Avainsana-arkisto: hankintoja

Kevytkenkäinen

Arkielämää, , ,

Meillä on rakastuttu Crocseihin. Ne on niin mukavia jalassa, hyvännäköisiä ja kevyitä. Tuntuu, ettei kenkiä olisikaan. Mun Crocs-valikoima sisältää kahdet tennarit, saappaat, talvisaappaat, varvassandaalit ja kahdet perinteisen crocsit. Jannen kaapistakin löytyy kahdet Crocsit ja Teevi on saapastellut koko talven talvicrocseissaan. Talvicrocsit ovat osoittautuneet todella lämpimiksi ja käsittämättömän kestäviksi. Lokakuusta asti päivittäisessä käytössä olleet Crocs-saapikkaat eivät uusille juuri häpeä. Ei naarmuja, kulumaa tai muitakaan käytönmerkkejä, siis täydelliset taaperokengät. Lisäksi ne kestävät vettä, joten loskakeleilläkään ei tarvita toisia kenkiä. Niinpä kevätkenkiä pohtiessa oli helppo päätyä.. tättädää.. Crocseihin.

Amala-kengissä kuljetaan sisälläkin. Vielä.
Amala-kengissä kuljetaan sisälläkin. Vielä.

Olin jo jonkin aikaa katsellut outletissa Cars-tennareita, mutta en ollut vielä täysin lämmennyt näille Amala-kengille. Viime viikolla verkkokauppaan pärähti superale ja outlet-tuotteista sai 40 prosentin lisäalen, jos tilasi yli neljä paria kenkiä. Niinpä suoritimme pikaneuvottelun ja päädyimme naapurin kanssa kimppatilaukseen. Nyt ei poikien tarvitse olla kateellisia toisten kengistä, kun kaikilla on samanlaiset. :) Äiditkin jäivät hyvälle mielelle, kun kengille jäi hintaa vain 16€ / pari. Nämä eivät toki kestä vettä, mutta kevät mennään tennarit ja kumisaappaat linjalla. Teevin po.pin kumpparit mahtuu vielä, mutta seuraavat saattaakin olla jotain muuta merkkiä. ;)

Tennarit

Nyt jonkin aikaa näitä katseltuani olen päätynyt siihen, että ne on oikeestaan tosi kivat. Näyttää ihan ison pojan kengiltä ja isohan Teevi jo onkin. Kohta kaksi vuotta. Kääk.

Crocsit

Kokoasia oli todella vaikea, kun tilattiin nettikaupasta. Päädyin mittausten ja mietintätuokioiden jälkeen kokoon 25-26 eli crocs-kokoon 9. Kengät ovat aika reilut ja varpaille jää melkein 2cm kasvu- ja käyntivaraa, mutta kanta on silti napakka ja kengät istuvat jalkaan hyvin. Sisällä suoritettujen testijuoksujen perusteelle koko on juuri sopiva. Kengät pysyy mukana menossa ja mahtuvat vielä pitkään. Toivottavasti nämä ovat yhtä laadukkaat ja käytännölliset kuin edeltäjänsä. Nyt me vaan Teevin kanssa seurataan ikkunasta kun lumi sulaa, että pääsis kirmailee Amalilla.

Kevätuutta

Arkielämää, , ,

Tänään lumipyry masensi niin, että ulkoilun sijaan lähdimme ostoksille, ihan koko perhe. Suuntasimme Myllyyn, koska mun ostoslistalla oli partiomerkkejä ja piti päästä Partiovarusteeseen niitä hankkimaan. Yllätyksekseni sain kaikki tarvitsemani merkit kerralla. Nyt pitäis enää jaksaa ommella ne mun partiomekkoon ennen toukokuuta. No onhan tässä onneks kaksi kuukautta aikaa.. Nimim. viimeisenä iltana niitä sormet verillä ompelen.

Pakollisten merkkiostosten jälkeen suunnattiin vähän fiilistelemään lastenvaatteita. Kaikkiin kauppoihin oli saapunut ihanat kevätmallistot. Henkilökohtainen suosikkini on Seppälän babyosasto. Se on niin täynnä väriä ja iloisia kuoseja just mun mieleen. Sieltä bongasinkin alerekistä 3 euron hameen, joka oli pakko ostaa Mennille. Siitä inspiroituneena ostin myös keltaisen neuletakin ja siihen sopivat raitaleggarit. Niin superpirteitä, että takatalvikin jää kakkoseksi.

Kaikki vaatteet Seppälästä.
Kaikki vaatteet Seppälästä.

Teeville olisin halunnut keltaiset puuvillahousut H&M:stä, mutta koot loppuivatkin 86:een. Valitettavasti isompien poikien puolelta ei kyseistä väriä löytynyt ollenkaan. Voi höh. Muutenkin tuo isompien poikien osasto oli synkeä ja tylsä. Printtipaitoja ja tummia värejä. Ei meille kiitos. Tein kuitenkin kevätlöydön Teevillekin. Kappahlista kotiutui pirteä raitapipo, joka sopii täydellisesti molempiin Teevin kevättakkeihin. Pipo on käännettävää mallia ja toiselta puolelta se on kokonaan vihreä. Mörkömerkki on sillä puolella keltainen. Ihanasti sopii sekä vihreän, että keltaisen kanssa.

Vihreä takki Polarn o. pyret, keltainen takki Everest, pipo Kappahl.
Vihreä takki Polarn o. pyret, keltainen takki Everest, pipo Kappahl.

Teevin takit on ostettu jo aiemmin. Vihreä kuoritakki löytyi facebook-kirpparilta käytettynä. Käytönjälkiä siinä ei juurikaan näy ja kelpaa varmasti Teevin jälkeen vielä Menninkin käyttöön. Keltainen takki ostettiin Stadiumista pari viikkoa sitten, kun se oli tarjouksessa kuorihousujen kanssa settinä. Kerrankin todella pirteä väri, joka sopii sekä tytölle että pojalle! Huippua. Molempiin takkeihin on olemassa samanmerkkiset mustat housut. Nyt vaan odotan, että toi hitsin lumi sulaa pois ja se kevät vihdoin tulee. Viime viikolla jo pari kertaa päästiin ulos välikausivermeissä, mutta viikonloppuna jouduttiin palamaan toppahaalariin. Mikä pettymys.

Kevättä kotiin

Arkielämää, , ,

Tulppaanit

Tulppaanit tuovat kevään joka vuosi. Keittiön pöydällä kukkii nyt kymmenen pirteää kukkasta, jotka ruokakauppareissulta kotiutin. Halpa ja helppo tapa tuoda piristystä kotiin.

tuoli

Toinen helppo ja halpa piristyskeino on uudet kankaat vanhoihin tuoleihin. Meillä kotikodissa vaihdettiin tuolinpäällisiä aina fiiliksen mukaan ja sen tavan olen tuonut mukanani myös tähän kotiin. Jo tuoleja ostaessa vaatimuksena oli, että istuinosan kankaat on helppo vaihtaa. Nyt tuoleissa on kolmannet eri kankaat ja tsädää, tuolit ovat taas kuin uudet! Näppärää.

kuva-6

Raitakangas on Ikeasta. Ikean kankaat ovat paksuja ja kestäviä, mutta hintalappu ei silti päätä huimaa. Lisäksi kankaista löytyy varmasti jokaiseen makuun sopiva kuosi. Kaikin puolin hyvä diili siis. Tällä kertaa meille valikoitui oikea väripommi. Aluksi väripaljous hieman hirvitti, mutta oikeastaan värit istuvat niin hyvin yhteen, että kokonaisuus on aika hillitty. Vielä pitäisi ommella keittiön verho samasta kankaasta ja kevätsisustus olisi valmis.

Treenipopot

Arkielämää, ,

Tänään suuntasin taas salille ja tällä kertaa Elixian FitBall-tunnille. Olen nyt hetkellisesti ihastunut ohjattuihin tunteihin, sillä varattua aikaa ei tule niin helposti skipattua kuin ”vain” omatoimisen salitreenin suhteen saattaa käydä. Lemppariksi on muodostunut fast, fit & fabulous, mutta myös kahvakuula ja fitball kuuluvat suosikkeihin. Yritän käydä vähintään kaksi kertaa salilla ja melko hyvin se on onnistunutkin. Mitään suurta stressiä en jaksa kuitenkaan ottaa, jos ihan joka viikko ei ehdi tai jaksa.

Aloittaessani treenaamisen minulla ei ollut mitään salivarusteita ja kävin äkkiä hakemassa kaupasta muutaman kympin treenikengät. Silloin en uskaltanut panostaa varusteisiin, jos harrastus ei miellyttäisikään yhtään. Nyt kuitenkin tiedän, että salilla tulee käytyä ja treenivälineilläkin on tarkoituksensa. Pikkuhiljaa kaappiin on löytynyt urheilurintsikoita, toppeja, juoksutrikoita ja salihanskat. Hyvissä treenikamoissa on kiva suunnata salille ja pirteät värit piristävät omaakin päivää. Kenkiä en kuitenkaan ole raaskinut ostaa. Ennen kuin nyt. Halvat kengät olivat liian kovapohjaiset, eikä niillä onnistunut juokseminen tai hyppiminen luontevasti. Niinpä olen jo pitkään himoinnut uusia kenkiä. Ongelma vain on ollut se, että parempaa laatua saadakseen on muutaman kympin päälle laitettava ainakin sata euroa.

Pari viikkoa sitten kävelin Stadiumiin ja näin nämä:

Kengät

 

Nämä ihanuudet olivat aivan mun väriset ja istuivat jalkaan paremmin kuin sukat. Niinpä sen kauempaa miettimättä marssin kassalle ja lunastin kengät omakseni. Muutaman treenikerran jälkeen voin olla erittäin tyytyväinen päätökseeni. Kengät ovat kevyet ja pehmeät. Niissä on myös paljon parempi pito kuin edellisissä kengissäni. Vanhoilla kengillä punnerrusasennossakin oli vaikea pysyä, kun jalat lipsuivat lattiaa vasten. Nyt lankutuksista lipsuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin kengistä. Ensimmäisellä treenikerralla jalat väsyivät normaalia enemmän, koska kenkien pohja on todella ohut ja joustava. Uskon, että jalat tottuvat kuitenkin nopeasti. Huomenna menen testaamaan FitnessFusion tuntia ja tuijottelemaan mun ihania kenkiä salin peilistä. Ilonsa kullakin. :D

Ark(t)inen moi

Arkielämää, , ,

Ulkona on ollut melko hyistä, vaikkei lunta ole näkynyt säämiesten lupauksista huolimatta. Me ollaan Teevin kanssa jo verhouduttu toppaan, jotta vilu pysyy poissa luista ja ytimistä. Yhtäläiset karvareunushuput saavat kyllä kiitosta. Pysyy tuuli pois naamalta, eikä ulkonäkökään ole hullumpi. Omassa karvareunassaan Teevi näyttää vähän säikähtäneeltä hamsterilta.

Ihmettelin, kun päälle kiskaistu toppahaalari (joka oli sopiva vielä kuukausi sitten) näytti jo naftilta meidän minimiehen päällä. Tänään syy tähän haalarin kutistumiseen selvisi, kun neuvolan mitta näytti 10cm enemmän kuin 6kk sitten. Pituutta oli kertynyt 87,5cm, joten ei mikään ihme, ettei 80cm kokolapulla varustettu haalari ihan mahdu, vaikka sitten vastaisikin kokoa isompaa. Punainen haalari joutui jo kaappiin odottamaan Mennin kasvamista, mutta tuota sinistä Tickettiä aion kyllä pitää ainakin vuodenvaihteeseen asti. Sitten alennusmyynnit toivottavasti tuovat eteen halvemman ratkaisun. Juuri kun rakastuin syvästi tuohon tummansiniseen.. Höh.

Tämä kasvupyrähdys on aivan selvästi ajoittunut viimeisimpiin kuukausiin, sillä tuntuu, että koko vaatevarasto on päässyt kutistumaan ja viimeisetkin koon 86 vaatteet on nyt poistettu käytöstä. Juuri kun ajattelin, että nyt se kasvu viimein hidastuu ja vaatteita saa käyttää vähän pidempään.

Pahimpaan paniikkiin käytiin tänään Kappahlista hakemassa kokomusta talvihaalari. Liveihmisten kokemuksia en tästä haalarista ole kuullut, joten päätin luottaa keskustelupalstojen ja blogien äiteihin. Kappahlin toppahaalaria on kehuttu monia merkkituotteita kestävämmäksi ja hinta/laatu-suhdetta paremmaksi. Jos tämä on totta, olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä haalari oli tyylikkään näköinen ja ennenkaikkea halpa. Tänään kyseisen puljun kanta-asiakkaat saivat vielä -25% alen, joten haalarille jäi hintaa vajaat 60€. Haalari on mitoitukseltaan pitkää ja kapeaa malllia, joten se istui Teeville kuin nakutettu. Kokolapussa lukee tällä kertaa 92cm. Hurjaa.

Kuinka pieneltä Mennin haalari näyttääkään, vaikka siinäkin on vielä kasvuvaraa jokunen sentti. Ja se on niiiin ihana. <3 Nyt olen aika onnellinen pieni materialistihiiri.

Välikautta

Arkielämää, , ,

Vihdoin sain sen. Ihanan välikausihaalarin! Tai oikeastaan jopa kaksi. Ensin fb-kirpparilla eräs henkilö tarjosi minulle harmaata po.pin haalaria ja ostin sen. Haalari oli todella hyväkuntoinen ja sopi Teeville täydellisesti, joten päätin jatkaa metsästystä vielä vähän. Huuto.netissä oli huudossa vihreä samanlainen, jota uskalsin nyt huudella kun koko ja malli olivat osoittautuneet sopiviksi. Perjantaina tämäkin ihanuus kotiutui meille. Nyt olen aika paljon köyhempi, mutta hurjan onnellinen. Ihan hymyilyttää lähteä ulos, kun saa pukea niin kivat vaatteet Teeville ja itselle. Sitäpaitsi, nyt me mätsätään hyvin, kun mun goretextakki on ihan saman vihreä ;).

Hyvän ulkonäön lisäksi haalarit ovat laadukkaita. Kummassakaan ei juurikaan näy käytönjälkiä ja molemmat pitävät veden ulkopuolella. Eilen ulkoiltiin vihreän yksilön kanssa vesisateessa ja vaikka olin hieman skeptinen, haalarin sisältä kuoriutui ihan kuiva pieni mies yli tunnin ulkoilun jälkeen. On ehkä ihaninta, ettei tarvitse kiskoa sadevaatteita joka kerta päälle. Ne on vaikea pukea, eikä ne päällä voi olla kovin mukavaa. Koita itse pukeutua liian isoon jätesäkkiin ja nauttia ulkoilusta. Kumipuvut ei henkitä, taivu, liu’u liukumäessä tai näytä hyvältä, joten yök. Ihan kaatosateella rukka on tietty paras valinta, mutta pienet syksyn tihkutukset pärjätään hyvin ilmankin.

Pääasia olisi, että lapsi voi reilusti nauttia ulkoilusta säällä kuin säällä. Partiossa näkee ihan liian usein lapsia, jotka inhoavat sadetta ja kurakelejä vain sen takia, ettei heillä ole oikeanlaisia varusteita. Märissä lenkkareissa ja liian isossa sadetakissa pakkoulkoilu ei välttämättä ole kovin mieltäylentävää. Itselleni kosteat syyspäivät sopivat parhaiten. Goretexia päälle ja pihalle. Ilma on ihanan raikasta hengittää, eikä kamala kuumuus vaivaa. Ei kuitenkaan tarvitse pukea vielä hillittömiä toppakerroksia ja Menninkin varustukseksi riittää vielä villahaalari ja makuupussi vaunuun. Kantoliinaan hänet saa kääräistä sisävaatteissa, kiitos kantotakin.

Kyykkyposeeraukset on nykyään jo ilmiö. Itse menen usein kyykkyyn, kun otan Teevistä kuvia. Tietenkin, että olisin samalla tasolla kuvauskohteen kanssa. Teevistä se on hurjan hauskaa ja nykyään kun kamera haetaan esiin, menee Telkku kyykkyyn odottamaan! :D