Raparperi

Arkielämää

Meidän pihalla ei kasva raparperi, taaskaan. Tää on varmaan joku TYS:n kirous niitä kohtaan, jotka rakastavat raparperia. Täytyy vain katsoa vierestä, kuinka muiden villiintyneille pihoille kasvaa raparperi, kuinka se kukkii ja mätänee, kun asukkaat ei käytä sitä. Tänä vuonna kyllä päätin, että käyn pyytämässä naapurilta raparperia enemmin kuin annan niiden taas nääntyä.

Pienenä meillä oli tapana hakea mummilasta lasiin sokeria ja hipsiä sitten raparperipenkkiin valitsemaan isolehtisin varsi mupellettavaksi. Varsi dipattiin sokeriin ja sitten rouskuteltiin menemään. Se maistui ihanan kirpeältä, ihan kesältä. Tänä kesänä suuntasin samaan raparperipenkkiin veitsen ja muovipussin kanssa. Pakko oli kokeilla tätä sokerikikkaakin, mutta enään se ei maistunut niin ihanalta. Niinpä kotiin pääsi hentoja ja makeita raparperin varsia odottamaan, että niistä valmistuu jotain herkkua.

Heti maanantaina kävin ostamassa litran jäätelöä, koska eihän raparperia saa syödä koskaan ilman maitotuotteita, (pienenäkin oli pakko juoda lasillinen maitoa, vaikka se oli ihan hirvittävän pahaa, jotta sai raparperia) ja aloin leipoa raparperipiirakkaa.

Tuollainen siitä tuli. Resepti tallentui välittömästi omaan keittokirjaan, koska piirakka oli ihan taivaallista. Onneksi olen saanut äidiltä reseptikirjan, johon on tallennettu kaikki suvun vakioreseptit, mutta tyhjiä sivuja on vielä hurjan paljon omien perinteiden muodostumiselle. Tästä tulee varmasti meidän perheen kesähitti ja vierasvara. Piirakka oli helppo valmistaa, eikä siihen tarvittu mitään sokeria ja voita kummempaa.

Pohja:
150g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
300g raparperia
1rkl perunajauhoja
2tl kanelia
0,5dl sokeria

Kuorrute:
100g pehmeää voita
2dl kaurahiutaleita
1dl sokeria
1dl vehnäjauhoja

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja kuivat aineet. Painele vuoan pohjalle (ei tarvitse voidella). Sekoita raparperin palat, perunajauho, kaneli ja sokeri. Kippaa seos pohjan päälle ja levitä tasaisesti. Nypi kuorrutteen aineet sekaisin ja ripottele raparperien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 25-30min.

Itse paistoin piirakkaa vähän vähemmän aikaa, koska haluan sen jäävän keskeltä raa’aksi. Varsinkin mustikkapiirakassa tämä ominaisuus on ihan ehdoton. Jos kuitenkin haluat täysin kypsän piirakan, kannattanee pitää tuo puolituntia ainakin.

Seuraavaksi kokeiluun pääsevät cakepopsit, koska ne on niin valloittavia. Ehkä mun pitäiskin pitää herkkublogia, niin saisin tehdä ja syödä herkkuja melkein joka päivä. :)

Puistojen valtias

Arkielämää, , ,

Meidän oman pihan leikkipuisto on ihan mukava ja iltapäivisin sieltä löytyy leikkiseuraakin, mutta silti me olemme lähteneet Teevin kanssa valloittamaan muita Turun leikkipuistoja. Varsinkin aamupäivisin on kiva lähteä muualle, kun oman pihan lapset ovat päiväkodissa ja pihapiirissä pörrää remonttiautoja.

Keskiviikkona suuntasimme läheiseen Ingegerdin puistoon leikkimään. Matka sujui kuin sujuikin kävellen, välillä tosin väärään suuntaan, mutta kuitenkin. Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään päiväkodin lapsia ja ihastelemaan keltaisenaan kukkivaa voikukkamerta. Itse leikkipuisto on pieni, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen pienelle leikkijälle; keinu, liukumäki (johon pääsee itse), hiekkalaatikko ja kavereita. Puistossa oli melkoinen vilske, kun parhaimmillaan alueen valloitti vajaa parikymmentä pientä ja vähän suurempaa leikkijää. Kokemus oli kuitenkin positiivinen ja palaamme varmasti tänne myöhemmin.

Lähipuiston hittituote oli tämä keinukoira. :)

Uusista aluevaltauksista innostuneina suuntasimme torstaina Kupittaanpuistoon, suoraan vauvauinnista. Matkalta nappasimme mukaan välipalaeväät ja painelimme puiston penkille niitä mutustamaan. Ihanassa auringonpaisteessa maistui karjalanpiirakka ja omenamehu, ihan itse pillillä! Masu täynnä murkinaa oli hyvä lähteä valloittamaan puistoa. Valitsimme leikkipaikaksi pienille lapsille tarkoitetun aidatun leikkialueen, josta löytyi vaikka ja mitä.

Hellehattu pääsi käyttöön.
Samoin sandaalit.

Alkuiltapäivästä puistossa ei ollut juurikaan ruuhkaa, mutta lähempänä viittä puistossa alkoi olla jo melkoinen määrä leikkikavereita. Teevi viihtyi puistossa hyvin ja uutta nähtävää oli koko ajaksi. Pari tuntia vierähti nopeasti ja sitten isi tulikin jo hakemaan polkupyöräkyydillä kotiin. Itselläni alkoi samaisessa puistossa partiokokous, joten jäin vielä nauttimaan auringosta ja kesäfiiliksestä.

Mitäs tää keinu esittää, jos edellinen meinas olla koira?

Tännekin vielä palaamme aivan varmasti. Moni paikka jäi vielä tutkimatta ja uudet seikkailut varmasti odottavat. Parasta puistossa oli se, että alue oli aidattu ja kaikki välineet ja lelut olivat pienimmillekin sopivia. Suosittelen lämpimästi kaikille lapsiperheille.

Persikka-suklaakakku

Arkielämää,

Viikonloppuna Teevin mummu oli leiponut herkullista suklaakakkua synttärivieraille. Kakku oli niin herkkua, että mun oli pakko leipoa eilen uusi. Tänään meillä kävi toinen pieni synttärisankari perheineen kylässä ja saatiin taas hyvä syy herkutella. Ja hyvää se oli tänäänkin. :)

Resepti on pääosin Pirkan Suklaa-tryffelikakku, mutta aprikoosien tilalle olen laittanut persikoita. Makeat persikat tasapainottavat mukavasti muuten melkein äklösuklaista kakkua. Vaikka ei kai suklaata koskaan voi olla liikaa?

Kakkua jäi vielä niin paljon, että lauantaina voidaan herkutella nimipäivien kunniaksi.

Minipuutarha

Arkielämää, , ,

Lämpenevät ilmat ovat ajaneet tämän perheen pihapuuhiin. Tämä kesä vietetään varmaankin melkolailla kotioloissa, joten kasveillakin on mahdollisuus selvitä nääntymättä janoon.

Tähän mennessä olen istuttanut miniyrttitarhan puulaatikkoon, orvokkeja parvekelaatikoihin ja tähtisilmiä etupihan ruukkuun. Vielä kylvämistä odottelee rucolan, lehtisalaatin ja tillin siemenet. Janne on urakoinut kammottavan rutturuusupensaan kimpussa ja nyt siitä onkin jäljellä vain 15 sentin korkuiset tyngät. Vähän myöhäiseksi meni tämä operaatio, mutta tuskin niin sinnikäs kasvi siihen kuolee. Takapihalla kasvaa näköjään vuorenkilpi ja joku vielä määrittelemätön kasvi. Ehkä kesemmällä selviää, mikä se oikein on.

Ensi viikolla odottelee ruohon siistiminen ja voikukkien kitkeminen. Itsepäiset keltaiset inhokit ovat vallanneet lähes koko pihan ja haluan niistä eroon ennen kuin joka paikka on täynnä sitä hahtuvaa. Sitäpaitsi ne houkuttelee kaikenmaailman ötököitä ja sotkee vaatteet. Yök.

Basilika, timjami, ruohosipuli, sitruunamelissa, persilja ja joku salaatti sulassa sovussa.

Yrtit on lähtenyt hyvin kasvuun. Oli aika mukavaa hakea mausteet omalta pihalta, kun pari päivää sitten tein lihapullia ja sienikastiketta. Pullia maustamaan pääsi basilika ja persilja, kastikkeeseen silppusin ruohosipulia ja timjamia. Nam.

Potkutellen.

Arkielämää, ,

Meidän pihassa asuu pääasiassa poikia ja niinpä Teevillä on monta roolimallia leikkipuistossa. Nuorimmat ovat parivuotiaita, joten vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Teevi seuraa kiinnostuneena toisten lasten touhuja ja yrittää matkia sen minkä osaa. Eilen ohjelmistossa oli muovisen leikkiruohonleikkurin työntely pitkin pihaa ja tänään harjoiteltiinkin potkuautolla etenemistä. Vihdoin Teevin jalat ylettyvät maahan asti ja eteneminen on mahdollista. Aluksi voimat ei meinanneet riittää etenemiseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen päästiin jopa eteenpäin (tai pääasiassa kyllä taaksepäin).

Riemu oli valtaisa, kun pikkumies huomasi etenevänsä ihan itse. Tähän asti autoja on vain työnnelty pitkin pihaa, työntökärryn tavoin, mutta nyt pitää heti päästä istumaan auton päälle. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, kun nyt potkutellaan vuorojaloin kuten kävellessä. Tasatyönnöin pääsisi vähän lujempaa, mutta sitä Teevi ei ole vielä ihan ymmärtänyt..

Kaikki hauska loppuu tietysti aikanaan. Niin tämäkin. Teevi nimittäin keksi, että taakse päin pääsee paljon helpommin ja lopputuloksen saattaakin arvata. Selälleen kippasi koko ajoneuvoyhdistelmä ja huuto oli sen mukainen. Onneksi murhe unohtui pian ja uusiin harjoituksiin suunnataan huomenna.