Raskaan synttärijuhlapäivän jälkeisenä aamuna suuntasimme rentoutusuinnille isomummulan uimalaan. Reunalta altaaseen pulahtaminen on Teevin mielipuuhaa ja hauskuuttaa kaikkia ympärillä olijoita. Seuraavassa animaatiohavainnollistus sukelluksen alkupuolesta.
Tämän jälkeen isi kyllä nostaa pinnalle…
3.toukokuuta meidän pienestä vauvasta kasvoi taapero, kun kokonainen vuosi tuli täyteen. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua hurjan paljon ja aika on mennyt todella nopeasti. Vuosi sitten pienen pieni käärö vain nukkui ja söi. Hän oli ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma. Nyt meillä vipeltää vauhdikas nuori mies, jolta ei virta ja metkut lopu. Myös tämä taapero on ihmeellinen, suloinen ja ihan meidän oma, mutta kuitenkin täysin erilainen.
Ensimmäistä vuotta on juhlittu pitkän kaavan mukaan; kolmissa eri juhlissa. Ensimmäiset pienimuotoiset bileet pidettiin kotosalla virallisena päivänä. Vieraslista oli hyvin lyhyt, mutta oli tarjolla kuitenkin itse tehtyä vadelmakakkua. Kakun leipominen vähän jännitti, mutta hyvin se sitten onnistui. Kai sekin on asia, joka äitiyden myötä alkaa sujua paremmin. :)
Samana päivänä pakkauduttiin Teevin kanssa autoon ja huristeltiin vaarin luokse yökylään. Perjantai ja lauantai menikin sitten mummin kanssa seuraaviin juhliin leipoen. Sekä vieraslista, että menu olivat näissä kekkereissä huomattavasti suuremmat. Myös juhlijoita oli kaksi, kun serkkuni Oona juhlisti täyttä kymppiään yhdessä Teevin kanssa.
Leivottavaa ja järjesteltävää oli hurjasti. Onneksi synttärikekkerit on vaan kerran vuodessa, sillä melko rankkaa tämä juhliminen on. Tosin meidän perheen perinteiden mukaisesti tarjottavia herkkuja oli ainakin kymmentä sorttia, kaikkea lihapasteijasta täytekakkuun ja pullasta kauralastuun. Vähemmälläkin varmasti pärjäisi, mutta aina me ajaudutaan tähän paljouteen.
Juhlat järjestettiin Teevin kummeilla Klaukkalassa, jotta kaikki mahtuivat paikalle, eikä kenenkään tarvinnut ajella pääkaupunkiseudulta Turkuun asti. Synttärikaksikkoa oli juhlimassa lähes koko ”lähi”suku, yhteensä noin 30 vierasta. Kaikki meni hienosti ja Teevi sai paljon ihania lahjoja. Itse päivänsankari oli hieman pahalla tuulella, mutta alkujännityksen jälkeen uskallauduttiin jo vähän leikkimäänkin. Aluksi Teevi seurasi hössötystä lähinnä mummin sylistä.
Kolmannet juhlat vietettiin Raumalla ja paikalle oli kutsuttu Jannen puolen sukulaisia. Taas oli tarjolla ihania herkkuja, paikalla ihania ihmisiä ja Teevillä ihania uusia tavaroita. Tällä kertaa juhlistettiin myös Teevin mummua, joten tuplasynttäreitä riittää. Ehkä seuraava vauva tähtää taatan synttäripäivään, eikä hänkään saa enää pitää omia juhlia.
Kiitos kaikille juhlajärjestelyihin osallistuneille, sekä kaikille ihanille vieraille! Teevin ensimmäistä vuotta on juhlittu varsin perusteellisesti!
Vappuaattona Teevi sai jäädä mummun ja taatan hoiviin, kun minä ja Janne karattiin nauttimaan vappufiiliksestä kaupungille. Pitkästä aikaa ihan kahdestaan päästiin moikkaamaan kavereita ja viettämään vapaa-aikaa ilman mitään suurempaa syytä tai sovittua menoa.
Kuudeksi suunnattiin muiden ylioppineiden kanssa painamaan hattua päähän ja siitä sitten siirryttiin muualle juhlimaan. Vähän vanhoiksi me on taidettu tulla, kun välissä kierreltiin vähän geokätköilemässä ja ennen yhtätoista jo suunnattiin mäkkärin kautta kotiin nukkumaan. Pääasia kuitenkin, että päästiin näkemään kavereita ja viettämään aikaa kodin ulkopuolelle. Teevillä onkin ihania ja innokkaita hoitohenkilöitä vaikka muille jakaa. Suuri kiitos heille! :)
Geokätköily keskusta-alueella sujuu muuten varsin helposti, kun päällä on haalarit ja kaikki muu kansa on vapputunnelmissa. Lyhyessä ajassa saimme kierrettyä kahdeksan kätköä, joille ei ole asiaa tavallisena arkipäivänä. Vappuna kukaan ei ihmettele, jos yksi teekkari heiluu korkealla valotolpassa tai konttaa yliopistonmäen penkin alla. Suosittelen.
Vappupäivänä kipusimme vartiovuorenmäelle perinteiselle vappupiknikille. Mummu ja tätskä olivat jo aiemmin ommelleet Teeville hienot vappuhaalarit ja edellisenä iltana valmistui vappuhattukin, joten vaatetus oli ainakin edustava. Teevi keräsikin paljon katseita ja kommentteja päheissä kuteissaan. Pienen pieni teekkarin alku kulki paikasta toiseen isin hartioilla ja nautiskeli huomiosta ja hunajamelonista.
Vapun kunniaksi avasimme grillikauden jo x:n kerran tänä keväänä. Tällä kertaa seurana oli Teevin tätskä miehekkeineen ja ensimmäistä kertaa grilliherkkuja nautittiin ulkoilmassa. Edellisenä viikonloppuna iskä toi meille puutarhakalusteet ja nyt niistä vihdoin päästään nauttimaan. Ulkona syöminen oli Teevinkin mielestä mukavaa ja ruoka kulki omaan suuhun ihka omalla haarukalla.
Haarukalla syöminen on ihan uusi juttu, mutta sujuu jo varsin mallikkaasti. Ainakin silloin, kun pikkumiestä huvittaa. Lusikka on hankalampi kapine, koska se kääntyy aina ennen suuta väärinpäin. Haarukassa ruoka pysyy mukana loppuun asti, eikä sotkua ja turhautumista tule ihan niin paljon.
Grilliherkuista Teevin suosikki on ehdottomasti kokonainen grillattu maissi. Maissintähkä kourassa aika kuluu hyvin ja vanhemmat saavat syödä rauhassa. Myös mandariini ja hunajameloni maistuvat pienelle herkkusuulle.
P.S. Teevi tarttis vissiin jonkun kesähatun. Toi äidiltä lainattu on aika hirvee ilmestys!
Lämpimät päivät ovat saapuneet ja niin myös jäätelökausi. Mehujäät kuuluvat omiin suosikeihin ja Teevi onkin saanut aloittaa jäätelöön tutustumisen omatekoisten mehujäiden kanssa. Teeviä odottaessa mutustin jäätelöä melko paljon ja silloin keksin, että parhaat mehujäät syntyvät mehukeitosta. Silloin jäästä ei tule liian kovaa, eikä maku lähde imeskelemällä pois. Teevin versiot on valmistettu lasten smoothiesta, joka uppoaa myös nokkamukista lähes salamannopeasti.
Kylmä mehujää vähän irvistytti, mutta hyvin maistui silti. Positiivista tässä herkussa on se, ettei se sisällä ollenkaan lisättyä sokeria. Täyttä hedelmää jäädytetyssä muodossa, melkein jopa terveellistä. :) Lisäksi kylmä helpottaa poskihampaiden aiheuttamaa ärsytystä. Pitää siis laittaa uusi satsi pakastimeen. Ehkä tällä kertaa vaikka mansikkaa..
Taas bloggaustauko on venynyt yli viikon mittaiseksi ihan huomaamatta. Viime viikon tiistaina meillä oli vieraita ja loppuviikosta ei olisi tullut kovin kaunista tekstiä, kun Teevi oli asentanut itseensä sylivauvamoodin,kitisi joka asiasta ja vielä kaatui päin rattaita, auto hajosi Espooseen ja vettä satoi kaatamalla.
Onneksi viikonloppu oli aurinkoisempi. Niin ohjelman kuin säänkin puolesta. Perjantaina mummu tuli hoitamaan Teeviä ja me päästiin Jannen kanssa nauttimaan kulttuurista teekkarispeksin muodossa. Kiva, että Teevillä riittää hoitajia, niin me päästään välillä vähän ulkoilemaan ihan kaksistaan. Lauantaina meille saapui autollinen vieraita, kun mun isi, Eva, Salla ja Diana tulivat kylään. Mukanaan he toivat myös pienen karvapallon, Benin. Vilinää ja vilskettä riitti, kun Teevi ja koiravauva tekivät tuttavuutta. Yhteiselo ei oikein vielä sujunut. Teevi pelkäsi koiraa ja koira oli liian iso ja vilkas pienen lapsen leikkikaveriksi. Pikkuhiljaa parivaljakko saa tutustua ja tottua toisiinsa.
Lauantain ohjelmaan kuului grillailua ja yhdessäoloa, kunnes Salla ja Diana suuntasivat nokkansa kohti Robinin keikkaa. Kävin heittämässä kaksikon Caribialle ja järkytyin, kun ikähaarukka keikalla oli 4-vuotiaasta 12-vuotiaisiin vanhempineen. Siis lähinnä hämmästytti nämä pienimmät fanit. Kuinka pienen oikein voi ottaa mukaan keikalle?
Sunnuntaina sää suosi ja suuntasimme Saaristolaismarkkinoille jokivarteen. Markkinoilla oli pääasiassa samoja kojuja, kuin aina ennenkin, mutta aika kului mukavasti auringon paisteessa tallustellen ja ihmetellen. Mukaan tarttui ihanaa appelsiinihunajaa ja kimppamuikut Sallan kanssa. :) Paistetut muikut on kyllä parasta markkinoissa.
Ennen vieraiden lähtöä vielä grillailtiin ja viritettiin takapiha kesäkuntoon. Iskä toi mukanaan meille puutarhakalusteet ja nyt on kaikki valmiina grillikauteen. Teevikin viihtyi pihalla, kun ei tarvinnut hanskoja tai paksuja vaatekerroksia.
