Perheen pienin täyttää tänään kolme viikkoa ja arjen harjoittelu on lähtenyt käyntiin vaihtelevin tuloksin. Janne palasi maanantaina työpöydän taakse ja me muut yritetään pärjätä ihan kolmistaan. Pääsääntöisesti homma on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin.
Teevi on suhtautunut pikkusiskoon todella hyvin. Mitään mustasukkaisuutta tai kiukuttelua ei ole ilmennyt, päinvastoin. Teevi käy ohimennessään silittelemässä vauvan päätä, antamassa sitterille vauhtia tai ojentamassa siskolle palikan. Otteet saattavat joskus olla vähän liian kovat, eikä isoveli vielä ihan ymmärrä, ettei vauva osaa leikkiä palikoilla, mutta ainakin aie on ainakin hyvä. Teevi osaa myös auttaa vaipanvaihdossa tuomalla pyyhkeen, avaamalla vessan oven tai kaivamalla uuden vaipan laatikosta. Ihmeesti hän ymmärtää, mitkä vaipat ovat vauvan ja mitkä hänen.
Etukäteen jännittämäni imetyshetketkin ovat sujuneet ainakin tähän asti mallikkaasti. Menni on nopea syömään, joten mitään puolentunnin istuntoja ei tarvitse järjestää. Me selvitään syömisestä kymmenessä minuutissa ja sen ajan Teevi jaksaa katsoa muumia, lukea kirjaa tai silitellä vauvan varpaita. Lempileikki imetyshetkinä (ja muinakin hetkinä) on nykyisin eri ruumiinosien opettelu ja osoittelu. Teevi osaa osoittaa jo ainakin nenän, suun, silmät, korvat, navan, polvet, varpaat, sormet.. Sekä omat, vauvan että äidin. Mitään pahojaan pikkumies ei ole keksinyt tehdä, onneksi.
Ulkoiluistakin on opittu selviytymään. Ensimmäisenä päivänä tuntui, ettei me ikinä päästä ulos asti, mutta niinpä vain päästiinkin. Tosin ensin puin Teevin valmiiksi, taiteilin Mennin liinaan, sidoin omat kengännauhat ja etsin avaimia. Kun kaikki näytti valmiilta Menni puklasi mun paidan sisään ja sitä puhdistellessa Teevi avasi minun kengännauhat (jotka on muuten aika vaikea sitoa lapsi liinassa), Menni alkoi känistä ja liinaa uudelleen kiristäessä Teevi jo painelikin pihalla, yksin. Tiistaina kaikki olikin jo helpompaa. :) Ensi viikolla ollaan jo mestareita.
Tänään Teevi on testannut hermojani ja päättäväisyyttäni oikein kunnolla. Jostain syystä pikkumies heräsi väärällä jalalla ja kiukutteli koko aamupäivän jostakin. Vieläkään ei ole selvinnyt, mikä kaikki oli huonosti.. Puoli kaksitoista laitoin kiukkuisen ja väsähtäneen lapsen sänkyyn. Jostain syystä sängystä kuului tasainen pulputus ja kitinä seuraavan kahden tunnin ajan. Olin ajatellut, että ehdin suihkuun ja siivoamaan Teevin nukkuessa, mutta sainkin kaksi tuntia palautella leluja sänkyyn, pedata sänkyä (koska Teevillä on tapana viskoa kaikki lakanoita myöten yli sängyn laidan, jos uni ei maistu), lauleskella ja hyssytellä jompaa kumpaa lasta, etteivät he herättäisi vuorotellen toisiaan ja purra hammasta, etten ala kiljumaan. Kahden tunnin jälkeen pamautin Teevin huoneen oven kiinni ja menin suihkuun jokatapauksessa. Suihkusta tullessa Teevin huoneessa olikin kumman hiljaista, se nukahti!! JES.
Tästä se siis pikkuhiljaa lähtee. Ehkä ehdin ja jaksan paremmin päivitellä tätä blogiakin, kun arki alkaa asettua. :) Nyt kuitenkin suunnataan ulos, koska Teevi taisi herätä.
