Teevistä on kasvanut oikein huolehtivainen ja avulias isoveli. Hän silittelee, pussailee ja ”hoitaa” pikkusiskoa koko ajan. Jos Menni itkee, myös Teevin suu menee mutrulle. Pian Teevi ilmestyykin paikalle huolestunut ilme kasvoillaan ja tutti kädessä. Hän haluaisi kovasti auttaa vaipanvaihdossa ja pukea siskolle vaatteet. Ulos lähtiessä Teevi tarkistaa, että Menni on otettu mukaan ja haluaa työntää vaunuja aina puistoon asti.

Usein Teevin apu onkin tervetullutta. Kun rätti on jäänyt lattialle tai pyyhe unohtuu peppupesureissulla, voi Teevi käydä sen noutamassa. Joskus taas ylihuolehtivainen 1-vuotias saattaa olla hieman hankala apuri. Väkisin suuhun tungettu (likainen) tutti ja katapulttivauhdit sitterissä on Mennille jo arkipäivää, mutta välillä pitää puuttua toisen avunantoyrityksiin. Harmittaa, kun välillä on pakko kieltää koskemasta vauvaan ja hyvätkin aikeet pitää torjua, usein vähän liian kovaan ääneenkin. Toinenhan yrittää vain auttaa.

Olen ajatellut, että ehkä Teeville pitäisi hankkia oma nukke, jota hän voisi hoitaa, kun minä hoidan Menniä. Moni hankkii nuken jo ennen sisaren syntymää, jotta lapsi tottuisi vauva-ajatukseen. Minä kuitenkin ajattelin, että Teevihän on ihan liian pieni ymmärtämään yhtään mitään ja vieläpä poika. No väärässähän minä tietysti olin. Teevi varmasti nauttisi nukkeleikeistä ihan samallalailla kuin kuka tahansa pieni lapsi. Ja jäisihän nukke sitten ainakin Mennin leikkeihin, jos innostus laantuisi nopeasti.

Tällä hetkellä Lapsellista-blogi arpoo Corollenukkea. Osallistuttiin arvontaan ja nyt vaan odotellaan, josko onnetar suosisi meitä. Muuten täytyy varmaan suunnata lelukauppaan (tai isomummilaan, jossa odottelee kaikki minun ja Sallan vanhat nuket).