Menni on alusta asti ollut huonompi nukkuja kuin Teevi ja vaatii enemmän sylittelyä ja läheisyyttä hereilläoloaikanaankin. Niinpä ensimmäiset kuukaudet Menni on nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä lukuisista pinnasänky-yrityksistä huolimatta. Vaikka kuinka hiljaa ja varovasti koittaisi siirtää nukkuvan lapsen sängystä toiseen, se herää joka kerta. Muutenkin väsyneenä ei ole energia riittänyt sinnikkäämpiin toimenpiteisiin, vaan menninkäinen on saanut jäädä tuhisemaan meidän väliin. Eipä se nyt niin vakavaa ole, mutta en halunnut, että Menni tottuu tähän käytäntöön.

Mummilla kyläillessä ei ole tilaa pitää Menniä samassa sängyssä, joten hänen oli nukuttava lattialla omassa pesässään. Siellä siirsin Mennin varovasti aina imetyksen jälkeen omaan pesäkoloon ja pidin tuttia suussa niin kauan, että uni tuli uudestaan. Tämä kikka toimi aika hyvin ja saatiin kaikki nukkua tilavammin. Kotona jatkoin samalla systeemillä ja nyt viikko on mennytkin jo hurjan hyvin. Muutamana viime yönä ei tuttiakaan ole tarvinnut antaa, vaan unet ovat jatkuneet pienen tuhinahetken jälkeen. Hurraa!

Vaikka perhepetiajatus onkin nykyään melko suosittua ja ”trendikästä”, en pidä sitä meille sopivana ratkaisuna. Nukuin huonosti, kun koko ajan alitajuisesti varoin kierähtämästä Mennin päälle ja huolehdin vielä, ettei Jannekaan pääse liiskaamaan pientä tuhisijaa. Lisäksi hartiat jumiutuivat ja kädet puutuivat, kun aina onnistuin nukahtamaan johonkin kummalliseen asentoon imetyksen jälkeen. Meillä pinnasänky on ihan sängyn vieressä, joten lapsen nostaminen sieltä sänkyyn ja takaisin on helppoa ja lapsi kuulee vanhempien hengityksen ja läsnäolon. Omissa sängyissään me kaikki nukutaan paremmin. Viime viikon aikana Menni on herännyt enää kaksi kertaa yössä syömään. Niistäkin toisen joku laskisi jo aamuksi (klo6-7), mutta minä en. Yleensä me jatketaan unia vielä ainakin kahdeksaan.