei sovikaan koloon välittömästi, sohva on kiipeämiseen liian korkea tai lapio ei suostu yhteistyöhön, on raivari taattu. Mistähän lie perinyt tämänkin ominaisuuden? Luulenpa, että suurin turhautumisen aihe on tällä hetkellä kuitenkin se, ettei vielä saa sanotuksi asioitaan, eikä äiti aina heti ymmärrä, mitä pienessä mielessä pyörii.

Onneksi useimpina päivinä sängystä herää jo reipas poika, joka tomerasti auttaa erilaisissa kotihommissa. Sanavarasto on kehittynyt ymmärtämisen osalta jo melkoiseksi ja tavaroiden hakeminen onkin mielihommaa. Vaipanvaihdon aikaan Teevi hakee itse uuden vaipan ja vie likaisen roskikseen. Pyykkiä ripustaessa hän ravistaa ja ojentaa pyykit yksitellen ripustettavaksi. Myös imurointi ja pölyjen pyyhkiminen kuuluu ehdottomiin lempipuuhiin. Väsymyksen yllättäessä mennään sängyn viereen ja unikin tulee jo itsekseen omassa sängyssä. Tänään syöttötuolista poistettiin turvakaari ja ruokahetki menikin heti rauhallisemmissa merkeissä. Teevi on jo aikaa sitten oppinut nousemaan pois syöttötuolista turvakaaresta huolimatta eli ihan turhaanhan se siinä oli. Nyt hän istui nätisti ja melko ylpeänä paikoillaan koko ruokailun ajan.

Näin istuu isot pojat.