Tänään me ollaan vietetty aikaa sohvannurkassa. Minä, Teevi ja Menni ollaan hupsuteltu ja hömpötelty avatun vuodesohvan päällä ja katseltu telkkua, kasattu palapelejä lukemattomia kertoja, luettu kirjoja uudestaan ja uudestaan ja vähän haliteltu ja pusuteltu. Teevi varsinkin rakastaa pusuttelua ja antaa pusuja Mennille aina ohimennen.
”Oo, mikä toi on?”
Tänään on myös jätetty siivoamiset siivoamatta ja kaikki muutkin tylsät kotihommat odottavat iltaa. Lounaaksi syötiin eilisiä jämiä. Iltaohjelmassa onkin sitten lattianpesua, keittiön puunaamista, pyykkivuoren taltuttamista ja imurointia. Jannen iltaohjelmassa on pysyä lasten kanssa pois tieltä, että koti saadaan siistiksi ja päästään taas löhöämään sohvalla. :)
”Varo Menni, täältä tulee kutituskäsi!”
Iltaisin, Teevin nukkumaanmenon jälkeen me yleensä katsotaan jotain sarjaa loppuperheen voimin. Mennillä on iltaisin suurin sylipula, eikä mitään järkevää saa kuitenkaan tehtyä. Illan sarjahetki on myös hyvä keino levätä ja rauhoittua hulinapäivän jälkeen. Tällä hetkellä ollaan koukutettu itsemme uuteen Kosketus-sarjaan. Siinä on ovela idea ja numerot uppoaa aina. Ja mun lemppari on tietysti Kiefer Sutherland, jota olen seurannut jo kahdeksan 24-kauden ajan. Ainut vaikeus on muistaa, ettei hän tässä sarjassa olekaan Jack Bauer. :D
Vihdoin sain sen. Ihanan välikausihaalarin! Tai oikeastaan jopa kaksi. Ensin fb-kirpparilla eräs henkilö tarjosi minulle harmaata po.pin haalaria ja ostin sen. Haalari oli todella hyväkuntoinen ja sopi Teeville täydellisesti, joten päätin jatkaa metsästystä vielä vähän. Huuto.netissä oli huudossa vihreä samanlainen, jota uskalsin nyt huudella kun koko ja malli olivat osoittautuneet sopiviksi. Perjantaina tämäkin ihanuus kotiutui meille. Nyt olen aika paljon köyhempi, mutta hurjan onnellinen. Ihan hymyilyttää lähteä ulos, kun saa pukea niin kivat vaatteet Teeville ja itselle. Sitäpaitsi, nyt me mätsätään hyvin, kun mun goretextakki on ihan saman vihreä ;).
Hyvän ulkonäön lisäksi haalarit ovat laadukkaita. Kummassakaan ei juurikaan näy käytönjälkiä ja molemmat pitävät veden ulkopuolella. Eilen ulkoiltiin vihreän yksilön kanssa vesisateessa ja vaikka olin hieman skeptinen, haalarin sisältä kuoriutui ihan kuiva pieni mies yli tunnin ulkoilun jälkeen. On ehkä ihaninta, ettei tarvitse kiskoa sadevaatteita joka kerta päälle. Ne on vaikea pukea, eikä ne päällä voi olla kovin mukavaa. Koita itse pukeutua liian isoon jätesäkkiin ja nauttia ulkoilusta. Kumipuvut ei henkitä, taivu, liu’u liukumäessä tai näytä hyvältä, joten yök. Ihan kaatosateella rukka on tietty paras valinta, mutta pienet syksyn tihkutukset pärjätään hyvin ilmankin.
Pääasia olisi, että lapsi voi reilusti nauttia ulkoilusta säällä kuin säällä. Partiossa näkee ihan liian usein lapsia, jotka inhoavat sadetta ja kurakelejä vain sen takia, ettei heillä ole oikeanlaisia varusteita. Märissä lenkkareissa ja liian isossa sadetakissa pakkoulkoilu ei välttämättä ole kovin mieltäylentävää. Itselleni kosteat syyspäivät sopivat parhaiten. Goretexia päälle ja pihalle. Ilma on ihanan raikasta hengittää, eikä kamala kuumuus vaivaa. Ei kuitenkaan tarvitse pukea vielä hillittömiä toppakerroksia ja Menninkin varustukseksi riittää vielä villahaalari ja makuupussi vaunuun. Kantoliinaan hänet saa kääräistä sisävaatteissa, kiitos kantotakin.
Kyykkyposeeraukset on nykyään jo ilmiö. Itse menen usein kyykkyyn, kun otan Teevistä kuvia. Tietenkin, että olisin samalla tasolla kuvauskohteen kanssa. Teevistä se on hurjan hauskaa ja nykyään kun kamera haetaan esiin, menee Telkku kyykkyyn odottamaan! :D
Noin kuukausi sitten mietin äidilleni sopivaa 50-vuotislahjaa ja päädyimme siskoni kanssa tilaamaan hänelle korun, johon kaiverrettiin meidän nimet. Koru oli tosi kaunis ja eri versioita selaillessani aloin himoita korua myös itselleni. En halunnut kuitenkaan täysin samanlaista, joten valitsin itselleni hieman erilaisen mutta samantyylisen korun.
Tänään postilaatikosta löytyi ihana pieni paketti, joka oli suljettu pinkillä nauhalla. Paketti oli sulkenut sisuksiinsa kauniin korun, kahdella kauniilla nimellä varustettuna.
Korut olivat eri valmistajien, joten vaikka tilasin ne samana päivänä, toinen tuli jo kolme viikkoa sitten ja toinen vasta tänään. Onneksi näin päin, sillä syntymäpäivätkin olivat ja menivät jo. Äitini oli koruunsa tyytyväinen ja niin olen kyllä minäkin. Koru on todella kaunis ja vastasi hyvin odotuksiani. Netistä tilatessa kun ei koskaan tiedä, mitä saa.. Tällä kertaa tuuri oli kuitenkin minun puolellani, sillä molemmat korut saapuivat valtameren takaa juuri niin kuin oli luvattukin.
Tänäänkin on liikkumisen lomassa treenattu aivonystyröitä isin pädillä. Palapelit ovat tuttuja fyysisinä versioina, joten pädipelikin sujuu jo mallikkaasti. Harjoittelun tuloksena myös hankalammat kentätkin sujuvat, vaikka videolle tallentuikin vain pari helppoa kenttää.
Teevistä on kasvanut oikein huolehtivainen ja avulias isoveli. Hän silittelee, pussailee ja ”hoitaa” pikkusiskoa koko ajan. Jos Menni itkee, myös Teevin suu menee mutrulle. Pian Teevi ilmestyykin paikalle huolestunut ilme kasvoillaan ja tutti kädessä. Hän haluaisi kovasti auttaa vaipanvaihdossa ja pukea siskolle vaatteet. Ulos lähtiessä Teevi tarkistaa, että Menni on otettu mukaan ja haluaa työntää vaunuja aina puistoon asti.
Usein Teevin apu onkin tervetullutta. Kun rätti on jäänyt lattialle tai pyyhe unohtuu peppupesureissulla, voi Teevi käydä sen noutamassa. Joskus taas ylihuolehtivainen 1-vuotias saattaa olla hieman hankala apuri. Väkisin suuhun tungettu (likainen) tutti ja katapulttivauhdit sitterissä on Mennille jo arkipäivää, mutta välillä pitää puuttua toisen avunantoyrityksiin. Harmittaa, kun välillä on pakko kieltää koskemasta vauvaan ja hyvätkin aikeet pitää torjua, usein vähän liian kovaan ääneenkin. Toinenhan yrittää vain auttaa.
Olen ajatellut, että ehkä Teeville pitäisi hankkia oma nukke, jota hän voisi hoitaa, kun minä hoidan Menniä. Moni hankkii nuken jo ennen sisaren syntymää, jotta lapsi tottuisi vauva-ajatukseen. Minä kuitenkin ajattelin, että Teevihän on ihan liian pieni ymmärtämään yhtään mitään ja vieläpä poika. No väärässähän minä tietysti olin. Teevi varmasti nauttisi nukkeleikeistä ihan samallalailla kuin kuka tahansa pieni lapsi. Ja jäisihän nukke sitten ainakin Mennin leikkeihin, jos innostus laantuisi nopeasti.
Tällä hetkellä Lapsellista-blogi arpoo Corollenukkea. Osallistuttiin arvontaan ja nyt vaan odotellaan, josko onnetar suosisi meitä. Muuten täytyy varmaan suunnata lelukauppaan (tai isomummilaan, jossa odottelee kaikki minun ja Sallan vanhat nuket).
Perheen pienin täyttää tänään kolme viikkoa ja arjen harjoittelu on lähtenyt käyntiin vaihtelevin tuloksin. Janne palasi maanantaina työpöydän taakse ja me muut yritetään pärjätä ihan kolmistaan. Pääsääntöisesti homma on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin.
Pikkusisko ei vielä huolinut palikkaa.
Teevi on suhtautunut pikkusiskoon todella hyvin. Mitään mustasukkaisuutta tai kiukuttelua ei ole ilmennyt, päinvastoin. Teevi käy ohimennessään silittelemässä vauvan päätä, antamassa sitterille vauhtia tai ojentamassa siskolle palikan. Otteet saattavat joskus olla vähän liian kovat, eikä isoveli vielä ihan ymmärrä, ettei vauva osaa leikkiä palikoilla, mutta ainakin aie on ainakin hyvä. Teevi osaa myös auttaa vaipanvaihdossa tuomalla pyyhkeen, avaamalla vessan oven tai kaivamalla uuden vaipan laatikosta. Ihmeesti hän ymmärtää, mitkä vaipat ovat vauvan ja mitkä hänen.
Pienet varpaat kiinnostavat isoveljeä.
Etukäteen jännittämäni imetyshetketkin ovat sujuneet ainakin tähän asti mallikkaasti. Menni on nopea syömään, joten mitään puolentunnin istuntoja ei tarvitse järjestää. Me selvitään syömisestä kymmenessä minuutissa ja sen ajan Teevi jaksaa katsoa muumia, lukea kirjaa tai silitellä vauvan varpaita. Lempileikki imetyshetkinä (ja muinakin hetkinä) on nykyisin eri ruumiinosien opettelu ja osoittelu. Teevi osaa osoittaa jo ainakin nenän, suun, silmät, korvat, navan, polvet, varpaat, sormet.. Sekä omat, vauvan että äidin. Mitään pahojaan pikkumies ei ole keksinyt tehdä, onneksi.
Menni
Ulkoiluistakin on opittu selviytymään. Ensimmäisenä päivänä tuntui, ettei me ikinä päästä ulos asti, mutta niinpä vain päästiinkin. Tosin ensin puin Teevin valmiiksi, taiteilin Mennin liinaan, sidoin omat kengännauhat ja etsin avaimia. Kun kaikki näytti valmiilta Menni puklasi mun paidan sisään ja sitä puhdistellessa Teevi avasi minun kengännauhat (jotka on muuten aika vaikea sitoa lapsi liinassa), Menni alkoi känistä ja liinaa uudelleen kiristäessä Teevi jo painelikin pihalla, yksin. Tiistaina kaikki olikin jo helpompaa. :) Ensi viikolla ollaan jo mestareita.
Ulkoilujen ajan Menni matkustaa liinassa.
Tänään Teevi on testannut hermojani ja päättäväisyyttäni oikein kunnolla. Jostain syystä pikkumies heräsi väärällä jalalla ja kiukutteli koko aamupäivän jostakin. Vieläkään ei ole selvinnyt, mikä kaikki oli huonosti.. Puoli kaksitoista laitoin kiukkuisen ja väsähtäneen lapsen sänkyyn. Jostain syystä sängystä kuului tasainen pulputus ja kitinä seuraavan kahden tunnin ajan. Olin ajatellut, että ehdin suihkuun ja siivoamaan Teevin nukkuessa, mutta sainkin kaksi tuntia palautella leluja sänkyyn, pedata sänkyä (koska Teevillä on tapana viskoa kaikki lakanoita myöten yli sängyn laidan, jos uni ei maistu), lauleskella ja hyssytellä jompaa kumpaa lasta, etteivät he herättäisi vuorotellen toisiaan ja purra hammasta, etten ala kiljumaan. Kahden tunnin jälkeen pamautin Teevin huoneen oven kiinni ja menin suihkuun jokatapauksessa. Suihkusta tullessa Teevin huoneessa olikin kumman hiljaista, se nukahti!! JES.
Tästä se siis pikkuhiljaa lähtee. Ehkä ehdin ja jaksan paremmin päivitellä tätä blogiakin, kun arki alkaa asettua. :) Nyt kuitenkin suunnataan ulos, koska Teevi taisi herätä.
