Aihearkisto: Arkielämää

Teetä

Arkielämää, ,

Eilen tulin kotiin vasta pimeän aikaan. Oli viileää ja pimeää eli saletisti syksy. Syksystä kertoo myös se, että näin opiskelukavereitani pitkästä aikaa. Kävimme nimittäin tarkastelemassa uusia opiskelijoita ja moikkaamassa vanhoja kavereita Mennin kanssa. Olo oli kyllä vanha, kun en tuntenut edes kolmannen vuoden opiskelijoita.. Itsehän siis jouduin esittäytymään viidennen vuoden opiskelijana. Hui kauhistus! Pulistiin siellä niitä näitä ja minua taisi taas puraista pieni biotekniikkakärpänen, kun kuulin legoroboteista. Saa nähdä, josko eilen tapaamani toisen vuoden opiskelijat saavat minusta seuraa labraan vuoden päästä.

Tänään Teevi hemmotteli taas meitä pitkillä aamu-unilla ja kömmittiin peittojen alta ylös vasta reilusti yhdeksän jälkeen. Päikkärit jäikin sitten väliin, kun uni ei tullut ennen kuin piti olla jo menossa Mennin neuvolaan. Neuvolassa kaikki oli hyvin ja pikkuneiti oli kerryttänyt painoa jo 5600g ja venynyt 56,6 senttiseksi. Muuten käynti olikin aika turha. Korviin kurkattiin ja keuhkoja kuunneltiin, mutta 10 minuutissa oltiinkin jo pihalla. Lääkärin mielestä näytin väsyneeltä, vaikka mielestäni olin tosi pirteä.. Miltähän olisin näyttänyt maanantaina, kun oikeasti olin väsynyt?

Suoraan neuvolasta hurautettiin Linaa moikkaamaan. Aika meni nopsaan, vaikka lapsilla olikin vähän erimielisyyksiä. Onneksi sosiaaliset taidot kehittyy pikkuhiljaa ja yhteiset hommat alkaa sujumaan paremmin.

Nyt lapsoset tuhisee ja me röhnötetään sohvalla ja juodaan teetä. Löysinkin uuden ihanan teen; Nordqvistin Seitsemäs taivas on niin herkkua. Sen makumaailman pitäisi muodostua mansikasta, sitruunasta ja vaniljasta, mutta enpä osaa sanoa maistuuko se edellämainituista miltään. Hyvää se kuitenkin on ja sisältää ruusun terälehtiä.

Teet ovat löytäneet paikkansa pilttipurkkeista. Aromit pysyy parempina, teetä on helpompi ottaa ja ulkonäkökin miellyttää ryttyisiä pusseja enemmän, joten ratkaisu on melkoisen toimiva. Suosittelen!

Puikoilla

Arkielämää, ,

Syksy ja neulominen kuuluu yhteen. Niinpä nytkin puikoille on päässyt jotain uutta. Tämän syksyn tavoitteeksi tosin asetin, että ne vanhatkin tulisivat valmiiksi.. Odottamassa on ainakin yksi palmikkopipo ja kahdet sukat.

Tällä kertaa puikoille pääsi kuitenkin ihana 7-veljestä Nostalgia lanka, josta olisi tarkoitus syntyä villapaita Teeville. Kahden illan tuloksena syntyi takakappale eli tämä saattaa olla ihan mahdollinen projekti. Näin syksyn alkulämmittelyksi valitsin ohjeen, jossa neulotaan vain ainaoikeaa. Samalla voi vaikka katsoa telkkaria, eikä virheistä ole suurta huolta. Kunhan välillä muistaa mitata, ettei ihan hirvittävästi tulisi kudottua ylimääräistä.

Laitan nyt kuvan tänne, jotta minulle tulisi suurempi paine saada homma valmiiksi. ;)

Juhlahumua

Arkielämää,

Viikonloppuna vietettiin äitini ja hänen miehensä yhteisiä 100-vuotisbileitä. Juhlat olivat Mennin ensimmäinen edustustilaisuus ja minunkin piti sulloa itseni johonkin mekkoon ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Niinpä meillä olikin pieni vaatekriisi. Mennin mekon löysin onneksi Kappahlista jo vähän aikaa sitten, mutta oma mekkovalinta vähän ahdisti. Omat ei todellakaan vielä mahdu päälle, kun ei ne ole mahtunut Teevin syntymän jälkeen kertaakaan..

Onneksi Tätskän vaatekaapissa roikkui eräs ihanuus, jonka olen varannut jo viime kesänä, mutta joka ei vatsan takia ole mahtunut. Nyt sitä piti jopa vähän pienentää, että oli sopiva. Se olikin piristävää. Mekko on maailman ihanin valkoinen pitsiunelma ja aionkin käyttää sitä myös ristiäisissä. Ehkä sitä saa vielä tulevaisuudessa pienentää lisää jatkokäyttöä ajatellen.

Mekko sai paljon kehuja ja uteluita ostopaikasta. Näitäpä ei saakaan mistään. Lälläslää! Parasta mekossa oli se, että se peitti liikakilot ja sen kanssa pystyi myös imettämään. Tosin aika paljon piti verhota itseään harsoilla, ettei vaan sotke mekkoa maidolla.

Juhlat menivät hyvin ja Menni viihtyikin suurimman osan ajasta jonkun vapaaehtoisen hoitajan sylissä. Ja niitähän riitti.. Teeville ei ihan niin montaa innokasta riittänyt, sillä pikkumies oli kyllä niin pahalla tuulella koko päivän. Neljän kulmahampaan puhkeaminen yhdistettynä tukkoiseen nenään ja yskään ei varmastikaan ole kovin miellyttävä olotila, mutta otti se silti hermon päälle. Onneksi paikalla oli paljon lapsia, jotka vähän harhauttivat kiukuttelevan lapsen huomiota pois huonosta olosta.

Seuraavat bileet odottaakin jo nurkan takana, kun Mennin ristiäisiä vietetään ensi kuussa. Onneksi on vaatteet valmiina. :)

NiHaSe

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Menni on tänään harjoittanut niska-hartia-selkäjumppaa olohuoneen lattialla. Selkälihakset alkaa jo olla tikissä ja pää pysyy pitkiäkin aikoja pystyssä ihan ite. Myös hartioita on treenattu, kun pikku menninkäinen könyää jo käsien varaan katselemaan ympärilleen. Kerrankin ehdin kameran kanssa paikalle ja tuloksena syntyi tällaista:

Tästä jumppatuokiosta innostuneena aloin pohtia myös omaa liikkumista. Olisi ihanaa päästä jollekin ohjatulle liikuntatunnille, koska olen ehkä maailman huonoin lenkille lähtijä. Varsinkin kun tulee loska ja kylmä. Kun edellisestä kunnon lenkistä on hurahtanut pari vuotta ja kaksi raskautta, olettaisin myös turhautumisen olevan suuri. Tutkin Elixian hintataulukkoa ja vähän ne summat kirveltää mieltä, mutta etuna olisi se, että pääsisi ohjatuille liikuntatunneille, kun itselle sopii. Myös lajeja voisi vaihdella, eikä olisi koko syksyä sidottu siihen ainaiseen tiistain aerobiciin. Jos ei pääse tiistaina, menee sitten vaikka keskiviikkona. Elixiassa olisi tarjolla myös vauvajumppaa, johon halusin jo Teevin vauva-aikana, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Nyt tosin joutuisin laittamaan Teevin lapsiparkkiin, kun menisin Mennin kanssa jumppaan. Onneksi sekin kuuluu hintaan.

Kuntosalilla en ole koskaan käynyt, enkä pidä ajatuksesta, että menisin kuntosalille juoksemaan juoksumatolla.. Mieluummin kuitenkin juoksen pihalla kuin hikisellä salilla. Joitakin juttuja voisin kuitenkin kokeilla myös kuntosalimaailmasta, jos joku viisaampi opastaisi alkuun. Kuntosalin ehdoton etu on se, ettei se ole mitenkään aikataulutettua ja voisin mennä sinne kun siltä tuntuu. Ehkäpä suurelta tuntuva kuukausimaksu ajaisi minut tehokkaammin liikkeelle kuin ikkunasta näkyvä harmaa syyskeli lenkille. Olisi se ainakin halvempaa kuin ratsastus, johon olen nyt saanut hetkellisen kammon. Pelottaa, että putoan ja murran vaikka käden.. Miten mä sitten selviän kahden vaippaikäisen kanssa yksin kotona?

Elixiassa otettiin elokuun alussa käyttöön mahdollisuus kuukausijäsenyyteen, jolloin ei tarvitse koko vuodeksi sitoutua tähän touhuun ja voi olla kesäkuukaudet vaikka maksamatta. Täydellistä tässä diilissä on se, että se maksaa tasan saman verran kuin vuosijäsenyys jaettuna kuukausiin. Joku koira tähän hommaan on kuitenkin varmaan haudattu? Voisin kuitenkin sijoittaa itseeni ainakin kuukauden verran ja katsoa sitten, kuinka paljon todella ehtisin tätä hyödyntää. Pari kertaa viikossakin olisi jo huimaa!

Toisinaan..

Ajatuksia, Arkielämää

..on päiviä, kun

– Menni herää ennen seitsemää.
– Mennin nukahtaessa noin kahdeksalta, Teevi herää (väärällä jalalla).
– Teevi kiukuttelee koko aamun. Puuro ei kelpaa, naksut murustellaan pitkin lattiaa, vaatteita ei saa pukea, eikä vaipanvaihdostakaan tule mitään.
– päästään koko porukalla ulos ja alkaa sataa kaatamalla vettä.
– palataan sisään pukemaan sadevaatteet ja hakemaan vaunuihin sadesuoja. Kuinka ollakaan, sade loppuu samantien ja kaikilla on kuuma.
– riisutaan kaikki sadevaatteet ja sateen jatkuessa kipitetään sisään.
– sisällä ei ole mitään syötävää ja Teevi kiljuu nälkäkiukusta.
– Teevi nukahtaa kerrankin hyvin päikkäreille ja nukkuu hyvät, yli kahden tunnin päikkärit. Tästä ajasta Menni suostuu nukkumaan 20min ja mua VÄSYTTÄÄ.
– iltapäivälläkin sataa vettä
-Teen vispipuuroa. Siitä tulee ihan liian paksua ja laitan sen jääkaappiin odottamaan ratkaisua.
– Menni kitisee vaunuissa lähes koko ulkoilun ajan
-Jannen tullessa kotiin, pääsen shoppailemaan. Kuulostaa hyvältä, mutta odottakaas vaan..
– Kävelen Kappahliin ostaakseni Mennille mekon, jota olen jo aiemmin katsellut. No, ne on tietenkin loppu. Lähin saavutettavissa oleva mekko on keskustan liikkeessä. Varaan sen.
– Lähden Skanssista kohti keskustaa. Keskustassa menetän kolme parkkipaikkaa edellä ajavalle autolle ja meinaan hermostua kiellettyjen ajosuuntien ja ruuhkan keskellä.
-Löydän hyvän parkkipaikan ja kipitän nopeasti Kappahliin ja takaisin. Tällä noin kolmen ja puolen minuutin matkalla joku on ehtinyt parkkeerata niin lähelle meidän autoa, etten saa Mennin kaukaloa autoon.
– Etupenkin turvavyö on liian lyhyt, joten turvakaukalo ei sovi siihenkään.
– Kihisen ja peruutan ulos ruudusta, laitan Mennin kiinni autoon ja soitan Janinalle. On pakko pulista koko matka tai muuten varmaan ajaisin kolarin kiukuspäissäni.
– Kello onkin jo ilta ja Mennin iltakiukuttelu alkaa. Onneksi pääsen sentään nukkumaan ennen kymmentä.

Vastapainoksi on kuitenkin olemassa tällaisia päiviä kuin tänään:

– Menni nukkuu yön hyvin (osan jopa omassa sängyssään).
– Janne herää aamulla Teevin kanssa, koska on vauvauintipäivä. Me jatketaan Mennin kanssa unia.
– Janne ja Teevi lähtee uimaan ja me noustaan Mennin kanssa syömään aamupalaa.
– Haetaan Teevi Caribialta. Pikkumies kävelee ihan itse koko matkan parkkipaikalta kotiovelle, eikä kiukuttele edes sisälle menosta.
– Teevi leikkii itsekseen, kun minä imetän Menniä.
– Eilinen vispipuuro muuttuu täydelliseksi kiehuvan veden ja vatkaimen avulla. Syödään sitä jälkkäriksi.
– Teevi menee unille ilman yhtään vastalausetta. Vaipankin saa vaihtaa ihan rauhassa.
– Myös Menni nukkuu, joten otan päikkärit.
– Herään ennen kumpaakaan lasta ja hipsin keittiöön keittämään teetä. Saan juoda puoli kuppia ihan rauhassa ennen kuin Teevi herää.
– Teevi mutustaa naksua ja leikkii itsekseen teekupin loppupuolen.
– Luetaan Teevin kanssa kirjoja ja Teevi tunnistaa ihan itse muumimamman, -papan ja pikku myyn.
– On niin syksyistä, että saa pukea villasukat. Ei kuitenkaan sada.
– Kuunnellaan Ella ja Aleksia, siivoillaan ja välillä vähän tanssitaan.
– Janne tulee ajoissa kotiin, sillä tänään oli kaverin lapsen synttärit.
– Synttäreillä nähdään paljon tuttuja lapsia ja aikuisia. On ihanaa pulista niitä näitä, kun lapset leikkii (ja riehuu) yhdessä.
– Illalla ehdin vielä siivota (lähes) koko kodin, kun Teevi on mennyt nukkumaan. Alkaa sitten  huominenkin päivä mukavemmissa merkeissä. :)

Tällaista tämä siis on. Toiset päivät ovat aamusta asti ihan kamalia, eikä mistään tule mitään, mutta onneksi seuraava päivä voi olla jo miltei täydellinen.

Nukke

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Teevistä on kasvanut oikein huolehtivainen ja avulias isoveli. Hän silittelee, pussailee ja ”hoitaa” pikkusiskoa koko ajan. Jos Menni itkee, myös Teevin suu menee mutrulle. Pian Teevi ilmestyykin paikalle huolestunut ilme kasvoillaan ja tutti kädessä. Hän haluaisi kovasti auttaa vaipanvaihdossa ja pukea siskolle vaatteet. Ulos lähtiessä Teevi tarkistaa, että Menni on otettu mukaan ja haluaa työntää vaunuja aina puistoon asti.

Usein Teevin apu onkin tervetullutta. Kun rätti on jäänyt lattialle tai pyyhe unohtuu peppupesureissulla, voi Teevi käydä sen noutamassa. Joskus taas ylihuolehtivainen 1-vuotias saattaa olla hieman hankala apuri. Väkisin suuhun tungettu (likainen) tutti ja katapulttivauhdit sitterissä on Mennille jo arkipäivää, mutta välillä pitää puuttua toisen avunantoyrityksiin. Harmittaa, kun välillä on pakko kieltää koskemasta vauvaan ja hyvätkin aikeet pitää torjua, usein vähän liian kovaan ääneenkin. Toinenhan yrittää vain auttaa.

Olen ajatellut, että ehkä Teeville pitäisi hankkia oma nukke, jota hän voisi hoitaa, kun minä hoidan Menniä. Moni hankkii nuken jo ennen sisaren syntymää, jotta lapsi tottuisi vauva-ajatukseen. Minä kuitenkin ajattelin, että Teevihän on ihan liian pieni ymmärtämään yhtään mitään ja vieläpä poika. No väärässähän minä tietysti olin. Teevi varmasti nauttisi nukkeleikeistä ihan samallalailla kuin kuka tahansa pieni lapsi. Ja jäisihän nukke sitten ainakin Mennin leikkeihin, jos innostus laantuisi nopeasti.

Tällä hetkellä Lapsellista-blogi arpoo Corollenukkea. Osallistuttiin arvontaan ja nyt vaan odotellaan, josko onnetar suosisi meitä. Muuten täytyy varmaan suunnata lelukauppaan (tai isomummilaan, jossa odottelee kaikki minun ja Sallan vanhat nuket).