Avainsana-arkisto: Menni

Pinnasängyssä

Arkielämää,

Menni on alusta asti ollut huonompi nukkuja kuin Teevi ja vaatii enemmän sylittelyä ja läheisyyttä hereilläoloaikanaankin. Niinpä ensimmäiset kuukaudet Menni on nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä lukuisista pinnasänky-yrityksistä huolimatta. Vaikka kuinka hiljaa ja varovasti koittaisi siirtää nukkuvan lapsen sängystä toiseen, se herää joka kerta. Muutenkin väsyneenä ei ole energia riittänyt sinnikkäämpiin toimenpiteisiin, vaan menninkäinen on saanut jäädä tuhisemaan meidän väliin. Eipä se nyt niin vakavaa ole, mutta en halunnut, että Menni tottuu tähän käytäntöön.

Mummilla kyläillessä ei ole tilaa pitää Menniä samassa sängyssä, joten hänen oli nukuttava lattialla omassa pesässään. Siellä siirsin Mennin varovasti aina imetyksen jälkeen omaan pesäkoloon ja pidin tuttia suussa niin kauan, että uni tuli uudestaan. Tämä kikka toimi aika hyvin ja saatiin kaikki nukkua tilavammin. Kotona jatkoin samalla systeemillä ja nyt viikko on mennytkin jo hurjan hyvin. Muutamana viime yönä ei tuttiakaan ole tarvinnut antaa, vaan unet ovat jatkuneet pienen tuhinahetken jälkeen. Hurraa!

Vaikka perhepetiajatus onkin nykyään melko suosittua ja ”trendikästä”, en pidä sitä meille sopivana ratkaisuna. Nukuin huonosti, kun koko ajan alitajuisesti varoin kierähtämästä Mennin päälle ja huolehdin vielä, ettei Jannekaan pääse liiskaamaan pientä tuhisijaa. Lisäksi hartiat jumiutuivat ja kädet puutuivat, kun aina onnistuin nukahtamaan johonkin kummalliseen asentoon imetyksen jälkeen. Meillä pinnasänky on ihan sängyn vieressä, joten lapsen nostaminen sieltä sänkyyn ja takaisin on helppoa ja lapsi kuulee vanhempien hengityksen ja läsnäolon. Omissa sängyissään me kaikki nukutaan paremmin. Viime viikon aikana Menni on herännyt enää kaksi kertaa yössä syömään. Niistäkin toisen joku laskisi jo aamuksi (klo6-7), mutta minä en. Yleensä me jatketaan unia vielä ainakin kahdeksaan.

Sohvalla

Arkielämää, , ,

Tänään me ollaan vietetty aikaa sohvannurkassa. Minä, Teevi ja Menni ollaan hupsuteltu ja hömpötelty avatun vuodesohvan päällä ja katseltu telkkua, kasattu palapelejä lukemattomia kertoja, luettu kirjoja uudestaan ja uudestaan ja vähän haliteltu ja pusuteltu. Teevi varsinkin rakastaa pusuttelua ja antaa pusuja Mennille aina ohimennen.

”Oo, mikä toi on?”

Tänään on myös jätetty siivoamiset siivoamatta ja kaikki muutkin tylsät kotihommat odottavat iltaa. Lounaaksi syötiin eilisiä jämiä. Iltaohjelmassa onkin sitten lattianpesua, keittiön puunaamista, pyykkivuoren taltuttamista ja imurointia. Jannen iltaohjelmassa on pysyä lasten kanssa pois tieltä, että koti saadaan siistiksi ja päästään taas löhöämään sohvalla. :)

”Varo Menni, täältä tulee kutituskäsi!”

Iltaisin, Teevin nukkumaanmenon jälkeen me yleensä katsotaan jotain sarjaa loppuperheen voimin. Mennillä on iltaisin suurin sylipula, eikä mitään järkevää saa kuitenkaan tehtyä. Illan sarjahetki on myös hyvä keino levätä ja rauhoittua hulinapäivän jälkeen. Tällä hetkellä ollaan koukutettu itsemme uuteen Kosketus-sarjaan. Siinä on ovela idea ja numerot uppoaa aina. Ja mun lemppari on tietysti Kiefer Sutherland, jota olen seurannut jo kahdeksan 24-kauden ajan. Ainut vaikeus on muistaa, ettei hän tässä sarjassa olekaan Jack Bauer. :D

Koru

Arkielämää, ,

Noin kuukausi sitten mietin äidilleni sopivaa 50-vuotislahjaa ja päädyimme siskoni kanssa tilaamaan hänelle korun, johon kaiverrettiin meidän nimet. Koru oli tosi kaunis ja eri versioita selaillessani aloin himoita korua myös itselleni. En halunnut kuitenkaan täysin samanlaista, joten valitsin itselleni hieman erilaisen mutta samantyylisen korun.

Tänään postilaatikosta löytyi ihana pieni paketti, joka oli suljettu pinkillä nauhalla. Paketti oli sulkenut sisuksiinsa kauniin korun, kahdella kauniilla nimellä varustettuna.

Korut olivat eri valmistajien, joten vaikka tilasin ne samana päivänä, toinen tuli jo kolme viikkoa sitten ja toinen vasta tänään. Onneksi näin päin, sillä syntymäpäivätkin olivat ja menivät jo. Äitini oli koruunsa tyytyväinen ja niin olen kyllä minäkin. Koru on todella kaunis ja vastasi hyvin odotuksiani. Netistä tilatessa kun ei koskaan tiedä, mitä saa.. Tällä kertaa tuuri oli kuitenkin minun puolellani, sillä molemmat korut saapuivat valtameren takaa juuri niin kuin oli luvattukin.

Juhlahumua

Arkielämää,

Viikonloppuna vietettiin äitini ja hänen miehensä yhteisiä 100-vuotisbileitä. Juhlat olivat Mennin ensimmäinen edustustilaisuus ja minunkin piti sulloa itseni johonkin mekkoon ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Niinpä meillä olikin pieni vaatekriisi. Mennin mekon löysin onneksi Kappahlista jo vähän aikaa sitten, mutta oma mekkovalinta vähän ahdisti. Omat ei todellakaan vielä mahdu päälle, kun ei ne ole mahtunut Teevin syntymän jälkeen kertaakaan..

Onneksi Tätskän vaatekaapissa roikkui eräs ihanuus, jonka olen varannut jo viime kesänä, mutta joka ei vatsan takia ole mahtunut. Nyt sitä piti jopa vähän pienentää, että oli sopiva. Se olikin piristävää. Mekko on maailman ihanin valkoinen pitsiunelma ja aionkin käyttää sitä myös ristiäisissä. Ehkä sitä saa vielä tulevaisuudessa pienentää lisää jatkokäyttöä ajatellen.

Mekko sai paljon kehuja ja uteluita ostopaikasta. Näitäpä ei saakaan mistään. Lälläslää! Parasta mekossa oli se, että se peitti liikakilot ja sen kanssa pystyi myös imettämään. Tosin aika paljon piti verhota itseään harsoilla, ettei vaan sotke mekkoa maidolla.

Juhlat menivät hyvin ja Menni viihtyikin suurimman osan ajasta jonkun vapaaehtoisen hoitajan sylissä. Ja niitähän riitti.. Teeville ei ihan niin montaa innokasta riittänyt, sillä pikkumies oli kyllä niin pahalla tuulella koko päivän. Neljän kulmahampaan puhkeaminen yhdistettynä tukkoiseen nenään ja yskään ei varmastikaan ole kovin miellyttävä olotila, mutta otti se silti hermon päälle. Onneksi paikalla oli paljon lapsia, jotka vähän harhauttivat kiukuttelevan lapsen huomiota pois huonosta olosta.

Seuraavat bileet odottaakin jo nurkan takana, kun Mennin ristiäisiä vietetään ensi kuussa. Onneksi on vaatteet valmiina. :)

NiHaSe

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Menni on tänään harjoittanut niska-hartia-selkäjumppaa olohuoneen lattialla. Selkälihakset alkaa jo olla tikissä ja pää pysyy pitkiäkin aikoja pystyssä ihan ite. Myös hartioita on treenattu, kun pikku menninkäinen könyää jo käsien varaan katselemaan ympärilleen. Kerrankin ehdin kameran kanssa paikalle ja tuloksena syntyi tällaista:

Tästä jumppatuokiosta innostuneena aloin pohtia myös omaa liikkumista. Olisi ihanaa päästä jollekin ohjatulle liikuntatunnille, koska olen ehkä maailman huonoin lenkille lähtijä. Varsinkin kun tulee loska ja kylmä. Kun edellisestä kunnon lenkistä on hurahtanut pari vuotta ja kaksi raskautta, olettaisin myös turhautumisen olevan suuri. Tutkin Elixian hintataulukkoa ja vähän ne summat kirveltää mieltä, mutta etuna olisi se, että pääsisi ohjatuille liikuntatunneille, kun itselle sopii. Myös lajeja voisi vaihdella, eikä olisi koko syksyä sidottu siihen ainaiseen tiistain aerobiciin. Jos ei pääse tiistaina, menee sitten vaikka keskiviikkona. Elixiassa olisi tarjolla myös vauvajumppaa, johon halusin jo Teevin vauva-aikana, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Nyt tosin joutuisin laittamaan Teevin lapsiparkkiin, kun menisin Mennin kanssa jumppaan. Onneksi sekin kuuluu hintaan.

Kuntosalilla en ole koskaan käynyt, enkä pidä ajatuksesta, että menisin kuntosalille juoksemaan juoksumatolla.. Mieluummin kuitenkin juoksen pihalla kuin hikisellä salilla. Joitakin juttuja voisin kuitenkin kokeilla myös kuntosalimaailmasta, jos joku viisaampi opastaisi alkuun. Kuntosalin ehdoton etu on se, ettei se ole mitenkään aikataulutettua ja voisin mennä sinne kun siltä tuntuu. Ehkäpä suurelta tuntuva kuukausimaksu ajaisi minut tehokkaammin liikkeelle kuin ikkunasta näkyvä harmaa syyskeli lenkille. Olisi se ainakin halvempaa kuin ratsastus, johon olen nyt saanut hetkellisen kammon. Pelottaa, että putoan ja murran vaikka käden.. Miten mä sitten selviän kahden vaippaikäisen kanssa yksin kotona?

Elixiassa otettiin elokuun alussa käyttöön mahdollisuus kuukausijäsenyyteen, jolloin ei tarvitse koko vuodeksi sitoutua tähän touhuun ja voi olla kesäkuukaudet vaikka maksamatta. Täydellistä tässä diilissä on se, että se maksaa tasan saman verran kuin vuosijäsenyys jaettuna kuukausiin. Joku koira tähän hommaan on kuitenkin varmaan haudattu? Voisin kuitenkin sijoittaa itseeni ainakin kuukauden verran ja katsoa sitten, kuinka paljon todella ehtisin tätä hyödyntää. Pari kertaa viikossakin olisi jo huimaa!